sanonko? en sano. sanonko? ei kyl pitäis. mutku en osaa olla hiljaakaan: näen ystävän. niinno... ainakin tuttavan. korkealla ilmassa. semmosessa nosturin korissa. valmiina hyppäämään benji-hypyn.
palkintona hypystä ois kultainen ananas ja katsojien hyväksyminen. "perkele,toihan uskalsi."
hyppääjällä ois kyl halu hypätä. kova halu."saispa kerrankin noi epäilijät nähdä. tajuta aliarvioineensa mut."
katselen maasta toverini kipuilua. "uskallanko? kestääkö köysi? eihän mun jalka lipsahda irti köydestä? entä,jos kuolen? aika paljon pelottaakin. kuitenkin toi nosturi kaatuu. joku tässä ihan varmasti menee vikaan. ainahan menee.."
homma kestää ja kestää. katselijat alkaa kaikota. pian olen yksin. nusturin kyljessä on semmonen kahva. tarra vieressä ilmoittaa,että kahvasta kun vetää,kori kippaa. huudan poistuvalle väkijoukolle:"täältä saa ilmaisia ämpäreitä" ja käännän kahvasta.
yritän siis sanoa:lähtösi voi tuntua musta pahalta. mutta se on tärkeämpää,että todistat,että uskallat. todistat,että sä oot sä. piutpaut voit antaa epäilijöillä. todistat ennenkaikkea itsellesi. ja jos et uskalla,mä kyllä käännän kahvaa. siis,jos tarviit.
t:haihattelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti