torstai 21. syyskuuta 2017

21.9
olin tossa pari päivää sit salmisaaren liikuntakeskuksessa seinäkiipeilemässä. seuraa analyysi lajista ja paikasta:

oli kertakaikkiaan hienoa!! laji sopii loistavasti mulle ja on pirun tehokasta. ajattelin,että näkeminen tässäkin on iso este,mutta ei. näin aika hyvin noi otepaikat ja reittikin oli melko helppo seurata. tosin,koska voimat kului aika äkkiä... mitä ylempänä olin en enää hoksannut seurata värikoodeja. pääosin otin kiinni mistä sain.
erikivaa oli ja harjoittelemalla reittienkin seuraaminen onnistuu paremmin. erikoiselta tuntu myös tiputtautuminen alas. selviytymisvaistoa on niiiin vaikeeta sivuuttaa.

paikka muutenkin oli kohtuuesteetön ja viihtyisä. alan käymään siellä säännöllisesti. aluks varmaan eksyn keskuksessa aluks usein. onneks ujous ei estä mua kysymästä neuvoa.

harrastus itsessään on monipuolista ja ainakin erilaista treenaamista. mun kropasta löytyi monta käyttämätöntä lihasta. kivaa kivistystä varsin yllättävissä paikoissa. tippumisvaara on sitäpaitsi tehokas motivaattori. eittämättä hieno harrastus ja sopii mulle sikahyvin!!!

torstai 14. syyskuuta 2017

14.9
jo muutama viikko sitten olin hyvin syvissä vesissä. elämän räntää ja hallan vaara.
oikea analyysi oli kai "ihmissuhdeongelma". osin ehkä itseaiheutettua,mutta kuitenkin.
vielä viikko sitten tilanne oli tosi paha. olin masentunut. oli elämänräntää ja hallanvaara oli jo muuttunut ikijääksi. monessakin mielessä kaikki toivo tuntui jo heitetyltä. mikään ei maistunut miltään ja riuduin itsesäälissä. ihan ensimmäistä kertaa en ollut ajautunut siihen tilaan. luulin klaaraavani tilanteen,mutta ei. tajusin taas,että en voi vielä luovuttaa. en halua kauemmas siitä ihmisestä. ei semmosta sielunkumppanuutta voi löytää muualta. ei,ei ja ei!

tuntu tosi paskalta,mut yritin säilyttää malttini. niin ja samalla säilyttää edes pienen rippeen katu-uskottavuudestani. suojaukseni jo rakoili. itku kurkussa yritin elää muiden ihmisten joukossa. takaraivossa kuitenkin tinnitti kokoajan "toi on oikea. ainoa vaihtoehto". ajatus oli silloin  päällimmäisenä,ajatus on edelleen päällimmäisenä,mut nyt sillai vahvalla punakynällä alleviivattu. tässä ei voi välttää tämmöstä kohtalokasta sävyä,sori siitä. haluan vaan painottaa,että kaikki tuntuu nyt hyvältä. ja oikeelta.

tarkkaavaisimmat varmaan jo rivien välistä lukee,että jotain on tapahtunut. on,jotain on tapahtunut,mutta siitä en nyt enempää kerro. lopputulema on tässä nyt se tärkein juttu ja samalla se miellyttävin juttu.
ja senkin haluan sanoa,että ehkä en edes halua tilanteen muuttuvan.
*ajattelen nyt näin*: jotta yskänlääke auttaa,sen pitääkin maistua hieman kitkerältä. tunteet on hienoja. negatiivisetkin tunteet kannattaa opetella kohtaamaan.

lauantai 2. syyskuuta 2017

2.9 tarve tulla kuulluksi.

jokaisen ihmisen perustarpeisiin taitaa kuulua tarve tulla kuulluksi. (toimituksen huomautus:"puhut kuin kuuroille korville,kunnes teet virheen").
niinpä siis minultakin tämä tarve löytyy. heti on kuitenkin todettava,että ainakin omalla kohdallani se on kiusallisen harvinaista. sen takia osaan ehkä arvostaa niitä hetkiä jotenkin erityisen paljon.
syitä siihen,että mua kuullaan harvoin on monia. isoa osaa syistä pidän jopa ihan ymmärrettävinä. onhan tää mun puhe aika mongerrusta. oma,totuttua jyrkempi latuprofiilini, tekee viesteistäni usein... aika korkealentoisia. oon eittämättä varsin erikoinen tapaus. ja oikein isoilla kirjaimilla. ja edelleen puhun liian nopeasti. ajatukseni ei aina ehdi mukaan. joskus puhun ihan jopa ajattelematta.
no joka tapauksessa... tulin eilen kuulluksi. ainakin musta tuntui siltä.  siitä tuli hyvä olo. ja kun se tapahtu syvästi arvostamani ihmisen suunnalta,velat tuntui muuttuvan saataviksi ja hetken linnut visersi hyvin keväisesti. tunne siitä,että mut pitää tuntea aika hyvin ennenkuin mua voi kuulla,vahvistu. rehvakkaasti edelleen aion pysyä valitsemassani kurssissa.

illalla tässä naapurustossa oli varsinaiset bakkanaalit. viinakin oikein virtas. oli ambulanssi. oli kaikkee muutakin asiaan kuuluvaa. mä pitäydyin enemmänkin kuunteluoppilaan roolissa. ihan hauskaa oli. joo,hiukan sekavaa,mutta ihan hauskaa. tai ainakin tapahtumarikasta.

tänään olin taas uimassa. löylyn hiet hiukan kirvelsi naamaa. ajoin nimittäin parran pois perjantaina. nyt oon taas niin vauvan kasvoinen että!!