kiva urhelun täyteinen päivä takana. mulla oli fyssari (ps. mun mielestä juholla on aivan liian lyhyitä lomia. nohevana fyssarina ansaitsis paljon pidempiä. tää on ihme natsi-valtio). nojoo... treenasin lisää himassa. ja huomiseks suunnittelin pyöräilyy.
toverini eva etsi ja löysi mulle kenties sopivan teltan. saattaa olla,että ehdin vielä tän kesän aikana toteuttaa suunnittelemani teltta-retken. haaveista totta!! vielä on kuitenkin paljon selvitettäviä asioita edessä: paikkaa en ole vielä valinnut. enkä kyllä kulkuvälinettäkään. pyörä,käsipyörä,sähkömopo vai mopo? kaikissa kun on puolensa. niinnojoo... eihän se teltta-juttukaan oo vielä valmis. kylläpäs mä nyt hätiköin. mitä pitää ottaa mukaan? pitää tehdä muistilista. kuka huolehtii lunasta,jos retki kestää vaikka viikon? paljonko mulla on lääkkeitä dosetissa? kannattaa varmaan pakata koko purkki messiin. niinku sillai för säkerhäts skull. pakata mihin? ei mulla oo ku tollai pieni reppu. miten saan kuljetettua isomman repun? pitää palata siihen kulkuväline-asiaan takas... pitää kai retkellä syödäkin... ehket en saa mitään riistaa kiinni luonnossa. marjoja en niin hyvin näe,että voisin tunnistaa. entä jos joku käärme tai karhu puree mua? siis niinku pahuuttaan... vaikuttaa nyt siltä,että paljon avoimia kysymyksiä on. kauaa en voi kuitenkaan lähtöäni vitkuttaa,sillä täällä sisällä on helvetin ärsyttävä kärpänen. en saa sitä kiinni. eikä lunakaan tee mitään. tai tekee... makaa kissapuussa.
toiminta-vaihtoehdot tällaisessa kriisi-tilanteessa on aika vähissä. voisin valita tulenpunaisen netti-depatin vauva-lehden keskustelupalstalla tai voisin yrittää soittaa vielä amnestyyn. mutta ei. ei,ei ja ei. valitsen seuraavaksi loogisimman vaihtoehdon. syön. suruuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti