tiistai 27. kesäkuuta 2017

27.6
tuli tossa taannoin (siis juhannuksena) taas vuosi täyteen. oon nyt ollut vampona... mitä... 15 vuotta!!!
tilanne on nyt kivan rauhallinen ja otollinen kerrata tän uuden elämän nykytilaa:

vuonna 2002 olin naimisissa,kävin töissä. elin aika normaalia perhe-elämää. vaimo oli raskaana ja mä remontoin villisti meidän uutta kämppää jorvaksessa. kyllähän jokaisella itseään kunnioittavalla kaakelikonsultilla pitää olla totuttua enemmän asiallista laattapintaa omassa kotonaan...
juhannusaattona sit jotain tapahtu. sain aivoinfarktin. menetin liikunta-,näkö- ja puhekykynikin.
aloin opettelemaan elämään uudestaan,joka muuten oli ton näkökyvyn kans alkuun pirun hankalaa. niin ja on se toisinaan vieläkin...
hiljalleen otin kuitekin taas elämästä kiinni. kokeilin ja opin aina vaan enemmän. vauhti alkoi palautua. tais sitä olla jopa yli oman tarpeenkin,koska eteen tuli ero vaimosta. jäin yksin ja hankin kissan,lunan. viikonloput sujui aika usein dokaten. kuvioihin tuli mukaan  naisetkin. eräässä suhteesta syntyi sit aino,nuorimmaiseni.

sitten tapasinkin merkittävän daamin. oltiin kimpassa pitkään ja edelleenkin hyviä kavereita. lopulta suhde kyllä päättyi,mutta mulle se ainakin oli iso ja tärkee juttu.

seuraavalla asialla en sit juuri ylpeilekään. eräässä parisuhteessa haksahdin vielä vanhoilla päivilläni pika-avioon. intohimoinen liitto tosin ei kestänyt kuin vähän toista kuukautta,mut silti...
jos osaisin katua,tätä liikettä ehkä jopa katuisin.

liikunta ja urheilu on kulkenut tässä kokoajan mukana. joskus vähemmän,joskus enemmän. nytkin oon kesälomalla ja voimaharjoittelu on nyt suht vähäistä. jalka- ja käsipyörä on nyt kesällä se mun juttu. tosin tossa joulunalla murtunut lonkka edelleen hiukan vaivaa ja jarruttaa sporttailua. niin tai sit kyse on siitä,että oon vaan laiska,vanha ja väsynyt ukko.

ihan konservatiivisin ei oo nykyinen parisuhde-tilannekaan,mut näillä mennään.

summasummarun... oon ihan tyytyväinen nykyiseen olooni. ja fyysisestikin oon hyvässä tikissä.

ps. tarinassa on varmaan oiottu mutkia ja oon varmaan yrittänyt saada itseni hyvään valoon ja kilven kiiltävänä. sori. narraattorin etuja

ainii... nykytila... urheilu kiinnostaa ja raha-asiat on kunnossa...
ja nykyinen puhekykyni... nyt puhun usein aivan liikaa.

Ei kommentteja: