12.6 pohdintaa omasta ihmisarvosta

tänään törmäsin varsin kivuliaasti henkilökohtaiseen pienuuteeni ja arvottomuuteeni.

kävi niin,että mulla oli tapaaminen jonkun kunnan sossutyypin kanssa ja aiheena oli tehdä hakemus kelaan,että ne maksais mun kuntoutuksen. taustaksi tässä mainittakoon,että tällä hetkellä mun kuntoutuksen maksaa kirkkonummi. se taas johtuu siitä,että en saa kelalta vammaisen ihmisen KOROTETTUA hoitotukea. mulla ei oo riittävästi kuluja (lääke,yms),jotta saisin sitä. anyway,näin kela on sysännyt mun kuntoutuksen kunnalle (ymmärtääkseni kelan lakisääteinen velvollisuus loistaa poissaolollaan,koska en saa tukea korotettuna?)
no nyt kuitenkin laki on muuttunut ja kuulunkin nyt kai kelan kuntoutuksen piiriin. kuntoutusta pitää tietty erikseen anoa kelalta ja sitä tää tapaaminen koski. haen siis kelalta kuntoutusta.

mullehan on aivan sama kuka kuntoutuksen maksaa,kunhan joku sen maksaa. ihan sama se varmaan ei oo kunnalle. ja sen tietty kyl ymmärrän.

mut siis... tää juttu alkoi siitä kivuliaasta törmäyksestä. tuntu jotenkin tosi nöyryyttävältä "hattu kourassa" anoa kelalta kuntoutusta,joka mun mielestä lain mukaan kuuluu mulle. musta tuntui,että mut heti sysättiin johonkin yhteiskunnan kusettajan rooliin. katseilta piilossa iloisesti kävelen,käyn töissä ja muutenkin teen kaikkii normaaleja juttuja. vammasta esitän vain siksi,että onnistuisin kusettamaan kelan maksamaan mun kuntoutuksen. jep.

outoja asioita piti perustella ja kertoa. "kuinka hoituu henkilökohtainen hygieniasi?" tai "miten vamma vaikeuttaa elämääsi?" ts ihan relevanttejahan nää on,mutta kun kelan kyl pitäis tietää jo. oon nää kertonut niille useasti useissa eri hakemuksissa. tohon ekaan kysymykseen meinasin muuten vastata:"ite tietty,en kai mä nyt mikään helvetin vammanen oo." ehdin onneks hahmottamaan,että se ei oo nyt hyvä vitsailun aihe.

tällä avautumisella on siis yks ainoa funktio. kertoa,että vammaisuus ei oo mitenkään erityisen helppoa,lystiä tai erityisen mukavaa. se,että joku tiivitaavi alituiseen kyselee samoja kysymyksiä antaa mulle nöyryytetyn tunnelman. ja ihmisarvottoman.