30.12
uimahalli-tuo paheellisuuden ja synnin keskittymä.

könkkäsin taas terapia-altaaseen. porukkaa piisas. kirkuvia kakaroita,lapsiaan paimentavia perheenisiä,vesihieronnasta nautiskeleviä ikäihmisiä, niin ja joukko meitä kantaköpöjä.
pujahdin altaaseen ja raivasin tieni vakiopaikkaani,sitä nurkkaa,kohti. huomasin naisen kyllä heti. oli punaiset biksut ja kaikki. lillutteli jalkojaan vedessä. etenemiseni jatkui ja se huomattiin. niinnojoo,koska se stirba oli ikäänkuin siinä mun tien tukkeena. sanoi hymyillen: "moi,venaa. mä siirrän noi kellukkeet tosta reunalta,että pääset ohi."
kiitin. ilman suurempia sukkeluuksia.

sydän pamppaili,olipas kiva ääni. sillai hento,mutta määrätietoinen. wau!

koska mulla oli edelleenkin ihmisvihaaja-vaihe päällä,en jäänyt juttusille. keskityin venyttelyyn ja sen jälkeen saunomiseen.
poistuin hallista ja muistin,että munhan pitää käydä kaupassa. suuntasin cittariin. perustarpeet keräsin äkkiä,suuntasin kassalle. jonossa takaa kuului:"moi taas."
biksut oli vaihtuneet ulsteriin,mutta ääni oli tuttu.
salaman nopeasti tajusin,että on oivallinen hetki hylätä se ihmisvihaaja ja -perse-juttu ja muuntautua takaisin minulle ominaisempaan hurmurin rooliin. hiukan kokeilevasti ja yskähdellen reinkarnaationi tapahtui. koneeni kuitenkin käynnistyi. mukavaa ja soljuvaa jutustelua,josta pian ymmärsin,että kiinnostus on molemminpuolista. henkinen takkini oli apposen auki,sillai pääjohtaja-asenne. varmuuden tunne vain kasvoi ja uskalsin siirtyä ns. nextille levelille. "lähtisikö neiti kanssani syömään?"...."niinku nyt!" isompia esteitä ei löytynyt,ostokset piti vaan kuulema viedä autolle.
ok,neidin palattua autolta panin heti merkille tuoreen parfyymin tuoksun. kirpeän tyttömäinen tuoksu. ei tuttu,ei ainakaan ihan tutuimpia,mutta varsin miellyttävä.

tuoksun tuoreus on tässä yhteydessä hyvä merkki. "hitto sehän arvostaa jo mua." häpesin parin päivän sänkeäni.

ainoa ruokaravintolaksi mainittava kirkkonummelainen paikka ei pettänyt taaskaan. pääruoaksi järvikuhaa tai mitälie ankeriasta. neitikin otti kalaa. sekin on hyvä merkki.
omat tunnelmat alkoi olemaan lähinnä riehakkaat. rehvakkaasti kyytipojaks tilasin ihan koko pullon valkkaria. kovasti rajoittunut viinitietouteni ei antanut mulle mahdollisuutta tituleerata itseäni järvikuhan kanssa sopivien viinien asiantuntijaksi. toivottavasti rahvaanomaisuuteni ei vallan päällimmäiseksi noussut.

sovittiin,ettemme ihan yhdeltä istumalta tartu muutamiin asioihin. tällaisia asioita ovat yhteinen kivitalo espoossa,farmariauto tai yhteinen labradorin noutaja. mutta hauskaa oli. uusien ihmisten tapaaminen on kivaa ja kivasti muistuttaa muiden tärkeästä roolista. sitäpaitsi... eihän sitä koskaan voi tietää mitä tästäkin saattaa kehiä...

uimahalli on hieno paikka.

27.12
olipa erinomaisen hieno päivä! osin hiukan haikee,mut hieno.
haikee siksi,että katri (mun fyssari) oli tänään viimeistä kertaa mua kuntouttamassa. neiti nimittäin muuttaa periferiaan. koen nyt velvollisuudekseni lausua muutaman sanan katrista: katri on hieno ihminen. ja huippu fyssari. ihailen tietoa ja sitä katrilla todellakin on. ja hienoa on nähdä ihminen,joka nauttii työstään niin paljon. minä ja uudenmaan kaikki vampot ollaan hyvin pahoillamme katrin radikaalista pakenemisesta maalle. eikä unohtaa sovi,että katri on ilo silmälle. ei lainkaan väheksyttävä ominaisuus.

fyssarin jälkeen hyppäsin taxiin ja lähdin salmisaareen kiipeilemään. ekaa kertaa ihan soolona. olipa hienot sessiot,vaikka vähän olin epävarma. funtsin,että kovin helposti näkövammainen eksyy. löydänkö kengät ja valjaat? osaanko laittaa ne oikein päälle? hahmotanko tilan ja hiffaanko radat? saanko köyden oikein kiinni valjaisiin? löydänkö vessan? niin... ja kuka mun pää on?
kaikki meni kuitenkin hyvin. ja jos en jotain osannut,aina löyty joku auttamaan. ujoudesta tai heiveröisestä äänestä mua ei kyl käy syyttäminen.
jotenkin onnistuin luomaan varsin kiireettömän ja inspiroivan ilmapiirin. innostuin kiipeilemään totuttuakin kauemmin. tehneen tuntunen on kroppa.

summa summarum... tein tänään jättiloikan kohti riippumattomuutta ja vapaampaa huomista. se tekee mut tänään hyvin iloiseksi.

18.12
tää kipale tuli radiosta aamulla. niin,mikäs siinä,nätti viisu. hämmentävän syvämietteisiä ajatuksia syntyi. tosin en teosta ihan kokonaisuudessa hiffaa,mut kertosäe oli jotenkin sattuva. sillai mun kokemuskenttään: "puoltakaan en sun kivustasi voi tietää..."
niin,en voikaan,mut se ei johdu siitä ettenkö haluis. kunnioitan sua,välinpitämättömyys ei oo mun tavoite. mainittakoon,että tämmönen yksiselitteinen kunnioittaminen tekee mut varsin aseettomaks. ja se taas tekee mulle tosi kurjan olon. mut hei,oon aikuinen mies,kestän sen kyllä...

en tiiä,pahin ja samalla eitoivotuin vaihtoehto on,että sulla ei ookaan mitään "kipuja". en usko sen olevan totta,mutta onhan se vaihtoehto joka on otettava lukuun. jos se on niinku faktaa,se tekee susta ihan vaan itsekkään kusipään. eikä siis vaikuta muhun.
"kaatunutta maitoa on turha itkeä"

joulu lähestyy perin vinhaan. mä oon valmistautunut totuttuakin paremmin: joulupuuro ei oo valmis. joulusiivousta ei oo tehty. joululahjoja ei oo hankittu. ja mantelitkin on hävöksissä.

14.12
olin taas tänään salmisaaressa kiipeilemässä. niin. oon tähän ikään ehtinyt kokeilla montaa eri lajia. seinäkiipeily on yks tehokkaimpia juttuja mitä tiedän. ja kaiken lisäks se on huippukivaa!! eli... jos etsit lajia itsellesi suosittelen kokeilemaan kiipeilyä!!!

huomenna taidepikkujouluilemaan ja tarkotus ois vielä ehtiä huippudaamin kanssa syömään!!!

12.12
nyt talvi kyllä yllätti mopoilijan!!! jäin niin jumiin tonne auraamattomalle yielle,että jouduin soittamaan taxin. sain onneks makken kiinni ja pääsin himaan. tunnelma on hieman kohmeinen ja päivän lämmin sauna on muisto vain.