sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

15.7
escort vai ihanko oikein kokotti?
pohdiskelin tässä ihmisen oman arvon tuntoa. toi otsikko on kyl hiukan provosoiva,koska mua ei juurikaan notkauta ton alan moraaliset kysymykset. mietin oikeastaan tommosen escortin tai oikeestaan tommosen kokotin työssään jaksamista. ts. jos halu oiskin olla jotain muuta,mut oiskin vaan kokotti. tai kykyjäkin ois vaikka mihin,ois vaan kokotti. niin,että miltähän se tuntuis? miltä tuntuis ylipäänsä tehdä asioita,joita ei halua?

nyt terävimpien päässä syntyi yhteyksiä. ahaa-jani ei tee asioita mitä ei halua.
väärin. jani tekee elämässään moniakin asioita,mitä ei halua. avaan tätä vähän parilla esimerkillä: ajoittain jani imuroi. tai jani vie roskat. jos jani tapaa ihmisen,josta ei pidä,aina paras tapa aloittaa keskustelu ei ole pidäkkeetön haistattelu tai ihan vaan silmitön väkivalta. toisin sanoen oma käytös pitää mukauttaa (kts. toiminnan ohjaus). mutta villakoirana ytimelle tässä nyt on,että jani ei elä niinkuin ei halua. ei koskaan.
ai miten tää liittyy siihen kokottiin? noh,kaikillahan on oikeus omiin valintoihinsa. joku haluaa tiskata alituiseen, toiselle siisteys vaan on tärkee juttu. toiselle putkimiehen hommat on intohimo,joku on kokotti. se on ihan fine,korostan,että jokaisella meillä on oikeus valintoihimme.

nyt tää muuttuu hiukan mutkikkaaksi. putkimies esimerkki ei oo nyt kyl tähän ihan paras. hypoteettinen tilanne:ei ois mitään rajoituksia. työpaikkoja ois rajattomasti. putkimiehen palkka ois aina vakio. ei ois olemassakaan mitään ammattiyhdistysliikettä eikä autoetuja.
tässä maailmassa pitäisin putkimiestä,joka on putkimies,vaikka sanois,että ei halua olla,hyvin valheellisena. edes poresuuttimen vaihtoa en kaverilla uskoisi. epäluuloinen oisin kaverin jokaista sanaa kohtaan. aina tyypin läsnäollessa pitäisin lompakkoani tiukasti silmällä. vähät rahani ja pankkikorttini ainakin piilottaisin pyörätuoliini.

yritän nyt sanoa,että valheellisuus on mielestäni väärin. tai ainakin asia,joka multa ei saa ymmärrystä. ja silloin,kun sitä näen... ainoa asia mikä mua lohduttaa on se,että se valheellinen ihminen tekee suurimmat vahingot toiminnallaan itselleen,ei mulle. hähä!!


keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

4.7
kovinkaan mielelläni en tätä nyt tee. vahingoniloinen en halua olla. pakko on kuitenkin nyt muutamalla rivillä kommentoida:

elämässäni on nyt parikin tahoa,joiden kipuilua ja elämäntuskaa oon tässä seurannut. kumpainenkin liippaa läheltä mua,joten olen asioista mielipiteeni muodostanut. en kyllä oo kaikista näiden tyyppien valinnoista pitänyt,mutta se ei nyt ole alkuunkaan se relevantein juttu. jokaisella yksilöllä on kuitenkin oikeus tehdä omia valintojaan. muttamutta.

toinen tapauksista on mies,jolle työ on ollut aina tärkeä. hän on ollut siinä hyvä ja se on pitkälti määritellyt elämän sisällön. miehen "sosiaalinen status" on muotoutunut työn ja miehen työhön liittyvien skilssien kautta. iso osa arvostuksesta,mitä mies nautti,tuli työstä.
nyt on kuitenkin käynyt niin,että miehellä ei ole enää tätä työtä. elämän sisältö,iso osa arvostuksesta ja kunnioituksesta mennyt. mies turvautuu alkoholiin,josta seuraa kriisi kotona,perhesuhteissa.
ei yhtään kivaa,eikä hommaa oo kiva seurata vierestäkään. tää on varsin pätevä ukko,kovasti vaan eksyksissä. haluaisin auttaa,en vaan tiedä miten.

toinen tyyppi on nainen. nainen,jonka tunnen. nainen,joka syystä ja toisesta on mulle tärkee. sydäntä riipii seurata tuota päämäärätöntä ajelehtimista. tuon ja tämän hän päättää nopeasti. antaa kuvan hyvinkin päämäärätietoisesta ihmisestä. kunnes huomaa,että päätöksen seuraamukset ei olekaan kaikki kivoja. tekee äkkiä uuden päätöksen,korjausliikkeen. vain huomatakseen,että vieläkään kaikki ei oo kivaa. "entäpä jos palaisinkin uudestaan siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon?" voi hitto,"vieläkään ei ollut kivaa. poltin tossa tokassakin vaihtoehdossa (vai olikse ekassa?) sillat perässäni. ei hätää,kaikki voi varmaan paikata,jos hymyilen nyt pari päivää. muiden elämä ja mielipiteet on mulle yhdentekeviä. aurinko kiertää MUA ja vain mua. olen itsellinen nainen! (toim. huom:itsellinen on vaikee olla,jos on riippuvainen).

eli siis...niitä päätöksiä,jotka koskee vain mua on äärimmäisen vähän. muut osalliset pitää ottaa huomioon. ei,siitä ei kyl oo mitään lakia. mut se on sivistystä ja hyvien tapojen mukaista. isosti siis ottaa päähän itsekkyys ja täydellinen kykenemättömyys tehdä päätöksiä,jotka pitää. päässä tinnittää lause "se on aina päässyt liian vähällä,liian helposti."