lauantai 2. syyskuuta 2017

2.9 tarve tulla kuulluksi.

jokaisen ihmisen perustarpeisiin taitaa kuulua tarve tulla kuulluksi. (toimituksen huomautus:"puhut kuin kuuroille korville,kunnes teet virheen").
niinpä siis minultakin tämä tarve löytyy. heti on kuitenkin todettava,että ainakin omalla kohdallani se on kiusallisen harvinaista. sen takia osaan ehkä arvostaa niitä hetkiä jotenkin erityisen paljon.
syitä siihen,että mua kuullaan harvoin on monia. isoa osaa syistä pidän jopa ihan ymmärrettävinä. onhan tää mun puhe aika mongerrusta. oma,totuttua jyrkempi latuprofiilini, tekee viesteistäni usein... aika korkealentoisia. oon eittämättä varsin erikoinen tapaus. ja oikein isoilla kirjaimilla. ja edelleen puhun liian nopeasti. ajatukseni ei aina ehdi mukaan. joskus puhun ihan jopa ajattelematta.
no joka tapauksessa... tulin eilen kuulluksi. ainakin musta tuntui siltä.  siitä tuli hyvä olo. ja kun se tapahtu syvästi arvostamani ihmisen suunnalta,velat tuntui muuttuvan saataviksi ja hetken linnut visersi hyvin keväisesti. tunne siitä,että mut pitää tuntea aika hyvin ennenkuin mua voi kuulla,vahvistu. rehvakkaasti edelleen aion pysyä valitsemassani kurssissa.

illalla tässä naapurustossa oli varsinaiset bakkanaalit. viinakin oikein virtas. oli ambulanssi. oli kaikkee muutakin asiaan kuuluvaa. mä pitäydyin enemmänkin kuunteluoppilaan roolissa. ihan hauskaa oli. joo,hiukan sekavaa,mutta ihan hauskaa. tai ainakin tapahtumarikasta.

tänään olin taas uimassa. löylyn hiet hiukan kirvelsi naamaa. ajoin nimittäin parran pois perjantaina. nyt oon taas niin vauvan kasvoinen että!!

Ei kommentteja: