29.11
yllätän itseni nykyään aika usein kurinalaisuudellani. mullahan on massakausi päällä. syödä pitää. usein ja paljon. ja minähän syön. tänkin päivän ravinnolla ruokkis keskikokoisen afrikkalaiskylän. vuodeksi. nojoo... mun kurinalaisuudesta kertoo lähinnä se,kuinka paljon ponnistuksia semmosen ravintovuoren valmistaminen vaatii ja kuinka paljon se vie aikaa!!

                                                *röyh*

mä ehdin käydä tänään uimassakin. vilskettä hallilla piisas. koululaiset lisää huomattavasti levottomuuskerrointa. viihdyttävää seurata,mut en tod. oo kateellinen opettajille.

yhtäkaikki... treenitauko/massakausi tuntuu edelleen hyvältä. syö tai tule syödyksi!

15.11
tänään oli mukavaa myötälettä ja hiukan verenpainetta nostattavaa ylämäkeäkin.

aamulla heräsin mahtavaan tunnelmaan. velat oli saatavia,tuntui,että nyt on luvassa euforinen päivä!
noh,oveen koputettiin ja äkkiä tunnelma olikin pilalla. sisäisen tarpeen ohjaamana koen tarvetta avautua: oven takana oli kotihoito. nyt seuraa pari (vitun)pointtia!
mulla on noin parin kuukauden ajan käynyt uus "omahoitaja". olen hyvin iloinen siitä. hetkinen... ironia ei näykkään tämmöses kirjotetussa tekstissä. eli siis... ollaan otettu jo pari kertaa oikein mojovasti yhteen. vaikkapa siitä,että hän vois ilmottaa tulostaan etukäteen vaiks tekstarilla,että oisin niinku paikalla. ei tullut tekstaria. ei eilen eikä tänään. mut tää johtajatar kyl siis ilmesty oven taa. ei hätää,satuinhan olemaan kotona. muttamutta... mullahan on semmonen muistuttava dosetti. kivasti piippaa,että muistan ottaa marevanin (ainoan lääkkeeni). anyway,dosetti ei tietenkään noin fyysisesti oo samanlainen kuin tavalliset dosetit. se on pyöree. ja siinä on kansi (että lääkkeet pysyy siellä sisällä). kun sinne jaetaan lääkkeitä,kansi pitää ottaa kokonaan pois. kannessa on lukitusvipu mitä pitää kääntää,ennenkuin kansi aukee. tää kotihoidon tähtipää meisseli on käynyt jakamassa lääkkeet mun dosettiin jo kolme kertaa,eikä sen vivun kääntäminen ilman apua onnistu vieläkään. syynä tosin voivat olla tän kämpän riittämättömät laskutilat tai huonot valot. joo,oishan mulla otsalamppu,mutku siinäkin on niin hankala se kytkin. tai sit vika on lääkkeiden sijoituspaikassa. se kun on hänelle A-I-V-A-N liian korkealla. mä tosin yllän lääkkeisiin tuolista käsin.
mua pelottaa,että jonkun elämä on tommosen käsissä. kädettömyys ärsyttää!! ja siihen nähden,että kotihoitoa pyöritetään meidän kaikkien verorahoilla,sitä on kertynyt tänne kotihoitoon aivan liikaa.

loppupäivän valuttelin vitutustani uimahallin viemäriin. nyt oon tosi puhdas.

13.11
rauhaisan isänpäivän kunniaksi miro antoi mulle konsulttiapua,että lopulta sain ton kuvan tänne. siitä aluksi: kuva on masalan nuorisoteatterista. näytelmä on "kielirikot",jonka kävin kattoo jo toistamiseen,niin... oliko se perjantaina? näytelmä oli huippuhyvä. ja tosi lahjakkaita näyttelijöitä. erikoismaininnan saa siiri karjula (ykän tyttö),joka on överihyvä. muutkin näyttelijät on tosi hyviä. suuri hatun nosto heille. useita teatteriesityksiä nähneenä totean,että samanlaista tunnelmaa kuin "kielirikossa" tapaa hyvin harvoin. jotenkin tokalla kertaa se oli yhä vaan sykähdyttävämpi. turvapaikan hakijat on aiheena vaikee,mut kovasti se kyl avas silmiä. ja ihanasti tuputtamatta!! hieno näytelmä. ja mahtavia ajatuksia. niistä kiitos käsikirjoittajalle ja tietty ohjaajalle. olikohan se sama tyyppi?
ja sitten tähän päivään: isänpäivä. lapsille kiitos piristävistä puheluista. ja mirolle erityiskiitos,kun vaivautui isää oikein fyysisesti tervehtimään. niin ja kiitokset myös hautuumaa-avusta. olen etuoikeutettu!

8.11
koen jatkumoa. olen seuraava askel. jani tanskanen-jani heiskanen.
olin tänään hallilla. koin suuria tunteita. ensi kerran tunsin itseni telinevoimistelijaksi!! kaikki tuntui onnistuvan. akrobatian saralla ei taida olla enää mitään mitä en osaisi. ruokin tosin hiukan harhaista minääni riittävän yksinkertaisilla tempuilla.
yhtäkaikki... megalomaaninen itsetuntoni voi nyt oikein hyvin!!

lopulta sain uuden vilkunkin mopoon. ihan vaan pari kuukautta odottelin. enää ei kyl taida olla mopoilukelit. noh... keväällä sit!!!

7.11
kovasti kulttuurinen viikonloppu takana.

perjantaina oli stand up kipinässä.

oikein hauska tilaisuus. naurua piisas ja olihan muassa pari homosiideriäkin. homman jälkeen johkaannuttiin ykän kans pubiin. nojoo,onhan sekin jo nähty...

kulttuurielämykset sai lauantaina jatkoa. oltiin ykän kanssa masalan nuorisoteatterissa tsiigaamassa näytelmää. sen nimi oli muistaakseni "kielirikko" nimeltään. olipa hieno esitys. tuli mieleen,että niille,jotka edelleen on epävarmoja suhtautumisestaan maahanmuuttajia kohtaan,näytelmä varmaan avaa silmiä. upee esitys!! suosittelen. sivumennen sanoen kamera jäi perjantaina kyydistä,joten kuvamateriaalia ei oo. pitää varmaan lähtee uuteen näytökseen kuvaamaan...
mutsilla käytiin sit vielä iltateellä. eivaan... konjakkii ja kaikkee. päädyttiin pubiin. siellä oli jotkut pikkujoulut. paljon väkeä ja rehvakkaan reipas meininki. joopajoo...

tän päivän suunnitelmat meni ihan uusiks. aamulla nimittäin ilmottivat,että saan mopon tänään. huh,liikkuminen helpottuu taas olennaisesti. maailma on taas valintamyymälä!!