27.12
olipa erinomaisen hieno päivä! osin hiukan haikee,mut hieno.
haikee siksi,että katri (mun fyssari) oli tänään viimeistä kertaa mua kuntouttamassa. neiti nimittäin muuttaa periferiaan. koen nyt velvollisuudekseni lausua muutaman sanan katrista: katri on hieno ihminen. ja huippu fyssari. ihailen tietoa ja sitä katrilla todellakin on. ja hienoa on nähdä ihminen,joka nauttii työstään niin paljon. minä ja uudenmaan kaikki vampot ollaan hyvin pahoillamme katrin radikaalista pakenemisesta maalle. eikä unohtaa sovi,että katri on ilo silmälle. ei lainkaan väheksyttävä ominaisuus.

fyssarin jälkeen hyppäsin taxiin ja lähdin salmisaareen kiipeilemään. ekaa kertaa ihan soolona. olipa hienot sessiot,vaikka vähän olin epävarma. funtsin,että kovin helposti näkövammainen eksyy. löydänkö kengät ja valjaat? osaanko laittaa ne oikein päälle? hahmotanko tilan ja hiffaanko radat? saanko köyden oikein kiinni valjaisiin? löydänkö vessan? niin... ja kuka mun pää on?
kaikki meni kuitenkin hyvin. ja jos en jotain osannut,aina löyty joku auttamaan. ujoudesta tai heiveröisestä äänestä mua ei kyl käy syyttäminen.
jotenkin onnistuin luomaan varsin kiireettömän ja inspiroivan ilmapiirin. innostuin kiipeilemään totuttuakin kauemmin. tehneen tuntunen on kroppa.

summa summarum... tein tänään jättiloikan kohti riippumattomuutta ja vapaampaa huomista. se tekee mut tänään hyvin iloiseksi.