3.4

kuntoilu keskeytyi,kun katja oli postannut,että on taidemökillä. viuh,heilahdin mestoille.
leppeä kahvihetki ja katja rikko mun kameran. tää otos on otettu katjan luurilla. mulla on kädessä taideteos,jonka ostin.

kameraa en enää saannut henkiin. pilipali tavarat nyppii. ehkä tästäkin voi jotain oppia:jos haluaa hyvän ja halvan tuotteen... yhdistelmä on niin harvinainen... ne kyl pitää ostaa erikseen. niinku opiks ja ohjeeks.

2.4 Jumaloppia ja politiikkaa
Perinteiseen tapaan vietin lauantain uimahallissa. Sosiaalista itsemurhaa lähelle pääsee kokemukseni mukaan keskustelemalla satunnaisen vastaantulijan kanssa joko uskonnosta tai politiikkaa. Siinä oltiin.  Minä, Eino (ehkä) ja joku kolmas mies. löylyssä. Jutustelevaan sävyyn,kokeilevasti Eino halusi avautua uskonnosta. Rupateltiin asiasta pitkään ja koska asia meni ikäänkuin yli ja ohi mun kokemuskentän,olin lähinnä kuuntelija. Eino kertoi suhteestaan jumalaan (eiku Jumalaan). Eino kertoi olevansa 87 vuotta vanha ja pohtineensa näitä asioita jotenkin "oikein suurella pieteetillä".
Okei.
Einolla oli paljon hyviä ajatuksia. Ja Einon esitystapa oli oikein vivahteikas ja siihen sisältyi oikein sopivassa suhteessa lainauksia Mark Twaineltä,Krisnamurthilta ja muiltakin kirjailijoilta.
Tarinaa oli mukava kuunnella. Löydettiin yhteinen sävel. En sanonut paljoakaan,olin kuunteluoppilas. Usein komppasin kyllä,koska... tuntu siltä.
Tilanne eteni. Läpikäytiin nykymaailman mielettömyyksiä,lapsen kasvatus ja aah... esteettömyys! (Tulinhan löylyyn jakkaralla,joten puheenaiheena esteettömyys oli ilmeinen ja jopa luonnollinen.)
Hesarista lukemani artikkelin pohjalta laajensin tietoisesti tulokulmaa. niin... ja kerroin tietty näkövammastani. Eino kiinnostui. Yhteys Einon iän tuomiin vaivoihin ja mun "tilanteeseen" oli ilmeinen. Kerroin kaupassa käynnin vaikeudesta,kun näkee huonosti. Kerroin aivan liian pienistä ja usein liian monimerkityksellisistä opasteista ympäristössäni (eli Kirkkonummella). Lisäsin löylyä. Itsenäisen toiminnan mahdollistamista pidin ensiarvoisen tärkeänä. Portaat ilman ramppia,kynnykset, liian ahtaat invavessat,liukkaat tiet tai väärään suuntaan aukeavat ovet ovat kaikki asioita,jotka vaikeuttavat minun lisäksi meidän kaikkien elämää. Ulkonäkö ajaa aivan liian usein esteettömyyden edelle. Varsin vitsikästä,kun fyysisesti rajoitteisia on yhä vaan enemmän. Väestön ikääntyessä on jatkuvasti tärkeämpää mahdollistaa asioiden saavutettavuus!! Eino myhäili tietäväisenä.
Kerroin Einolle,että on paljon asioita,joihon en voi vaikuttaa. Esteettömyyttä aion kuitenkin edistää. Tarraudun kerkevästi epäkohtiin aina, kun niitä näen. Ilman palautetta on turhaa odottaa muutosta.

Oliko se tulenpalava järkähtämättömyyteni vai kunnallisvaalien läheisyys,mutta Eino sanoi,että mun pitäis hakeutua kunnallispolitiikkaan. Äänitorveksi kaikille liikuntarajoitteisille. niin ja kaikille.
Ylpeänä kerroin,että oon hakeutunut jo. oon ehdolla. Äänestysnumeroni on 186.
Eino lupasi äänestää mua. Tein eilenkin menestyksekästä vaalityötä.

Tavoitteenani on nostaa esiin esteettömyys. Puheenaiheeksi. Rakentamisen esteettömät ratkaisut ovat usein pieniä,mutta ne helposti unohdetaan. Ympäristön hallinta on yksilön kannalta hyvinkin iso asia. Asia,joka lisää tasa-arvoa ja luo puitteet ihmisarvoiselle elämälle.

Yksinpuhelu pelosta ja ennakkoluuloista.

Perimmäinen kysymys:kumpi seuraa kumpaa? Kumpi oli ensin?
Ihmisen luontainen kyky peitellä negatiivisia tunteitaan lienee tässä keskiössä. Öykkärimäisen esiintymisen alle kätkee näppärästi monia asioita. Ikävää on se,että silloin syntyy vastakkainasettelua ja usein turhaa provosointia. Osapuolet ajautuu vaan kauemmas toisistaan.

Omana vakaana mielipiteenäni esitän,että ennakkoluuloon tarvitaan aina pelko. Se,että onko ko. pelko aiheellinen vai aiheeton,ei ole lainkaan relevanttia. Pelko on tunne,johon kaikilla on oikeus.

Ratkaisukeskeisen miehen oivallus:kehitä itseäsi pelottomammaksi. pääset eroon ennakkkoluuloista. Näinkö yksinkertaista tää oli??

26.3 huumorin ja vaalityön viikonloppu

vauhdikkaana eteni taas koko viikonloppu.

perjantai 24.3
stand up picnic kipinässä oli tän viikonlopun prologi. väkeä oli paikalla mukavasti.
koomikot (aatu rajala,tuula kolehmainen,antti syrjä,jari teurajärvi,albert kajava) oli kaikki hyviä.
ja illan mc kaisa pylkkänen oli kans hyvä. iltaa yritti terrorisoida tero ja kaisalta tais palaa proput. jälki ei ollut erityisen ammattimaista... kokonaisuudessaan ilta oli hauska. järjestelyt oli hienot ja puitteet totutut paitsi,että lava oli eri paikassa... mikä oli järjestävältä taholta hyvä oivallus!

tietty shown jälkeen piti lähtee jatkoille baarikierrokselle. koko seurue oli oikein viehko. niin viehko,että taisin jopa oikein sydämistyä. joskus kunnon retropössis vaan toimii.
juu iltahan toki pimeni ja johkaannuttiin vielä kristan johdolla takas kipinään. jatkojen jatkoille tietty! työntäjänä oli pitkätukkanoviisi ja kaatuminenhan siitä seuras. vieläkin niska hiukan kipunoi. kuvia  stand upista tai tapahtuneesta tragikoomisesta keikautuksesta ei oo,koska ei ollut kameraa messissä. sori...

kipinällä touhu oikein kiihtyi lauantaina. siellä oli perhepäivä. oli kasvomaalausta,poniratsastusta,pelle ja eija ahvokin kuulema kävi. mä en ollut enää silloin paikalla.
muutamia oikeinkin mukavia kohtaamisia ja taisin siinä muutaman flyerinkin jakaa. meillä vihreillä oli siellä hyvä edustus.

tänään sunnuntaina jatkoin flyereiden jakamista ja mainosten kiinnittämistä ympäri kyliä eri kohteisiin. teippiä kului enkä ihan satavarma oo tuliko kaikki mainokset ihan suoraan. mukavia kohtaamisia oli edelleen ja kovasti avartavia keskusteluita. mopolla liikkuminen alkaa olla kohtuu mukavaa,kun lähes kaikki kadut on jo lakaistu. hengessäni oon aika tyytyväinenkin viikonlopun vaalisaldoon. "kaikkeni annoin,hetken heilua jaksoin." (e. leino)

20.3
kevät tulee ja olosuhteet paranee!!
tänään koitti se suuri päivä,että näin kylillä ihkaoikean lakaisukoneen. ihan piti jäädä hetkeks moista ihmettä pällistelemään ja sen jälkeen ajoin mopollaa 200 metriä putipuhdasta asfalttia myöten! helposti joku nyt lakonisesti toteaa:"vau,onpa mahtavaa...",mut sepelittömät kadut on meille tuolilla liikkuville iso juttu. nyt jo innolla odottelen,että saan jättää mopolla liikkumisen vähemmällä!

näen jo itseni sieluni silmin ilman paitaa,plehat päässä kurvailemassa ympäri kyliä jakkaralla!
kevät-vapaus koittaa.
pitääkin soittaa petelle,että se tulis huoltaa mun fillarin. se kaveri saa ihmeitä aikaan työkalupakin ja öljyn kanssa. samalla saa tsekkaa ton mun käsipyörän.

tätä tunnelmaa ei voi pilata mikään. aurinkoa ainoastaa kaipailen. paljon.

19.3

touhukas viikonloppu takana. koska en itse oikein saa mitään vaali-oheis-juttua aikaan,vierailen aktiivisesti kanssaehdokkaiden vaivalla väsäämissä tapahtumissa. tässä kuvia viikonlopun ensimmäisestä. tapatumapaikkana prisman parkkis,jossa suuresti ihailemani ehdokas Reetta Hyvärinen (ehdokasnro 188) piti linnunpöntttötyöpajaa. niinkuin tossa ylemmästä kuvasta huomaatte,on mulla nyt uus linnunpönttö,jonka asennan tohon lähimetsään jo kenties ens viikolla.

tähän väliin käytän nyt lauseen tai pari kertoakseni teille mielipiteeni Reetasta: siinäpä ihailtava tyyppi!! enpä olekaan pitkään aikaan tavannut noin fiksua ihmistä! Reetalla on vankka tieto-taito ympäristön hyvnvoinnista,luonnosta ylipäätään ja kunnan tapahtumista ja rakenteista. nopea äly ja kaunis ulkokuori,ketä se ei miellyttäis? tähän kun vielä yhdistää Reetan selvän verbaalisen lahjakkuuden,voin vaan haukkoa henkeäni! minun lisäksi Reetan olemassaolo on hyväksi tälle kunnalle!! ja rohkenen olettaa,että myös tasavertaisemmalle maailmalle. kiitos Reetta,että oot olemassa!
*tunteellinen avautuminen viimein irtosi musta*

illalla käytiin vielä ykän kanssa viettämässä äijien iltaa pizzan merkeissä. ts. oli meillä PiHin hallituksen kokous samalla.

meillä vihreillä oli tänään semmonen lähimetsä-tempaus. tarkoituksena oli mennä lähimetsään ja ottaa kuva. en mennytkään yksin tohon lähimmäiseen metsään termarin kanssa.
vaan menin tähän lähelle ns. valmiiseen pöytään.. oli kahvia ja pannukakkua.
pyydän jo anteeks,jos nimet on nyt menneet sekasin... mä kun en vieläkään oikeen näe...
tilaisuuden kai järjesti saara huhmarniemi. paikalla oli jonkin verran porukkaa. mm. päivi kujasalo (ainakin facen mukaan) ja emmi wehkaoja,jonka tunnistin äänestä. se kun on aivan ihana!!!




mulla oli kuvaajakin messissä,mut se tais sössii jotain mun kameralla. noi kuvat uunotin netistä...

taas yks viikonloppu takana. hauskaa oli,kiitos osallistujille. ja anteeks uimahalli,kun en tullut lauantaina. en ehtinyt. en oo sua hylännyt. nähdään vaiks huomenna.

16.3
hitto,että alkaa olla perin epämiellyttävää liikkua mopolla. tai siis ei muuten,mut teillä on aika rohkeesti tota hiekoitus-sepeliä. en voi kieltää etteikö siitä ois apua lumella ja pakkasilla,mutta ei ehkä näillä keleillä. matkanteko on nyt tosi röykköstä ja sit sitä kulkeutuu sisällekin. niin... ja joka paikkaan. lähde mopon kanssa ulos,takas tullessa saa aina siivota tunnin. imuri on keksinnöistä parhaimpia!!
sain kivan yhteydenoton tänään. yks sairaanhoito-opiskelija haluis käyttää mua esimerkkitapauksena aivoinfarktipotilaasta esitelmässään. innolla autan,jos vaan voin.

mulla oli fyssari taas tänään. totutun hienoo. katri on kunkku! ja sivumennen mainiten... huippuprofyssari!!
meen fyssariin taas huomenna,kun pitää tehdä palaute,koska maksari taas loppuu. yritetään saada homma jatkumaan nyt ilman taukoa. palautetta varten pitää tehdä bergin tasapainotesti. hiukka jännittää,en oo oikein treenannut tota pystyasentoo tän vuoden puolella...

14.3
tilasin tänään lisäravinteita. paljon. kun halvalla sain!

sit lähdin viettämään aikaani uimahalliin. paikalla oli parikin luokallista vekaroita ruotsinkielisestä koulusta. huuto oli melkoista. vesi pärsky ja ohi kiitävät oppilaat... niin no... kiisivät vaan ohi. oikealta. vasemmalta. joka puolelta. pojat ne on vaan poikia!! iloisesti sekottui ruotsinkieli suomalaisiin ilmaisuihin ja anglisiin teinifraaseihin.
terapia-allas kuitenkin oli tyhjä. tai ei nyt tyhjä. olihan siellä vettä ja yks nainen avustajansa kanssa. mä sain venyteltyä rauhassa ja tein vähän kävelyharjotuksia. hermeettistä.
homman jälkeen menin saunaan. matkalla sinne kuulin,että läjä esiteinejä on löylyssä. tästä toipumisajasta johtuen,menin tuolilla sisään. parkkeerasin jakkaran ja kipusin lauteille poikien viereen. tulipa hiljasta! pojat epätietoisina laskivat seinistä paneleita,kurkkuja köhittiin. lopulta yhden pojan kärsivällisyys petti. ilmoille sinkosi kysymys "kuinka sä pääset tänne lauteille, vaikka liikut rullatuolilla?" vastasin,että tietty pääsen. kyl mun jalat pelaa,en vaan oikein näe eikä mulla oikein oo tasapainoo. vastaus avasi jonkun kysymysten tulvaportin. sain selvittää kaiken musta ja mun vammaisuudestani. lopuksi pojat viimeisteli kysymyspatterin kysymyksillä mun kengän numerosta ja lemmikeistäni. lopuksi kerroin kundeille,että ei multa yleensä kysytä,kun kukaan ei kehtaa. muistin ylistää jäbien rohkeutta ja varoitin,että kaikki vammaiset ei välttämättä halua vastata tämmösiin kysymyksiin. painotin pelisilmän tärkeyttä.

tämmöset kohtaamiset on hienoja. ja lapset on hienoja. -jos en tiedä,kysyn-
osaisimpa itsekin olla noin vilpitön.

20.2
olin tänään taas uimahallissa. terapia-altaassa on niiiiin mukava lillutella ja venytellä. nam.
hiihtoloma tarkoitti,että allas oli rohkeesti puolillaan elämöiviä koululaisia. siinä oli semmonen kolmen pojan porukka,jotka piti oikein erityisen kovaa ääntä. pensseli oli kavereilla tosi leveällä. ääntä piisa ja vesi roisku. eipä siinä,mut jäin seuraamaan jätkiä. hyvin pian huomasin mitä on meneillään. teerenpeliä. ukkometsojen lailla siinä tehtiin itsestä hiukan numeroa. kohdekin oli ilmiselvä. kolmen ujonoloisen tytön seurue. aah,mielenkiintoista. näin katseet,veden pärskeet,kiiluvat silmät,tyttöjen hermostuneen kikatuksen. kaunista ja ah,niin ikiaikaista. meno äityi vaan kovemmaksi. mua alkoi jo ärsyttää yhden esipuperteetin aivan liian kimeä ääni. elämäntapatylsimyksenä päätin puuttua peliin. ajattelin kuitenkin tehdä sen niin,että kukaan ei menettäisi kasvojaan. kysyin ohi vilistävältä,koviten kirkuvalta pojalta:"miks sä huudat noin kovaa?" vastaus selvästi kieli tilanteen hektisyydestä ja sen nimenomaisen hetken tärkeydestä:"enmätiä".
mun törkeän vulgääri puuttumiseni tilanteeseen synnytti epäluuloista tuijottelua ja hiljaisuuden. minuutiks.
iik!! HUIPPUSÖDEE!!!!

13.2
mitäpä minä? joutomies.
pitkästä aikaa koin pakottavaa tarvetta henkistyä. kirjallisuus. tarjoaa loistavan keinon siihen. yks opus tossa on oikein odottanut oikeaa hetkeä. olenhan luonteeltani perusteellinen ja pidän itseäni tietty sitkeänä ja erikoistapauksena. haasteet on mun juttu ja haluan aina nähdä syvempiä merkityksiä. ei vaan,pelto oli tältä osin kyntämättä,jopa kaskeamatta. ei muuta kuin toimeen. klassikkokirjailija. ilmari kianto. klassikkoteos kahden vaimon mies. pari vai oliko jopa neljä päivää luin. ei. ei vaan lähtenyt. kauheeta kuraa ts. sekavaa kuraa.
en henkistynyt. ehkä enemmänkin ärsyynnyin. jotain se yritti sanoa. mä en varmaan vaan ymmärtänyt. niinku yhtään.

siirryn takaisin puiden halailuun. olen yksinkertainen.