aina vaan viehätyn oudommista asioista. tilanne on nyt tää:mulla on sähköovi. se on renaili jotain viikon. toimi joo,mut vähän silloin,kun sitä huvitti. aukeili silloin kun tahtoi,meni kiinni hiukan taannehtien. kiusallista. hankalaa,kun ovi vaikka itekseen aukes keskellä yötä. tai sitten ei auennut,kun olin tulossa sisään. tilannetta auttoi,kun otin virrat siitä hetkeks pois. toimi jotain tunnin taas moitteetta. kunnes muutamia päiviä sitten se lakkas toimimasta kokonaan. soitin kuntaan. vammaispalveluun,koska ajattelin ilmottaa asiasta... ja saisin lopulta huollon. no,vammaispalvelussa ei ollut oikeaa henkilöä paikalla (,kun on kato lomat ja sillai) ja maksusitoumusta huollolle ei voinut kirjoittaa kuin tää joku yks tietty virkamies. tänään sit sain tän oikean virkamiehen kiinni. sanoi:"voit tilata huollon,kirjoitan maksusitoumuksen." tänään sit huoltomiehet tuli,teki puoli tuntii töitä ja nyt ovi on parempi kuin uus.
muutamat seikat jäi tässä asiassa mietityttää. miksi piti odottaa tätä yhtä tiettyä virkamiestä? senkö takia,että se sai hetken tuntea itsensä tärkeeks? tää lopputulema (siis että ovi korjattiin) oli kyl varmaan kaikkien tiedossa jo siitä saakka kun ensimmäisen kerran ilmotin asiasta kuntaan. se nimittäin perustuu käsittääkseni vammaispalvelulakiin. ei siis tän kunnan tai tän yhden virkamiehen erityiseen tärkeyteen. asia ei mulle ollut nyt mitenkään vitaali,mut ajattelenkin nyt niitä mua huonommassa kunnossa olevia ihmisiä. väliin jäänyt kauppareissu,tai pankissa käynti,tai väliin jäänyt terveyskeskuksessa käynti varmaan ketuttais. eikä sitä ketutusta yhtään helpottais tieto siitä,että asuinkunnassani on paskantärkee virkamies. ovi kun ei vaan toimi.
eli tämmösestä itsensä korostamisesta viehätyin tänään. niin,ja viehätyinhän mä sadekuurostakin. psyykkeeni tarvitsee vahvaa lääkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti