teinpä hyvän valinnan tänäään. heti aamulla häikäistyin komeesta auringon paisteesta. heti päätin,että laistan päivän treenit. aurinkorasvat hipiään,victor taskuun,plehat päähän. lähdin rannalle. porukkaa oli. mutta ei kirkuvaa tai ihastuksesta huokailevaa ranta-nais-laumaa,kun otin paidan pois. outoa...
lapset kirku rannalla,perheet söi eväitään. huippu-pössis. ja mä vaan kuuntelin kirjaa ja annnoi auringon helliä. harmittelin,kun en tullut ottaneeksi termaria messiin.
istuin mopossa,kun tunsin,että joku tuijottaa. raotin silmiäni. vieressä oli sillai kaasupullon kokoinen jamppa,joka itseasiassa tsiigas ihmetellen mopoa. mykistin victorin ja aloin juttelee pojalle. erityisesti mopon tekniset ratkaisut tuntui kiinnostavan. käytiin läpi valot,vilkut,hätävilkut ja peruutuksen äänimerkki. pojalla oli paljon kysymyksiä. ehdotin koeajoakin. ei tohtinut,vaikka oli jo kolme. anyway... eri-rohkee karju. ja vilpitön. en tiedä,joten kysyn. ehdottomasti hienoin piirre lapsissa. missä vaiheessa me vanhemmat myrkytämme lapsemme omilla ennakkoluuloillamme ja peloillamme?? meidän pitäisi hävetä ja osata vaan kannustaa. huonoja tai vääriä kysymyksiä ei ole!!! ja ilman kysymyksiä ei ole vastauksiakaan
nojoo...kävin tossa suihkussa ja rasvasin eroottisen varteni,en niin kovin eroottisesti. kipristelee sillai kivasti...
2 kommenttia:
Hieno tarina! Ja hyvä kysymys, mutta kysymyksen asettelu on mun mielestä väärä... Käytit sanaa häpeä - oiskohan vika myös siinä - häpeässä? Uskon, että moni vanhempi (ei toki kaikki) yrittääkin kannustaa lapsiaan säilyttämään vilpittömyytensä ja ennakkoluulottomuutensa. Pian kolmen ikävuoden jälkeen ne vaan alkaa haistaa ja tiedostaa ympäristössään vellovat pelot, ennakkoluulot ja häpeän aiheet...
Nii vielä... Alaluokilla viimeistään alkaa ympäristön paine leikata siipiä vilpittömältä ennakkoluulottomuudelta. Sit meistä tulee teinejä, sitten aikuisia... Eiks oo kuitenkin hienoa, että me kaks keski-ikäistä gubbee kyetään riemuitsemaan jakamastasi kohtaamisesta!
Lähetä kommentti