vertaistuki-henkilö-jani kunnostautuu. mulla on ollut tässä,jo muutaman kuukauden ajan,tyyppi tuolla tk:n vuodeosastolla,jonka vertaistukena oon ollut. nuori mies,joka on vammautunut. sillä oli tänään synttäri-kemut,joita olin juhlistamassa. vaikka ollaan vammauduttukin aivan eri tavalla,oon alusta saakka nähnyt kaverissa itseni yli kymmenen vuotta sitten. koko kesänä ei olla nähty,koska tyypillä on ollut laitoskuntoutusjakso ja leirejä ja sun muuta. huikeeta kehitystä on tapahtunut. puhetta jo tulee ja siitä saa jopa selvää!! mä oon niin ilonen tyypin puolesta. vähän iloinen oon itsenikin puolesta. hienoa seurata tommosta kehitystä. siinä ohessa pyrin antamaan kaikkia hyödyllisiäkin vinkkejä vammaisena elämisestä. jotenkin vaan muistelen omaa silloista sekavuuttani. aikaa,jolloin elämä oli vaan epäselviä tuntemuksia. lähinnä pelkoa,katkeruutta ja vihaa. vaikka edelleen elämä on tämmöstä hapuilua,en enää tunne moisia tunteita. meillä on lunan kanssa oikein lokoisat oltavat. sivumennen muuten on mainittava,että koko tän homman alkuunpanevana voimana on seurakunta,jossa on siis huomattu mun erikoinen erinomaisuuteni tunnelman nostattajana,vertaistuki-henkilönä ja ihmisenä. jep. ehkä tän jumalattoman-janin lopulta on myönnettävä,ettei ihan kaikki kirkon jutut oo ihan täyttä huuhaata.
tää päivä antoi älyttömästi voimaa!!!!!!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti