31.8
no nyt tulikin yllättäin kohtuu tymäkkä tunnelma. sakeana oli taas ilma!!

herkempää saattais tää vauhti hirvittää. mutta e-hei,ei mua.

aamulla kaikki vaikutti tavalliselta tylsältä arjelta. puuro,kahvi ja ohutta yläpilveä. hiukan olin jopa innoissani,koska oli päivällä tarkoitus lähteä syömään yhden vanhan ja oikein rakkaan ystävän kanssa. siis se ystävä ei tietenkään oo vanha,ainoastaan se ystävyys...

ensin lähdin kuitenkin fyssariin. olin niin varhain liikkeellä,että ennätin käydä ensin pankissa maksaa pari laskua. ja koska edelleen jäi aikaa, kävin vielä k-raudassakin. jätin tarjouspyynnön betoniporsaista ynnä tangoista mun slacklineä varten. kaikki suju niin jouhevasti,että epäilysten ois jo pitänyt herätä.
ennätyksen parantuminen "yhdistelmäliikkeessä" fyssarilla ois jo pitänyt johtaa ainakin epäluuloon. mutta ei. lauhkeana kuin teuraslammas jatkoin elämää eteenpäin.

1. takaisku:ystävä ilmoitti tekstarilla,että ei ehdikään syömään. noh,harmitti hiukan,mut sovittiin,että mennään paremmal aikaa...

tulin kotiin ja kärvistelin aikani,koska ajattelin yhtä tyyppiä. korkeapaineella. lopulta soitin ja se kannatti. kivasti silisivät monet pomput meidän väliltä. niinniin,väärinkäsityksiä suurelta osin...

noh,suunnitelmat valtaosin meni uusiks,koska sovittiin tapaamisesta. täällä mun luona. tai sovittiin ja sovittiin... yhtäkaikki pian mun oveen koputettiin.
iiiiik,ihanan lämmin tunnelma. äkkiä tuli taas semmonen olo,että tää on oikein. onko, vet svansen,sen aika näyttää.

tilanne on rauhoittunut. on aika hiukan analyyttisemmän pohdiskelun:
ääh... ei sittenkään. elämähän on elämistä varten. niin ja ihmisen parasta aikaa!

31.8
no nyt tulikin yllättäin kohtuu tymäkkä tunnelma. sakeana oli taas ilma!!

herkempää saattais tää vauhti hirvittää. mutta e-hei,ei mua.

aamulla kaikki vaikutti tavalliselta tylsältä arjelta. puuro,kahvi ja ohutta yläpilveä. hiukan olin jopa innoissani,koska oli päivällä tarkoitus lähteä syömään yhden vanhan ja oikein rakkaan ystävän kanssa. siis se ystävä ei tietenkään oo vanha,ainoastaan se ystävyys...

ensin lähdin kuitenkin fyssariin. olin niin varhain liikkeellä,että ennätin käydä ensin pankissa maksaa pari laskua. ja koska edelleen jäi aikaa, kävin vielä k-raudassakin. jätin tarjouspyynnön betoniporsaista ynnä tangoista mun slacklineä varten. kaikki suju niin jouhevasti,että epäilysten ois jo pitänyt herätä.
ennätyksen parantuminen "yhdistelmäliikkeessä" fyssarilla ois jo pitänyt johtaa ainakin epäluuloon. mutta ei. lauhkeana kuin teuraslammas jatkoin elämää eteenpäin.

1. takaisku:ystävä ilmoitti tekstarilla,että ei ehdikään syömään. noh,harmitti hiukan,mut sovittiin,että mennään paremmal aikaa...

tulin kotiin ja kärvistelin aikani,koska ajattelin yhtä tyyppiä. korkeapaineella. lopulta soitin ja se kannatti. kivasti silisivät monet pomput meidän väliltä. niinniin,väärinkäsityksiä suurelta osin...

noh,suunnitelmat valtaosin meni uusiks,koska sovittiin tapaamisesta. täällä mun luona. tai sovittiin ja sovittiin... yhtäkaikki pian mun oveen koputettiin.
iiiiik,ihanan lämmin tunnelma. äkkiä tuli taas semmonen olo,että tää on oikein. onko, vet svansen,sen aika näyttää.

tilanne on rauhoittunut. on aika hiukan analyyttisemmän pohdiskelun:
ääh... ei sittenkään. elämähän on elämistä varten. niin ja ihmisen parasta aikaa!

24.8 ilosanomaa levittämässä
touhukkaana kävin aamulla kipinässä ennen fyssaria. hain läjän flyereita tulevista kipinä-festareista kristalta. kävin fyssarissa ja sen jälkeen keskityin mainosten levittämiseen. juups,ekaks koulut. vein esitteitä sekä kirkkoharjun kouluun,että gesterbyn ala-asteelle. gesterbyn siwan ilmoitustaulukin sai omansa. samoin uimahalli. niin ja jäähalli. prisma ja cittari tietty. ja liikeportti. yritän saada mainoksia huomenna vielä lisää. parista paikasta jäi uupumaan...
tehokkaana siis olin. fikkaan organisoin kalenteriin jo viikonlopun ohjelmaa. julmetun kiireinen viikonloppu edessä. kipinä-festareiden lisäks kirkkonummi-päivät tuo kylille paljon nähtävää. toivottavasti ehdin edes mielenkiintoisimpiin. on standuppii,sailorissa on joku bändi, tivoli ja joku juoksukilpailukin. you name it. ja taidemökki. ehdoton mesta taiteiden yönä.

onneks oon ollu näin kiireinen. taustalla vellova melankolia ei oo saanut mua kiinni. kipinässä oli tosi lähellä. kinthaalla.

osasin muuten kysyä sitä traktorin rengasta lopulta oikeesta paikasta. nyt näyttää tositosi lupaavalta.

jotenkin kirsikkana kakulle... näkö on taas tänään renannut melkein koko päivän. aivan perkeleesti on auttanut mun tehtävääni ilosanoman levittäjänä...

22.8
jokseenkin mukava olo!! tänään oon irrottanut itsestäni erimukavan läjän hikeä. tukkoinen olo kropassa helpottaa kivasti,oon taas löytänyt liikunnan riemun. ehkä nyt saa käyntiin tiukan iskun!!

henkinen vuoristorata on taas ollut käynnissä. kun jotenkin toivois,että kaikki ois hyvää ja kaunista. mutku. kovin helposti muutun vaativaiseks ja se taas tarkottaa,että alan haluta lisää. hylkään....niin... kohtuullisuuden,kun kaikki jotenkin vaan näyttäytyy mulle niin yksiselitteisenä. sitten en vaan enää näe yhtään,että asiat voi olla jollekin muulle moninverroin hankalampia. anteeks itsekkyyteni. tai ei... semmonenhan mä oon. itsekäs,lapsellinen ja hieman typeräkin. kannattaako tai onko kovinkaan hedelmällistä pyytää anteeks olemassaoloaan...?
mä en jaksa,enkä edes viitti.

oppimista itseltäni vaadin. ja lupaan vastaisuudessa olla ymmärtäväisempi,tarkkakuuloisempi ja herkempi. oppia ikä kaikki!!

20.8

niin olin katjalla popup-kahvilassa veikkolassa. katja se vaan osaa loihtia mahtiherkkuja ja nyt napa paukkuu. iso kiitos!!

ihastuinkin tänään. en katjaan,vaikka onhan se vaan aika mirri. mut tohon kuvan katjan kissaan,jolla on töpöhäntä. mitä viehättävin tapaus,joka haluu kokoajan kainaloon. syvälle,piiloon.
kotiin tullessani luna nuuhki mua syyttäen ja epäillen.

illalla ois vielä peli-ilta. odottamisen innosta huolimatta... mitähän siitäkin tulee?
noh... se näkee,joka elää...

15.8
niin. kovasti oli monisyinen viikonloppu. mutsilla oli ne festarit. mun ja mun lasten (ja niiden poikaystävien) lisäks paikalla oli merikukat,jere,harri,riitta.maria ja johanna. tutttuun tyyliin nuoriso loihti melkoiset bakkanaalit. oli laulua,tanssia ja hieman holtitonta ilakointia. äityipä touhu jossakin vaiheessa hiukan huuruiseksikin.,mutta yhtäkaikki hauskaa oli. otin juhlista kuviakin,en onnistunut laittamaan niitä nyt tähän...

ilta eteni,alkoipa siellätäällä ilmaantumaan virtavajettakin. kuitenkin yön pikkutunneiilla tapahtui avautuminen. oosa siinä hiukan läksytti faijaansa. eipä siinä ihan syystä,tosin en tiennyt niiden asioiden olemassaoloa. mut avautuminen oli ihan jees. sain ansioni mukaan. ja tosi ylpeenä näin nuoren janin ja ehdottoman ja kiukkuisen oosan yhtäläisyyden. oosasta on sukeutunut varsin katu-uskottava aikuinen. pienenä kauneusvirheenä ja lievänä tyylirikkona liiallinen teatraalisuus,joka provosoi ihan vääriä,"kaiken tietäviä" henkilöitä mukaan keskusteluun. siitä seurasi yleinen epäjärjestys,jonka aikana mäkin sorruin pitämään kovempaakin meteliä ja loukkaamaan näitä besservissereitä. anteeks.
oosasta oon kuitenkin ennenkaikkea ylpeä. asiat,jotka oosa toi ilmi,on ihan tosia ja näenkin tässä mahdollisuuden hiukan muuttua ja yrittää korjata rikki menneet asiat.
anyway,sydämistyin ja tirautin jopa muutaman kyyneleen. mutta sain mukavaa tukea sielun reunaltani. kiitos,olet mitä arvokkain aarre.

sunnuntaina käytiin kristalla kahvilla ja suorittamassa preliminääri wohls gård-vaellusnäytelmään. jatkoa seuraa. niinjoo... ja syömässäkin käytiin. oikeen fiinisti oikein ravintolassa. ruoka oli hyvää.

tunteikas viikonloppu aiheutti sen,että vaillinainen on ollut isku koko päivän. aamulla sain minkälie krampin. huimas,oksetti ja hikoilutti. mutta koska aamu oli muuten mitä miellyttävin,nukuin ison osan päivää ja keräilin
voimia.

tajusin,että puhuin sielun reunastani ja kaikkialla pulppusi syvä yhteisyys. on syytä selittää: hiukan myrskyisä seukkaus jatkuu taas. oon asiasta erionnellinen. niin, se on kuin... seuraa hiukan ontuva rinnastus.... laittaisin sen nyt näin... auttaakseen,yskänlääkkeenkin pitää maistua hiukan väkevältä,you know...

10.8
mennyt kesä.
takana on hieno kesä. rakastuin kesän alussa ja jotenkin taas löysin kadoksissa olleen tunteen. ihanan vaaleanpunaiselta kaikki näytti. yhteistä aikaa daamin kanssa vietettiin paljon. ja jopa munkin mittapuun mukaan koettiin yhdessä paljon. ja kuinka paljon opinkaan itsestäni? monet jo kiveenhakatut periaatteeni ja tapani muuttuivat. oikeesti kiitollinen niistä tunteista oon.
urheiluharrastus oli hiukan ikäänkuin telakalla ja muutkin jokapäiväiset jutut tuppas unohtumaan. niin kovin huumaantunut olin. ja onnellinen. yhä useammin harhauduin jo suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. jotenkin se kielii kai siitä,kuinka tosissani olin.
muttamutta... kesä alkaa olla ohi... samoin kuin suhde. voisin tietty olla taas katkera ja syyttää suhteen katkeamisesta tätä toista osapuolta. mutta ei,sitä en tee. kaunista jatkoa hänelle toivon. sain suhteelta itsekin paljon. tosi paljon. ja päällimmäiseksi saa jäädä nyt arvostus ja kunnioitus. kiitos kaikista yhteisistä hetkistä ja tunteista,joita en enää tiennyt omaavani.

mutta joo,syksy alkaa tehdä jo tuloaan. hylkään jo hiukan huikentelevaksi muuttuneen kesäminäni ja palaan tuttuun treenimodeen. suhdekiireistäni huolimatta ehdin kesän aikana havainnoida kehitykseni (cooperin testien parantuneet tulokset sekä käsi- että jalkapyörällä) ja se antaa taas älyttömästi potkua treenin jatkamiseen.

elieli... kesä tuli ja meni. käteen jäi läjä hienoja kokemuksia ja upeita tunteita. kiitos niistä kaikista ja erityiskiitos kauniille ja hienolle ihmiselle. kiitos maria,oli etuoikeus rakastaa sua.

3.8
olipa kerrassaan hieno päivä. ja hauskakin.
eilen illalla sain yllättävän viestin. rakas tulee yökylään!! ei tyhmää,ei todellakaan.
me niiiiin sovitaan toisillemme. se tekee mut onnelliseks. niin ja kivasti boostaa mun miehisyyttä,joka kieltämättä on tässä jo hyvän aikaa levännyt laakereillaan. ja ehkä se on viesti jo omasta vanhuudesta,mutta vastapuolen esteettisyyden lisäks, nautin kovasti yhdessä olosta ja yhdessä tekemisestä.
tänäänkin oltiin hiukan shoppailemassa isossa omenassa. ihanaa hulluttelua,jota vailla selkeesti oon ollut.

en häpeile myöntää nauttivani... niin... elämästäni just nyt. jopa kiusallisuuteen saakka kailotan onneani. sori tai silleen...

kokoajan nyt mieleen hiipii ajatuksia,jotka vaan PITÄÄ sanoa. entiiä... tää tunteellisuus sotii nyt kyl tätä mun machoilua vastaan. niin,kumpi oli ensin? muna vai kana??

1.8
upee elämys. hallissa oli taas uudet lauteet. eriväriset. muuten kaikki oli ennallaan. kovasti onkin ollut ikävä mukavan kiireetöntä ja leppoisaa tunnelmaa. nam!!!

juup mutta...
isompi ja samalla tärkeempi juttu oli tunnekuohu,jonka sain tänään. se on tehnyt tuloaan jo jotain viikon ja iltapäivällä se sai lopullisen silauksensa. sain nimittäin niiiiiin ihanan vieraan,että oon vieläkin ihan pakahtua. se oli siinä ihan yhtäkkiä,hymyili ja sanoi oikeita sanoja. sitten,kun uskalsin koskea,niin,kun se vaan on niin hyvä! ja oikee!!!!!!!!!!!!
tämmösessä myrskyn silmässä on hyvä olla. ainut murhe on,että suhteellisuuden taju tai joku naurettava realismi on tosi haasteellista säilyttää. ja kun on tilanteessa,jossa tietää mitä haluaa,sitä on kai haavottumimmillaan. riitänkö mä sittenkään? niin... ja kelpaanko mä? pohjalla taitaa olla hylkäämise pelko. perin outo tunne tämmöselle yltiöitsevarmalle tyypille...
anyway... pohjavire on nyt erittäinkin hyvä ja jotenkin alleviivaa kaiken erityisyyttä. niin ja erilaisuutta. saahan ihminen olla hiukan epävarma itsestään uudessa ympäristössä? saahan? pliiiiis!!!

 niinjoo... olihan vieraalla ihan agendakin. toi mulle jotain. mut siitä hiukan tuonnempana...