30.12
uimahalli-tuo paheellisuuden ja synnin keskittymä.

könkkäsin taas terapia-altaaseen. porukkaa piisas. kirkuvia kakaroita,lapsiaan paimentavia perheenisiä,vesihieronnasta nautiskeleviä ikäihmisiä, niin ja joukko meitä kantaköpöjä.
pujahdin altaaseen ja raivasin tieni vakiopaikkaani,sitä nurkkaa,kohti. huomasin naisen kyllä heti. oli punaiset biksut ja kaikki. lillutteli jalkojaan vedessä. etenemiseni jatkui ja se huomattiin. niinnojoo,koska se stirba oli ikäänkuin siinä mun tien tukkeena. sanoi hymyillen: "moi,venaa. mä siirrän noi kellukkeet tosta reunalta,että pääset ohi."
kiitin. ilman suurempia sukkeluuksia.

sydän pamppaili,olipas kiva ääni. sillai hento,mutta määrätietoinen. wau!

koska mulla oli edelleenkin ihmisvihaaja-vaihe päällä,en jäänyt juttusille. keskityin venyttelyyn ja sen jälkeen saunomiseen.
poistuin hallista ja muistin,että munhan pitää käydä kaupassa. suuntasin cittariin. perustarpeet keräsin äkkiä,suuntasin kassalle. jonossa takaa kuului:"moi taas."
biksut oli vaihtuneet ulsteriin,mutta ääni oli tuttu.
salaman nopeasti tajusin,että on oivallinen hetki hylätä se ihmisvihaaja ja -perse-juttu ja muuntautua takaisin minulle ominaisempaan hurmurin rooliin. hiukan kokeilevasti ja yskähdellen reinkarnaationi tapahtui. koneeni kuitenkin käynnistyi. mukavaa ja soljuvaa jutustelua,josta pian ymmärsin,että kiinnostus on molemminpuolista. henkinen takkini oli apposen auki,sillai pääjohtaja-asenne. varmuuden tunne vain kasvoi ja uskalsin siirtyä ns. nextille levelille. "lähtisikö neiti kanssani syömään?"...."niinku nyt!" isompia esteitä ei löytynyt,ostokset piti vaan kuulema viedä autolle.
ok,neidin palattua autolta panin heti merkille tuoreen parfyymin tuoksun. kirpeän tyttömäinen tuoksu. ei tuttu,ei ainakaan ihan tutuimpia,mutta varsin miellyttävä.

tuoksun tuoreus on tässä yhteydessä hyvä merkki. "hitto sehän arvostaa jo mua." häpesin parin päivän sänkeäni.

ainoa ruokaravintolaksi mainittava kirkkonummelainen paikka ei pettänyt taaskaan. pääruoaksi järvikuhaa tai mitälie ankeriasta. neitikin otti kalaa. sekin on hyvä merkki.
omat tunnelmat alkoi olemaan lähinnä riehakkaat. rehvakkaasti kyytipojaks tilasin ihan koko pullon valkkaria. kovasti rajoittunut viinitietouteni ei antanut mulle mahdollisuutta tituleerata itseäni järvikuhan kanssa sopivien viinien asiantuntijaksi. toivottavasti rahvaanomaisuuteni ei vallan päällimmäiseksi noussut.

sovittiin,ettemme ihan yhdeltä istumalta tartu muutamiin asioihin. tällaisia asioita ovat yhteinen kivitalo espoossa,farmariauto tai yhteinen labradorin noutaja. mutta hauskaa oli. uusien ihmisten tapaaminen on kivaa ja kivasti muistuttaa muiden tärkeästä roolista. sitäpaitsi... eihän sitä koskaan voi tietää mitä tästäkin saattaa kehiä...

uimahalli on hieno paikka.

27.12
olipa erinomaisen hieno päivä! osin hiukan haikee,mut hieno.
haikee siksi,että katri (mun fyssari) oli tänään viimeistä kertaa mua kuntouttamassa. neiti nimittäin muuttaa periferiaan. koen nyt velvollisuudekseni lausua muutaman sanan katrista: katri on hieno ihminen. ja huippu fyssari. ihailen tietoa ja sitä katrilla todellakin on. ja hienoa on nähdä ihminen,joka nauttii työstään niin paljon. minä ja uudenmaan kaikki vampot ollaan hyvin pahoillamme katrin radikaalista pakenemisesta maalle. eikä unohtaa sovi,että katri on ilo silmälle. ei lainkaan väheksyttävä ominaisuus.

fyssarin jälkeen hyppäsin taxiin ja lähdin salmisaareen kiipeilemään. ekaa kertaa ihan soolona. olipa hienot sessiot,vaikka vähän olin epävarma. funtsin,että kovin helposti näkövammainen eksyy. löydänkö kengät ja valjaat? osaanko laittaa ne oikein päälle? hahmotanko tilan ja hiffaanko radat? saanko köyden oikein kiinni valjaisiin? löydänkö vessan? niin... ja kuka mun pää on?
kaikki meni kuitenkin hyvin. ja jos en jotain osannut,aina löyty joku auttamaan. ujoudesta tai heiveröisestä äänestä mua ei kyl käy syyttäminen.
jotenkin onnistuin luomaan varsin kiireettömän ja inspiroivan ilmapiirin. innostuin kiipeilemään totuttuakin kauemmin. tehneen tuntunen on kroppa.

summa summarum... tein tänään jättiloikan kohti riippumattomuutta ja vapaampaa huomista. se tekee mut tänään hyvin iloiseksi.

18.12
tää kipale tuli radiosta aamulla. niin,mikäs siinä,nätti viisu. hämmentävän syvämietteisiä ajatuksia syntyi. tosin en teosta ihan kokonaisuudessa hiffaa,mut kertosäe oli jotenkin sattuva. sillai mun kokemuskenttään: "puoltakaan en sun kivustasi voi tietää..."
niin,en voikaan,mut se ei johdu siitä ettenkö haluis. kunnioitan sua,välinpitämättömyys ei oo mun tavoite. mainittakoon,että tämmönen yksiselitteinen kunnioittaminen tekee mut varsin aseettomaks. ja se taas tekee mulle tosi kurjan olon. mut hei,oon aikuinen mies,kestän sen kyllä...

en tiiä,pahin ja samalla eitoivotuin vaihtoehto on,että sulla ei ookaan mitään "kipuja". en usko sen olevan totta,mutta onhan se vaihtoehto joka on otettava lukuun. jos se on niinku faktaa,se tekee susta ihan vaan itsekkään kusipään. eikä siis vaikuta muhun.
"kaatunutta maitoa on turha itkeä"

joulu lähestyy perin vinhaan. mä oon valmistautunut totuttuakin paremmin: joulupuuro ei oo valmis. joulusiivousta ei oo tehty. joululahjoja ei oo hankittu. ja mantelitkin on hävöksissä.

14.12
olin taas tänään salmisaaressa kiipeilemässä. niin. oon tähän ikään ehtinyt kokeilla montaa eri lajia. seinäkiipeily on yks tehokkaimpia juttuja mitä tiedän. ja kaiken lisäks se on huippukivaa!! eli... jos etsit lajia itsellesi suosittelen kokeilemaan kiipeilyä!!!

huomenna taidepikkujouluilemaan ja tarkotus ois vielä ehtiä huippudaamin kanssa syömään!!!

12.12
nyt talvi kyllä yllätti mopoilijan!!! jäin niin jumiin tonne auraamattomalle yielle,että jouduin soittamaan taxin. sain onneks makken kiinni ja pääsin himaan. tunnelma on hieman kohmeinen ja päivän lämmin sauna on muisto vain.

24.11
olipa hauska päivä taas tänään. olin jälleen kiipeilemässä. kiipeily sujuu aina vaan paremmin. oikein specialkivaa oli päästä kokeilemaan uusia ratoja. nyt on kädet ja kyljet kohtuu hellinä,vaikka kävin uimahallissa  antamassa lihaksille lämpöhoitoa.

huomenna edessä on rietastelua alkoholin autereessa. on kipinän yhdistetyt tuparit ja pikkujoulut. odotan iltaa todella,sillä hauskuutta varmaan on luvassa. oon tänään yrittänyt kerätä kaiken mukaan tarvitsemani. ajoissa pitäis päästä koisaamaan,että jaksaa huomenna.

viimeistelen vielä tän kesken olevan tankkauksen. huippupössis!!!!!!

20.11
viikonlopusta kaikki taas alkoi. sunnuntaina havahduin valtavaan tylsyyteen. äkkiä siirsin maanantain treenin sunnuntaille. fiksu liike,joka pelasti sunnuntain. tänään kuitenkin tein harjoituksen uudestaan.
toistan samat asiat usein. jalosti saatan itselleni luvata,että teen nyt näin. palaan kuitenkin vanhaan ja turvalliseen. kai siinäkin on kyse jonkinlaisesta addiktiosta. etenkin kriisitilanteissa toimintatapani on aina samanlainen. pyrin täyttämään tilan toiminnalla. sillai vältyn kivasti ajattelemasta...
totta puhuen,oon nyt aika alamaissa. mikään ei oikein suju,flow puuttuu. uusia,ainakin näennäisesti innostavia juttuja kyllä löytyy,mutta kun ei... ihmissuhdejutut on taas ihan rempallaan ja se tekee mut surulliseks. niin tai oikeestaan pirun turhautuneeks,kun en tajuu joidenkin asioiden yhteyttä. tyhmä kun oon. kivuliaasti törmään säännönmukaisesti kiviseinään. kun en tajuu miksi näin kävi,oon aika eksyksissä.
kirkkaasti tiedän mitä kohti haluan. tuntuu vaan siltä,että se ei riitä. tai sitten vaan teen jotain toistuvasti väärin. en tiiä. korjaisin omaa toimintaani,jos tietäisin miten. sekin tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta,kun sitä ei mulle kerrota. enkö ois sitä ansainnut?

näen kuitenkin valoa. f.e.sillanpää sen niin sattuvasti on muotoillut:"ihmiselon ihanuus ja kurjuus".

10.11.2017

10.11
kiipeily päivä. uutterasti jaksan treenaa,mut edelleen staminapuoli tökkii. nousun saan pidettyä jotakuinkin kontrollissa 5-10 nousua,sit voimat on jo niin loppu etten enää kunnolla näe yhtäkään otekohtaa. mut kiipeily on tosi kivaa. nautin siitä kovasti. ja kestävyyskin siinä kehittyy!

ja koska olen aktiivinen nuorimies,kuntoilin vielä täällä himassa normi perjantaitreenit. kivasti kädet tärisee nyt totuttuakin enemmän,mut fiilis on...mitensennytkuvais...voimakas. oon niiiin valmis nyt nuudeli-illalliseen ja suihkuun.

mietin kovasti miksi treenaan. tekopyhästi voisin todeta sen parantavan terveyttäni ja toimintakykyäni. tai voisin väittää siitä saavutettujen onnistumisen tunteiden tekevän hyvää mun itsetunnolleni tai pääkopalleni noin niinku laajemminkin. mutta ei. ei,ei ja vielä kerran ei. ulkokuori on sisältöä moninverroin tärkeämpää. tällä luonteella on ehdottoman olennaista näyttää hyvältä. se on ainoa syy kuntoiluuni!

21.9

olin tossa pari päivää sit salmisaaren liikuntakeskuksessa seinäkiipeilemässä. seuraa analyysi lajista ja paikasta:

oli kertakaikkiaan hienoa!! laji sopii loistavasti mulle ja on pirun tehokasta. ajattelin,että näkeminen tässäkin on iso este,mutta ei. näin aika hyvin noi otepaikat ja reittikin oli melko helppo seurata. tosin,koska voimat kului aika äkkiä... mitä ylempänä olin en enää hoksannut seurata värikoodeja. pääosin otin kiinni mistä sain.
erikivaa oli ja harjoittelemalla reittienkin seuraaminen onnistuu paremmin. erikoiselta tuntu myös tiputtautuminen alas. selviytymisvaistoa on niiiin vaikeeta sivuuttaa.

paikka muutenkin oli kohtuuesteetön ja viihtyisä. alan käymään siellä säännöllisesti. aluks varmaan eksyn keskuksessa aluks usein. onneks ujous ei estä mua kysymästä neuvoa.

harrastus itsessään on monipuolista ja ainakin erilaista treenaamista. mun kropasta löytyi monta käyttämätöntä lihasta. kivaa kivistystä varsin yllättävissä paikoissa. tippumisvaara on sitäpaitsi tehokas motivaattori. eittämättä hieno harrastus ja sopii mulle sikahyvin!!!

14.9
jo muutama viikko sitten olin hyvin syvissä vesissä. elämän räntää ja hallan vaara.
oikea analyysi oli kai "ihmissuhdeongelma". osin ehkä itseaiheutettua,mutta kuitenkin.
vielä viikko sitten tilanne oli tosi paha. olin masentunut. oli elämänräntää ja hallanvaara oli jo muuttunut ikijääksi. monessakin mielessä kaikki toivo tuntui jo heitetyltä. mikään ei maistunut miltään ja riuduin itsesäälissä. ihan ensimmäistä kertaa en ollut ajautunut siihen tilaan. luulin klaaraavani tilanteen,mutta ei. tajusin taas,että en voi vielä luovuttaa. en halua kauemmas siitä ihmisestä. ei semmosta sielunkumppanuutta voi löytää muualta. ei,ei ja ei!

tuntu tosi paskalta,mut yritin säilyttää malttini. niin ja samalla säilyttää edes pienen rippeen katu-uskottavuudestani. suojaukseni jo rakoili. itku kurkussa yritin elää muiden ihmisten joukossa. takaraivossa kuitenkin tinnitti kokoajan "toi on oikea. ainoa vaihtoehto". ajatus oli silloin  päällimmäisenä,ajatus on edelleen päällimmäisenä,mut nyt sillai vahvalla punakynällä alleviivattu. tässä ei voi välttää tämmöstä kohtalokasta sävyä,sori siitä. haluan vaan painottaa,että kaikki tuntuu nyt hyvältä. ja oikeelta.

tarkkaavaisimmat varmaan jo rivien välistä lukee,että jotain on tapahtunut. on,jotain on tapahtunut,mutta siitä en nyt enempää kerro. lopputulema on tässä nyt se tärkein juttu ja samalla se miellyttävin juttu.
ja senkin haluan sanoa,että ehkä en edes halua tilanteen muuttuvan.
*ajattelen nyt näin*: jotta yskänlääke auttaa,sen pitääkin maistua hieman kitkerältä. tunteet on hienoja. negatiivisetkin tunteet kannattaa opetella kohtaamaan.

2.9 tarve tulla kuulluksi.

jokaisen ihmisen perustarpeisiin taitaa kuulua tarve tulla kuulluksi. (toimituksen huomautus:"puhut kuin kuuroille korville,kunnes teet virheen").
niinpä siis minultakin tämä tarve löytyy. heti on kuitenkin todettava,että ainakin omalla kohdallani se on kiusallisen harvinaista. sen takia osaan ehkä arvostaa niitä hetkiä jotenkin erityisen paljon.
syitä siihen,että mua kuullaan harvoin on monia. isoa osaa syistä pidän jopa ihan ymmärrettävinä. onhan tää mun puhe aika mongerrusta. oma,totuttua jyrkempi latuprofiilini, tekee viesteistäni usein... aika korkealentoisia. oon eittämättä varsin erikoinen tapaus. ja oikein isoilla kirjaimilla. ja edelleen puhun liian nopeasti. ajatukseni ei aina ehdi mukaan. joskus puhun ihan jopa ajattelematta.
no joka tapauksessa... tulin eilen kuulluksi. ainakin musta tuntui siltä.  siitä tuli hyvä olo. ja kun se tapahtu syvästi arvostamani ihmisen suunnalta,velat tuntui muuttuvan saataviksi ja hetken linnut visersi hyvin keväisesti. tunne siitä,että mut pitää tuntea aika hyvin ennenkuin mua voi kuulla,vahvistu. rehvakkaasti edelleen aion pysyä valitsemassani kurssissa.

illalla tässä naapurustossa oli varsinaiset bakkanaalit. viinakin oikein virtas. oli ambulanssi. oli kaikkee muutakin asiaan kuuluvaa. mä pitäydyin enemmänkin kuunteluoppilaan roolissa. ihan hauskaa oli. joo,hiukan sekavaa,mutta ihan hauskaa. tai ainakin tapahtumarikasta.

tänään olin taas uimassa. löylyn hiet hiukan kirvelsi naamaa. ajoin nimittäin parran pois perjantaina. nyt oon taas niin vauvan kasvoinen että!!

27.8
no joo,kirkkonummipäivä-viikonloppu alkaa olla nyt takana. tavallaan oli aika vauhdikasta.

perjantaina oli taiteiden yö. olin taidemökillä. oli kahvia,taidetta ja bändi. hieno ja tulikuuma yllätysesiintyjätärkin.

sit tuli hiukan komplikaatioita. mun vakaa näkemys on,että kyseessä oli iso läjä väärinkäsityksiä. näkemysero. anyway... poistuin paikalta melko teatraalisesti. näin jälkeempäin hätiköity päätös. päätöstä seurasi tapahtumasarja,josta mulle tuli ongelmia. ja paljon. kaaduin tuolilla,luuri hajos ja olihan siinä kaikkee muutakin. onneks max oli kylällä ja pääsin lopulta lämpimää...

lauantaina olinki miltei unohtanut perjantain vastukset. olin kylillä nautiskelemassa juhlahumusta.kävin tervehtimässä puoluetovereitani. hyviä keskusteluja ja olihan reetta siellä. niin ja emmi. ja tietty monia muitakin.
sit kävin kyttiä tervehtimässä. partioautoa ihmettelin. ulkoapäin,tunnen formaatin jo entuudesta sisältä...
vpk:n pisteellä nautin spydärin ja oikein vohveliakin. nam!!

illalla lähin ykän kanssa seiloriin. hieno kattaus paikallisia bändejä.

oli etelän vetelät ja likanen etelä. huippupössis ja paljon kännisiä ihmisiä. ihanan sekavaa. noi räbätyypit on hauskoja!!!!!!!!!!!!!!!
max taas heitti meidät rellestäjät yöllä himaan. epäilee kuulema,että mulla on alkoholiongelma. mut ei oo!! ihan ongelmitta voin nauttia aika paljon. ja kohtuu useinkin.
ainiin... yks jäbä tuli tilittää mulla kuinka olin vedättäny sitä parikyt vuotta sit. fiksun juonen olin kehittänyt ja sain sen avulla sen tarjoomaan mulle bissen. hyvä jani!! fiksu since 1991!!

juhlahumu jatkui vielä tänään. aktivoiduin taas kylillä. toi alemman kuvan steelbändi on sikahyvä!!!

söin hyvää etnistä ruokaa (ts. kiinalaista) ja taivastelin tunnelmaa. aika-ajoin pysähdyin vaihtamaan sanan tai pari jonkun tutun kanssa. mukavan kotoisaa.

nojoo... viikonloppu on ollut ihan hauska. parjaan kuitenkin itseäni suuresta suustani ja ajattelemattomista sanoistani. anteeks. toivottavasti väärinkäsitykset vielä suoristuu.

18.7
no just. eilen oli näyttelyn avajaiset luckanilla. lehdistöäkin oli paikalla.
tapani olla signeeraamatta töitäni ei ehkä ole kaupallisesti kaikkein fiksuinta. en välttämättä tavoita suurta yleisöä. mut hei,poroporvarillinen kapitalismi ei vaan ole mun juttu.
käykää toki kuitenkin tutustumassa näyttelyyn. muusamme ja mesenaattimme katriina oli loihtinut kauniin esillepanon.

huhut siitä,että tämä arvostettu taiteilija ottaa osaa tähän näyttelyyn töillään oli tietty kiirinyt. oikealle ja vasemmalle heitin yläfemmoja. välillä jouduin ojentamaan lippalakkiani,joka meni usein vinoon. niin monta kertaa hartioitani taputeltiin toverillisesti,mutta kunnioittavasti. innokkaimmilta ihailijoiltani sain kukkia,joista kuva tässä.

*taiteilijan elämää*

ainiin. muut taiteilijat näyttelyssä:ryhmä herraskaiset. arja sandelin, jukka juutilainen, marja-liisa andersson, sune holmström, tor andersson.

27.6
tuli tossa taannoin (siis juhannuksena) taas vuosi täyteen. oon nyt ollut vampona... mitä... 15 vuotta!!!
tilanne on nyt kivan rauhallinen ja otollinen kerrata tän uuden elämän nykytilaa:

vuonna 2002 olin naimisissa,kävin töissä. elin aika normaalia perhe-elämää. vaimo oli raskaana ja mä remontoin villisti meidän uutta kämppää jorvaksessa. kyllähän jokaisella itseään kunnioittavalla kaakelikonsultilla pitää olla totuttua enemmän asiallista laattapintaa omassa kotonaan...
juhannusaattona sit jotain tapahtu. sain aivoinfarktin. menetin liikunta-,näkö- ja puhekykynikin.
aloin opettelemaan elämään uudestaan,joka muuten oli ton näkökyvyn kans alkuun pirun hankalaa. niin ja on se toisinaan vieläkin...
hiljalleen otin kuitekin taas elämästä kiinni. kokeilin ja opin aina vaan enemmän. vauhti alkoi palautua. tais sitä olla jopa yli oman tarpeenkin,koska eteen tuli ero vaimosta. jäin yksin ja hankin kissan,lunan. viikonloput sujui aika usein dokaten. kuvioihin tuli mukaan  naisetkin. eräässä suhteesta syntyi sit aino,nuorimmaiseni.

sitten tapasinkin merkittävän daamin. oltiin kimpassa pitkään ja edelleenkin hyviä kavereita. lopulta suhde kyllä päättyi,mutta mulle se ainakin oli iso ja tärkee juttu.

seuraavalla asialla en sit juuri ylpeilekään. eräässä parisuhteessa haksahdin vielä vanhoilla päivilläni pika-avioon. intohimoinen liitto tosin ei kestänyt kuin vähän toista kuukautta,mut silti...
jos osaisin katua,tätä liikettä ehkä jopa katuisin.

liikunta ja urheilu on kulkenut tässä kokoajan mukana. joskus vähemmän,joskus enemmän. nytkin oon kesälomalla ja voimaharjoittelu on nyt suht vähäistä. jalka- ja käsipyörä on nyt kesällä se mun juttu. tosin tossa joulunalla murtunut lonkka edelleen hiukan vaivaa ja jarruttaa sporttailua. niin tai sit kyse on siitä,että oon vaan laiska,vanha ja väsynyt ukko.

ihan konservatiivisin ei oo nykyinen parisuhde-tilannekaan,mut näillä mennään.

summasummarun... oon ihan tyytyväinen nykyiseen olooni. ja fyysisestikin oon hyvässä tikissä.

ps. tarinassa on varmaan oiottu mutkia ja oon varmaan yrittänyt saada itseni hyvään valoon ja kilven kiiltävänä. sori. narraattorin etuja

ainii... nykytila... urheilu kiinnostaa ja raha-asiat on kunnossa...
ja nykyinen puhekykyni... nyt puhun usein aivan liikaa.

22.6

jani esitelmöi rippikoululaisille.
olin tänään masalan kirkossa juttelemassa rippikoululaisten kanssa. kun mulla ei oo oikein annettavaa tonne uskontopuolelle,puhuin erilaisuuden kohtaamisesta,ennakkoluuloista ja peloista. vilkas ja ennenkaikkea kovin positiivishenkinen kohtaaminen. puhuin myös kuulemisen tulon tärkeydestä ja toisten kunnioittamisesta. ja mua kuunneltiin. ja ehkä jopa kunnioitettiin. ainakin päätellen nuorten hiirenhiljaisesta tapittelusta. en ollut suunnitellut puhetta tai valmiiksi edes jäsennellyt ajatuksiani,koska halusin jättää tilaa tunnelmalle. sain kuitenkin asiani kerrottua ja kai aika ymmärrettävästi,koska pihalla odottaessani jo taxia yks tyttö tuli juttelemaan ja sanoi:"puhuit juuri oikeat sanat". se lämmitti,semminkin,koska asiani oli oikeesti tärkeä.

tajusin,että kosketus puhumiseen mulla edelleen on tallella.

kotiin tultuani jatkoin linnunpönttöjen ja legojen parissa. ostin hiomakoneen,mut siinä määrin olin tänään ahkera,että koneen mukana tulleet paperit loppui jo. ehdin huomenna vielä hakemaan lisää. juhannuksen seutu kulkee sutjakkaasti. tuitui!!!

15.6
eilen olikin vauhdikas ja miellyttävä päivä.

olin keravan taidemuseo sinkassa "vihreä maa-kukkiva kaupunki"-näyttelyssä. varsin avartava kokemus ja hyvää seuraa. kyllä taide vaan on hieno juttu!! suosittelen sinkkaa lämpimästi. olisin halunnut (ja ois kai pitänytkin) laittaa kuvien teosten nimet ja tekijöitten nimet. mutku. sori.

sain nyt sit lopulta sen uuden tyynyn jakkaraa.

tyyny tuntuu liki täydelliseltä ja oon siitä superonnellinen!!!!

tätä päivää varjosti pieni informaatiokatkos. oisin halunnut tehdä hyvän vaikutuksen antamalla reilusti tilaa. epäonnistuin,koska tilaa jäikin liikaa. niin...mutku mä luulin! keilailu termejä käyttääkseni:nyt vaaditaan paikkoheittoa.

13.6
nyt on toooodella hilkulla!! jo kauan haaveilemani uus tyyny jakkaraan on toteutumassa!! tarkan markan miehenä noi rahoituskuviot on hiukan kestäneet,mut nyt viimein tulevana torstaina homma toteutunee. tosin en tiedä saanko tyynyn jo silloin,mutta ainakin se tilataan. ihmettelette varmaan miks moisesta pehmikkeestä vaahtoon... ehkä asiaa on syytä hiukan selventää: kaikki vammaistarvikkeet on i-h-a-n sairaan hintavia!! tää on ihan euroissa mitattuna kohtalaisen iso investointi. ja koska tää mun olo sen lonkkajutun jäljiltä on ajoittain perin tuskasta,on uus tyyny nyt senkin takia iso juttu. mun elämänlaatu harppaa ainakin virstan taivasta kohden!!

sitten... ostin tänään auton. tai oikeestaan kaks.

mulla alkaa olemaan noita urheiluautoja jo ihan miehekkäästi. ajoittain tunnen oloni teemu selänteeks!!

niinjoo. häthätää kävin taas tänään uimahallissa.

vaikka ilmassa on koko viikon huuto- ja kysymysmerkkejä,tää mun zenmäinen rauhallisuus on sekä hämmästyttävää,että ihailtavaa. niin ja piirun paremnpia ilmoja edelleen odottelen.

27.5
yhä useammin kiinnitän huomiota kommunikaatioon. niin... omani tosin on edelleen varsin polveilevaa ja vaikeaselkoista. usein unohdun värittämään tarinaani kaikenlaisilla anekdooteilla sunmuilla... joo... raivostuttavaahan se on,mutta useimmiten pääsen maaliin ja ajatus säilyy loogisena. siis ainakin omasta mielestäni.
ongelmana on,että mun tapani ei välttämättä oo oikea eikä ainakaan ainoa. lisähaasteensa tuo se,että oon näkövammanen. toi nonverbaalijuttu ei oikein tavota mua. kaikkihan sitä käyttää,toiset vähemmän,toiset enemmän. mä en sitä havaitse,enkä osaa luovia sen mukaan.
perin hankalaa. ja epäoikeudenmukaista. niin mua kohtaan kuin muitakin kohtaan. käyttävät panoksiaan turhaan...

oli syy nyt mikä tahansa,oon käsittänyt jotain olennaista väärin. ts. joku käyttäytyy nyt eritavalla kuin verbaalisesti antaa ymmärtää. haluankin nyt sanoa: "anteeksi,en ole havainnut sanomattomia viestejäsi."

tänään oli huippukiva päivä. pulikointia uimahallissa,hyvää ruokaa ja jälkkäriks vielä lettuja. ja kaiki tää vielä hyvässä seurassa!!

22.5
vauhdikasta menoa!!! pete ja alppu kävi tänään. nyt on oikeestaan kaikki menopelit viritetty kuntoon. kaikki ois nyt niiiin valmiina,mut mä oon hiukan tukkoinen tai sillai orastavan flunssan kourissa. joudun varmaan skippaa vielä huomisen pyöräilyn. kikkailen jakkaralla,koska siinä oon edennyt hyvin ja se on huippukivaa!!!!!!!
yritän nyt löytää sopivaa mestaa mihin vois rakentaa kaikenlaisii ramppeja. pitää käydä sillai syvällisesti tutustumassa näihin paikallisiin skeittihässäköihin. josko niistä...

ainiin,pete lupas ettii mulle jostain lekan,ei ihan dorkaa.

joo,mut nyt siis toivon,että en tulis oikeesti flunssaan. tää vallitseva mielialamatalapaine alkais jo ehkä helpottamaan,jos sais sykkeen kohoomaan ja kunnon hiet.

19.5 etiikkaa saaressa.

kuvissa on saariryhmämme lautalla. olin siis taas jeesusleirillä räfsössä. perus-settii:mukava porukka ja hyvää ruokaa. niiden patojen äärellä oisin viihtynyt pidempäänkin. leirin pituus oli riittämätön.

papin kanssa käytiin mielenkiintoinen depatti saunassa. jumalopeista sun muista. siloiteltiin saamiani vääriä  käsityksiä yhdestä saarnasta. kiivailinkin hiukan. rauhoituin,kun tajusin lopulta ymmärtäneeni väärin . saavutettiin varsin paineeton tila.

paikallisessa kirkossakin käytiin. kaunis on! halukkaat nautti siellä hiukan jotain verijuttuu ja leipääkin. mä keskityin vaan pienten jyrsijöiden rituaaliteurastuksiin. eivaan. lähinnä keskityin olemaan hiljaa. halusin niinku kunnioittaa muille kovin tärkeetä hetkeä.

kirsikkana kermakakulle pääsin seuraamaan erään toverin eettismoraalista kamppailua. näin edessäni pomminpurkajan,joka ei oo ihan varma,pitäisikö katkaista sininen vai punainen piuha. oisin halunnut auttaa,mut apu ei kelvannut ja toisaalta... mä taidan olla perin paska kaikenmaailman johtojen kanssa.
ihmisillä on erilaisia tapoja. jotkut vaan haluu kipuilla yksinään. ei siinä mitään,mutta minä erilaisine tapoineni ja hiukan nättinokkaisena tietty vähän loukkaannuin. musta ulkopuolinen olo ei oo kiva.

noina parina päivänä roppa ehti jo tottua ainaiseen syömiseen ja nukkumiseen. tänään oon vielä tankannut suurella pieteetillä ja ottanut ihan säännöllisesti tirsoja. kyl tää tästä...

11.5

eilen oli hieno päivä!! olin tuolla tapahtumassa validiassa.
hauskaa oli ja porukkaa oli paljon.

ramppeja ja kynnyksiä oli vaikka ja kuinkaa. pitkät ajat viihdytin itseäni temppuradalla.

VAU oli esittelemässä eri lajeja ja toimintaansa. haltija viisaili erilaisia apuvälineitä.

harri perehdytti meitä avustamisesta.
niin... ja upee invatanssi-näytös!!

testaspa harri mun jakkaraakin ja antoi mulle tosi käyttökelpoisia tipsejä. uudella innolla taas treenaamaan opittua! harrin mukaan jakkaran asetukset on ihan kohdillaan. suurkiitokset harrille. taas.

6.5

olipa hauska ilta eilen. kipinässä oli standup-iltamat. väkeä ei ollut törkeen pajon,joka oli aika ymmärrettävää. mainostusta oli tehty totuttua vähemmän. anyway... mulla ainakin oli hauskaa ja olipahan hiukan paremmin aikaa rupatella koomikoiden kanssa. kerrassaan hauskaa väkeä!!!

tänään kävin maisan popup kahvilassa. maukkaat tarjoilut ja leppoisa pössis! ja oikein hyvää seuraa!!

hiukan edelleen brobleemia mopon kanssa,mut kyl se siitä. tänään ei huvita olla huolissaan.

2.5
vappuna käynnistysvaikeuksia.
ohjattu opiskelijoiden ja työläisten julkipissimisjuhla on nyt juhlittu. mulla oli hieman tikkunen startti. mielialamatalapainetta. samoin alentunut kykyni sietää soaalista elämää vaivasi taas hiukan ja alensi juhlahumua. ei vaan meinannut oikein lähteä.
puolipakolla varsin viehättävä seurani sai mut lähtemään muiden ihmisten keskuuteen.

käytiin ensin liimaamassa ympäri kyliä standuppin mainoksia. sen jälkeen baarikierros. heti ei lähtenyt pyörähdykset tanssilattialla,mutta sopiva turrutus väkijuomilla ja pian heräs henkiin hauska seuramies. meillä oli oikeinkin hupaisa ilta. kiitos Maria loistoseurasta!!

loogisena jatkumona oli tietysti vappupäivän kiiireetön iloittelu. matka suuntasi kipinään jammailemaan. täytekakkua dagenefteriin ja kuuntelemaan lahjakkaiden musisointia. huomioni kiinnittyi kauniiseen,taitavaan laulajaan ja lauluntekijään. maanittelin tyypin tekemään mulle vappupäivän kunniaks kasvomaalauksen.

suostu vielä kuvaankin mun kanssa!
hauskuutta siis piisasi. kiitän läsnäolijoita seurasta,elämyksistä, niin ja kaikesta. vaikka juhannus on vaan kerran kesässä,vappu on sentään joka vuosi!!!

23.4

ylpeyden tunteita. kaunis tyttäreni saila täytti 20 vuotta. olin juhlistamassa.
samalla juhlittiin sailan valmistumista lähihoitajaks. hyvin ylpeä oon. saila osoitti hienosti oman määrätietoisuutensa. niin ja isältään perimänsä periksiantamattomuuden. hyvä saila,oot kunkku!
sivuutin sen,että näillä nuorilla oli valtava kiire ja angsti juhlimaan ja nautin estoitta varsin maukkaista antimista. en oo oikein makean perään,mutta nyt uppos. nam. kiitos onnistuneista juhlista!

lauantai ilta kului sitten jo varsin kristillisissä merkeissä. akvarellihommia. tuoreen teokseni perusidea on vahvasti jumaluskon kyllästämä. muusan piirteet toki oli varsin eroottiset,mutta erotin tiukasti taiteen ja kaikenlaisen vaakamamboilun toisistaan. puritalismi on kiinteä osa taiteilijuuttani. kaikelle on aikansa. ja paikkansa.

sunnuntaina aktivoiduin menemään väestön suojaan. siellä oli koko viikonlopun kestäneet nyrkkeilyn sm-kisat.

paljon oli tuttujakin paikalla. hyvä pössis ja varsin miehekäs hien haju!! väliajalla sisäinen hedonistini  heräs. kurvasin mopolla kansainvälisen pikaruokaketjun tiloihin. ei hampurilainen,ranet ja pirtelö ihan paskaa ruokaa oo,kunhan muistaa pitää käyntien välin riittävän pitkänä.

viikonloppu kaikiaan oli hyvinkin rentouttava. viikon tässä taas jaksaa eteenpäin ihan heittämällä!!

3.4

kuntoilu keskeytyi,kun katja oli postannut,että on taidemökillä. viuh,heilahdin mestoille.
leppeä kahvihetki ja katja rikko mun kameran. tää otos on otettu katjan luurilla. mulla on kädessä taideteos,jonka ostin.

kameraa en enää saannut henkiin. pilipali tavarat nyppii. ehkä tästäkin voi jotain oppia:jos haluaa hyvän ja halvan tuotteen... yhdistelmä on niin harvinainen... ne kyl pitää ostaa erikseen. niinku opiks ja ohjeeks.

2.4 Jumaloppia ja politiikkaa
Perinteiseen tapaan vietin lauantain uimahallissa. Sosiaalista itsemurhaa lähelle pääsee kokemukseni mukaan keskustelemalla satunnaisen vastaantulijan kanssa joko uskonnosta tai politiikkaa. Siinä oltiin.  Minä, Eino (ehkä) ja joku kolmas mies. löylyssä. Jutustelevaan sävyyn,kokeilevasti Eino halusi avautua uskonnosta. Rupateltiin asiasta pitkään ja koska asia meni ikäänkuin yli ja ohi mun kokemuskentän,olin lähinnä kuuntelija. Eino kertoi suhteestaan jumalaan (eiku Jumalaan). Eino kertoi olevansa 87 vuotta vanha ja pohtineensa näitä asioita jotenkin "oikein suurella pieteetillä".
Okei.
Einolla oli paljon hyviä ajatuksia. Ja Einon esitystapa oli oikein vivahteikas ja siihen sisältyi oikein sopivassa suhteessa lainauksia Mark Twaineltä,Krisnamurthilta ja muiltakin kirjailijoilta.
Tarinaa oli mukava kuunnella. Löydettiin yhteinen sävel. En sanonut paljoakaan,olin kuunteluoppilas. Usein komppasin kyllä,koska... tuntu siltä.
Tilanne eteni. Läpikäytiin nykymaailman mielettömyyksiä,lapsen kasvatus ja aah... esteettömyys! (Tulinhan löylyyn jakkaralla,joten puheenaiheena esteettömyys oli ilmeinen ja jopa luonnollinen.)
Hesarista lukemani artikkelin pohjalta laajensin tietoisesti tulokulmaa. niin... ja kerroin tietty näkövammastani. Eino kiinnostui. Yhteys Einon iän tuomiin vaivoihin ja mun "tilanteeseen" oli ilmeinen. Kerroin kaupassa käynnin vaikeudesta,kun näkee huonosti. Kerroin aivan liian pienistä ja usein liian monimerkityksellisistä opasteista ympäristössäni (eli Kirkkonummella). Lisäsin löylyä. Itsenäisen toiminnan mahdollistamista pidin ensiarvoisen tärkeänä. Portaat ilman ramppia,kynnykset, liian ahtaat invavessat,liukkaat tiet tai väärään suuntaan aukeavat ovet ovat kaikki asioita,jotka vaikeuttavat minun lisäksi meidän kaikkien elämää. Ulkonäkö ajaa aivan liian usein esteettömyyden edelle. Varsin vitsikästä,kun fyysisesti rajoitteisia on yhä vaan enemmän. Väestön ikääntyessä on jatkuvasti tärkeämpää mahdollistaa asioiden saavutettavuus!! Eino myhäili tietäväisenä.
Kerroin Einolle,että on paljon asioita,joihon en voi vaikuttaa. Esteettömyyttä aion kuitenkin edistää. Tarraudun kerkevästi epäkohtiin aina, kun niitä näen. Ilman palautetta on turhaa odottaa muutosta.

Oliko se tulenpalava järkähtämättömyyteni vai kunnallisvaalien läheisyys,mutta Eino sanoi,että mun pitäis hakeutua kunnallispolitiikkaan. Äänitorveksi kaikille liikuntarajoitteisille. niin ja kaikille.
Ylpeänä kerroin,että oon hakeutunut jo. oon ehdolla. Äänestysnumeroni on 186.
Eino lupasi äänestää mua. Tein eilenkin menestyksekästä vaalityötä.

Tavoitteenani on nostaa esiin esteettömyys. Puheenaiheeksi. Rakentamisen esteettömät ratkaisut ovat usein pieniä,mutta ne helposti unohdetaan. Ympäristön hallinta on yksilön kannalta hyvinkin iso asia. Asia,joka lisää tasa-arvoa ja luo puitteet ihmisarvoiselle elämälle.

Yksinpuhelu pelosta ja ennakkoluuloista.

Perimmäinen kysymys:kumpi seuraa kumpaa? Kumpi oli ensin?
Ihmisen luontainen kyky peitellä negatiivisia tunteitaan lienee tässä keskiössä. Öykkärimäisen esiintymisen alle kätkee näppärästi monia asioita. Ikävää on se,että silloin syntyy vastakkainasettelua ja usein turhaa provosointia. Osapuolet ajautuu vaan kauemmas toisistaan.

Omana vakaana mielipiteenäni esitän,että ennakkoluuloon tarvitaan aina pelko. Se,että onko ko. pelko aiheellinen vai aiheeton,ei ole lainkaan relevanttia. Pelko on tunne,johon kaikilla on oikeus.

Ratkaisukeskeisen miehen oivallus:kehitä itseäsi pelottomammaksi. pääset eroon ennakkkoluuloista. Näinkö yksinkertaista tää oli??

26.3 huumorin ja vaalityön viikonloppu

vauhdikkaana eteni taas koko viikonloppu.

perjantai 24.3
stand up picnic kipinässä oli tän viikonlopun prologi. väkeä oli paikalla mukavasti.
koomikot (aatu rajala,tuula kolehmainen,antti syrjä,jari teurajärvi,albert kajava) oli kaikki hyviä.
ja illan mc kaisa pylkkänen oli kans hyvä. iltaa yritti terrorisoida tero ja kaisalta tais palaa proput. jälki ei ollut erityisen ammattimaista... kokonaisuudessaan ilta oli hauska. järjestelyt oli hienot ja puitteet totutut paitsi,että lava oli eri paikassa... mikä oli järjestävältä taholta hyvä oivallus!

tietty shown jälkeen piti lähtee jatkoille baarikierrokselle. koko seurue oli oikein viehko. niin viehko,että taisin jopa oikein sydämistyä. joskus kunnon retropössis vaan toimii.
juu iltahan toki pimeni ja johkaannuttiin vielä kristan johdolla takas kipinään. jatkojen jatkoille tietty! työntäjänä oli pitkätukkanoviisi ja kaatuminenhan siitä seuras. vieläkin niska hiukan kipunoi. kuvia  stand upista tai tapahtuneesta tragikoomisesta keikautuksesta ei oo,koska ei ollut kameraa messissä. sori...

kipinällä touhu oikein kiihtyi lauantaina. siellä oli perhepäivä. oli kasvomaalausta,poniratsastusta,pelle ja eija ahvokin kuulema kävi. mä en ollut enää silloin paikalla.
muutamia oikeinkin mukavia kohtaamisia ja taisin siinä muutaman flyerinkin jakaa. meillä vihreillä oli siellä hyvä edustus.

tänään sunnuntaina jatkoin flyereiden jakamista ja mainosten kiinnittämistä ympäri kyliä eri kohteisiin. teippiä kului enkä ihan satavarma oo tuliko kaikki mainokset ihan suoraan. mukavia kohtaamisia oli edelleen ja kovasti avartavia keskusteluita. mopolla liikkuminen alkaa olla kohtuu mukavaa,kun lähes kaikki kadut on jo lakaistu. hengessäni oon aika tyytyväinenkin viikonlopun vaalisaldoon. "kaikkeni annoin,hetken heilua jaksoin." (e. leino)

20.3
kevät tulee ja olosuhteet paranee!!
tänään koitti se suuri päivä,että näin kylillä ihkaoikean lakaisukoneen. ihan piti jäädä hetkeks moista ihmettä pällistelemään ja sen jälkeen ajoin mopollaa 200 metriä putipuhdasta asfalttia myöten! helposti joku nyt lakonisesti toteaa:"vau,onpa mahtavaa...",mut sepelittömät kadut on meille tuolilla liikkuville iso juttu. nyt jo innolla odottelen,että saan jättää mopolla liikkumisen vähemmällä!

näen jo itseni sieluni silmin ilman paitaa,plehat päässä kurvailemassa ympäri kyliä jakkaralla!
kevät-vapaus koittaa.
pitääkin soittaa petelle,että se tulis huoltaa mun fillarin. se kaveri saa ihmeitä aikaan työkalupakin ja öljyn kanssa. samalla saa tsekkaa ton mun käsipyörän.

tätä tunnelmaa ei voi pilata mikään. aurinkoa ainoastaa kaipailen. paljon.

19.3

touhukas viikonloppu takana. koska en itse oikein saa mitään vaali-oheis-juttua aikaan,vierailen aktiivisesti kanssaehdokkaiden vaivalla väsäämissä tapahtumissa. tässä kuvia viikonlopun ensimmäisestä. tapatumapaikkana prisman parkkis,jossa suuresti ihailemani ehdokas Reetta Hyvärinen (ehdokasnro 188) piti linnunpöntttötyöpajaa. niinkuin tossa ylemmästä kuvasta huomaatte,on mulla nyt uus linnunpönttö,jonka asennan tohon lähimetsään jo kenties ens viikolla.

tähän väliin käytän nyt lauseen tai pari kertoakseni teille mielipiteeni Reetasta: siinäpä ihailtava tyyppi!! enpä olekaan pitkään aikaan tavannut noin fiksua ihmistä! Reetalla on vankka tieto-taito ympäristön hyvnvoinnista,luonnosta ylipäätään ja kunnan tapahtumista ja rakenteista. nopea äly ja kaunis ulkokuori,ketä se ei miellyttäis? tähän kun vielä yhdistää Reetan selvän verbaalisen lahjakkuuden,voin vaan haukkoa henkeäni! minun lisäksi Reetan olemassaolo on hyväksi tälle kunnalle!! ja rohkenen olettaa,että myös tasavertaisemmalle maailmalle. kiitos Reetta,että oot olemassa!
*tunteellinen avautuminen viimein irtosi musta*

illalla käytiin vielä ykän kanssa viettämässä äijien iltaa pizzan merkeissä. ts. oli meillä PiHin hallituksen kokous samalla.

meillä vihreillä oli tänään semmonen lähimetsä-tempaus. tarkoituksena oli mennä lähimetsään ja ottaa kuva. en mennytkään yksin tohon lähimmäiseen metsään termarin kanssa.
vaan menin tähän lähelle ns. valmiiseen pöytään.. oli kahvia ja pannukakkua.
pyydän jo anteeks,jos nimet on nyt menneet sekasin... mä kun en vieläkään oikeen näe...
tilaisuuden kai järjesti saara huhmarniemi. paikalla oli jonkin verran porukkaa. mm. päivi kujasalo (ainakin facen mukaan) ja emmi wehkaoja,jonka tunnistin äänestä. se kun on aivan ihana!!!




mulla oli kuvaajakin messissä,mut se tais sössii jotain mun kameralla. noi kuvat uunotin netistä...

taas yks viikonloppu takana. hauskaa oli,kiitos osallistujille. ja anteeks uimahalli,kun en tullut lauantaina. en ehtinyt. en oo sua hylännyt. nähdään vaiks huomenna.

16.3
hitto,että alkaa olla perin epämiellyttävää liikkua mopolla. tai siis ei muuten,mut teillä on aika rohkeesti tota hiekoitus-sepeliä. en voi kieltää etteikö siitä ois apua lumella ja pakkasilla,mutta ei ehkä näillä keleillä. matkanteko on nyt tosi röykköstä ja sit sitä kulkeutuu sisällekin. niin... ja joka paikkaan. lähde mopon kanssa ulos,takas tullessa saa aina siivota tunnin. imuri on keksinnöistä parhaimpia!!
sain kivan yhteydenoton tänään. yks sairaanhoito-opiskelija haluis käyttää mua esimerkkitapauksena aivoinfarktipotilaasta esitelmässään. innolla autan,jos vaan voin.

mulla oli fyssari taas tänään. totutun hienoo. katri on kunkku! ja sivumennen mainiten... huippuprofyssari!!
meen fyssariin taas huomenna,kun pitää tehdä palaute,koska maksari taas loppuu. yritetään saada homma jatkumaan nyt ilman taukoa. palautetta varten pitää tehdä bergin tasapainotesti. hiukka jännittää,en oo oikein treenannut tota pystyasentoo tän vuoden puolella...

14.3
tilasin tänään lisäravinteita. paljon. kun halvalla sain!

sit lähdin viettämään aikaani uimahalliin. paikalla oli parikin luokallista vekaroita ruotsinkielisestä koulusta. huuto oli melkoista. vesi pärsky ja ohi kiitävät oppilaat... niin no... kiisivät vaan ohi. oikealta. vasemmalta. joka puolelta. pojat ne on vaan poikia!! iloisesti sekottui ruotsinkieli suomalaisiin ilmaisuihin ja anglisiin teinifraaseihin.
terapia-allas kuitenkin oli tyhjä. tai ei nyt tyhjä. olihan siellä vettä ja yks nainen avustajansa kanssa. mä sain venyteltyä rauhassa ja tein vähän kävelyharjotuksia. hermeettistä.
homman jälkeen menin saunaan. matkalla sinne kuulin,että läjä esiteinejä on löylyssä. tästä toipumisajasta johtuen,menin tuolilla sisään. parkkeerasin jakkaran ja kipusin lauteille poikien viereen. tulipa hiljasta! pojat epätietoisina laskivat seinistä paneleita,kurkkuja köhittiin. lopulta yhden pojan kärsivällisyys petti. ilmoille sinkosi kysymys "kuinka sä pääset tänne lauteille, vaikka liikut rullatuolilla?" vastasin,että tietty pääsen. kyl mun jalat pelaa,en vaan oikein näe eikä mulla oikein oo tasapainoo. vastaus avasi jonkun kysymysten tulvaportin. sain selvittää kaiken musta ja mun vammaisuudestani. lopuksi pojat viimeisteli kysymyspatterin kysymyksillä mun kengän numerosta ja lemmikeistäni. lopuksi kerroin kundeille,että ei multa yleensä kysytä,kun kukaan ei kehtaa. muistin ylistää jäbien rohkeutta ja varoitin,että kaikki vammaiset ei välttämättä halua vastata tämmösiin kysymyksiin. painotin pelisilmän tärkeyttä.

tämmöset kohtaamiset on hienoja. ja lapset on hienoja. -jos en tiedä,kysyn-
osaisimpa itsekin olla noin vilpitön.

20.2
olin tänään taas uimahallissa. terapia-altaassa on niiiiin mukava lillutella ja venytellä. nam.
hiihtoloma tarkoitti,että allas oli rohkeesti puolillaan elämöiviä koululaisia. siinä oli semmonen kolmen pojan porukka,jotka piti oikein erityisen kovaa ääntä. pensseli oli kavereilla tosi leveällä. ääntä piisa ja vesi roisku. eipä siinä,mut jäin seuraamaan jätkiä. hyvin pian huomasin mitä on meneillään. teerenpeliä. ukkometsojen lailla siinä tehtiin itsestä hiukan numeroa. kohdekin oli ilmiselvä. kolmen ujonoloisen tytön seurue. aah,mielenkiintoista. näin katseet,veden pärskeet,kiiluvat silmät,tyttöjen hermostuneen kikatuksen. kaunista ja ah,niin ikiaikaista. meno äityi vaan kovemmaksi. mua alkoi jo ärsyttää yhden esipuperteetin aivan liian kimeä ääni. elämäntapatylsimyksenä päätin puuttua peliin. ajattelin kuitenkin tehdä sen niin,että kukaan ei menettäisi kasvojaan. kysyin ohi vilistävältä,koviten kirkuvalta pojalta:"miks sä huudat noin kovaa?" vastaus selvästi kieli tilanteen hektisyydestä ja sen nimenomaisen hetken tärkeydestä:"enmätiä".
mun törkeän vulgääri puuttumiseni tilanteeseen synnytti epäluuloista tuijottelua ja hiljaisuuden. minuutiks.
iik!! HUIPPUSÖDEE!!!!

13.2
mitäpä minä? joutomies.
pitkästä aikaa koin pakottavaa tarvetta henkistyä. kirjallisuus. tarjoaa loistavan keinon siihen. yks opus tossa on oikein odottanut oikeaa hetkeä. olenhan luonteeltani perusteellinen ja pidän itseäni tietty sitkeänä ja erikoistapauksena. haasteet on mun juttu ja haluan aina nähdä syvempiä merkityksiä. ei vaan,pelto oli tältä osin kyntämättä,jopa kaskeamatta. ei muuta kuin toimeen. klassikkokirjailija. ilmari kianto. klassikkoteos kahden vaimon mies. pari vai oliko jopa neljä päivää luin. ei. ei vaan lähtenyt. kauheeta kuraa ts. sekavaa kuraa.
en henkistynyt. ehkä enemmänkin ärsyynnyin. jotain se yritti sanoa. mä en varmaan vaan ymmärtänyt. niinku yhtään.

siirryn takaisin puiden halailuun. olen yksinkertainen.

30.1
nyt oli viikonlopussa vauhtia!! jopa siinä määrin,että oon vähän niinku kadottanut yhden päivän.
oltiin ykän kans radalla. meillä oli... mikälie... uudenmusiikin kilpailu-pizzailu hetki. hiukan pakotettuna seurattiin kamppailua,koska pizzerian telkka oli just siltä kanavalta auki. sen muistan vielä ihan hyvin. show oli tosi paska ja ne biisit oli vielä paskempia.
lähettiin pizzeriasta viereiseen baariin. testikuva alkoi jo hieman säröillä. erimukavia kohtaamisia. paikalle oli kasaantunut pääasiassa hyvin ahdasmielistä porukkaa. mutta tosiaan,oli joukossa oikeinkin miellyttäviäkin kohtaamisia.
seuraava baari. lisää ilakointia. asiakaskunta muuttui olennaisesti. tosi hauskaa oli. mä jorasinkin ja kaikkee. tuli pilkku. joku urpo pölli mun vossikan. joku tyyppi työns mut hinaan. dänks tyyppi!!!!
syy levottomuuteeni tais olla illan mittaan nautitut juomat,mut hiukan kärsimättömänä pyörin sängyssä. lopulta unen lämmin autuus kuitenkin vei voiton. niin oli mukava ilta,että keskikokoinen darrakaan ei tuntunut missään. "velat on saatavia"-tunnelma.
mä niiiiiiin tarvitsin tätä!!!!!!!!!!!!!!

tän yleispositiivisen tunnelman kruunaa se,että lonkka paranee vauhdilla. saan treenit käyntiin pian!!!!

25.1
ihan alkuun,siis välttääkseni mahdolliset epäilyt nykyisestä lääkityksestäni,totean seuraavaa: oon jo tovi sitten lopettanut kaikkien ylimääräisten särkylääkkeitten syönnin. pelkällä marevanilla nyt mennään,joka itseasiassa tuntuu kovinkin helpottavalta.

on kuitenkin kerrottava,että mieliala ja ylipäätään tunnelmat poukkoilee nyt erityisen kovaa. ihmissuhdetilanne on nyt totuttuakin sekaisempi ja se kyl vaivaa mieltä. jos ei nyt ihan mustaa,niin ainakin harmaan eri sävyjä. osaton olo... kun en ymmärrä mitä oon tehnyt väärin,en vo (tai osaa) korjatakaan toimintaani. nojoo,tilanne on nyt tämmönen,ei oikeestaan huvita asiaa enemmän märehtiä. se näkee,joka elää. mitään ei oo hyötyä pelätä,eikä varsinkaan totuutta. noin niinku opiks ja ohjeeks...

tässä muuttuneessa tilanteessa... ajattelin jo,että mun videoprojekti kaatuu. hiffasin kuitenkin jo olla toisaalle yhteydessä ja saan avun,jos (kun) sitä tarviin. se oli helpottava tieto. huomasin nimittäin nojanneeni liiaksi. ja kenties vikasuuntaan.

uhmaten olevaa,huomenna pitää mennä uimahallille. en mee vielä polskuttelee,mut uus uimakortti pitää ostaa valmiiks.