15.8
niin. kovasti oli monisyinen viikonloppu. mutsilla oli ne festarit. mun ja mun lasten (ja niiden poikaystävien) lisäks paikalla oli merikukat,jere,harri,riitta.maria ja johanna. tutttuun tyyliin nuoriso loihti melkoiset bakkanaalit. oli laulua,tanssia ja hieman holtitonta ilakointia. äityipä touhu jossakin vaiheessa hiukan huuruiseksikin.,mutta yhtäkaikki hauskaa oli. otin juhlista kuviakin,en onnistunut laittamaan niitä nyt tähän...
ilta eteni,alkoipa siellätäällä ilmaantumaan virtavajettakin. kuitenkin yön pikkutunneiilla tapahtui avautuminen. oosa siinä hiukan läksytti faijaansa. eipä siinä ihan syystä,tosin en tiennyt niiden asioiden olemassaoloa. mut avautuminen oli ihan jees. sain ansioni mukaan. ja tosi ylpeenä näin nuoren janin ja ehdottoman ja kiukkuisen oosan yhtäläisyyden. oosasta on sukeutunut varsin katu-uskottava aikuinen. pienenä kauneusvirheenä ja lievänä tyylirikkona liiallinen teatraalisuus,joka provosoi ihan vääriä,"kaiken tietäviä" henkilöitä mukaan keskusteluun. siitä seurasi yleinen epäjärjestys,jonka aikana mäkin sorruin pitämään kovempaakin meteliä ja loukkaamaan näitä besservissereitä. anteeks.
oosasta oon kuitenkin ennenkaikkea ylpeä. asiat,jotka oosa toi ilmi,on ihan tosia ja näenkin tässä mahdollisuuden hiukan muuttua ja yrittää korjata rikki menneet asiat.
anyway,sydämistyin ja tirautin jopa muutaman kyyneleen. mutta sain mukavaa tukea sielun reunaltani. kiitos,olet mitä arvokkain aarre.
sunnuntaina käytiin kristalla kahvilla ja suorittamassa preliminääri wohls gård-vaellusnäytelmään. jatkoa seuraa. niinjoo... ja syömässäkin käytiin. oikeen fiinisti oikein ravintolassa. ruoka oli hyvää.
tunteikas viikonloppu aiheutti sen,että vaillinainen on ollut isku koko päivän. aamulla sain minkälie krampin. huimas,oksetti ja hikoilutti. mutta koska aamu oli muuten mitä miellyttävin,nukuin ison osan päivää ja keräilin
voimia.
tajusin,että puhuin sielun reunastani ja kaikkialla pulppusi syvä yhteisyys. on syytä selittää: hiukan myrskyisä seukkaus jatkuu taas. oon asiasta erionnellinen. niin, se on kuin... seuraa hiukan ontuva rinnastus.... laittaisin sen nyt näin... auttaakseen,yskänlääkkeenkin pitää maistua hiukan väkevältä,you know...
maanantai 15. elokuuta 2016
keskiviikko 10. elokuuta 2016
10.8
mennyt kesä.
takana on hieno kesä. rakastuin kesän alussa ja jotenkin taas löysin kadoksissa olleen tunteen. ihanan vaaleanpunaiselta kaikki näytti. yhteistä aikaa daamin kanssa vietettiin paljon. ja jopa munkin mittapuun mukaan koettiin yhdessä paljon. ja kuinka paljon opinkaan itsestäni? monet jo kiveenhakatut periaatteeni ja tapani muuttuivat. oikeesti kiitollinen niistä tunteista oon.
urheiluharrastus oli hiukan ikäänkuin telakalla ja muutkin jokapäiväiset jutut tuppas unohtumaan. niin kovin huumaantunut olin. ja onnellinen. yhä useammin harhauduin jo suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. jotenkin se kielii kai siitä,kuinka tosissani olin.
muttamutta... kesä alkaa olla ohi... samoin kuin suhde. voisin tietty olla taas katkera ja syyttää suhteen katkeamisesta tätä toista osapuolta. mutta ei,sitä en tee. kaunista jatkoa hänelle toivon. sain suhteelta itsekin paljon. tosi paljon. ja päällimmäiseksi saa jäädä nyt arvostus ja kunnioitus. kiitos kaikista yhteisistä hetkistä ja tunteista,joita en enää tiennyt omaavani.
mutta joo,syksy alkaa tehdä jo tuloaan. hylkään jo hiukan huikentelevaksi muuttuneen kesäminäni ja palaan tuttuun treenimodeen. suhdekiireistäni huolimatta ehdin kesän aikana havainnoida kehitykseni (cooperin testien parantuneet tulokset sekä käsi- että jalkapyörällä) ja se antaa taas älyttömästi potkua treenin jatkamiseen.
elieli... kesä tuli ja meni. käteen jäi läjä hienoja kokemuksia ja upeita tunteita. kiitos niistä kaikista ja erityiskiitos kauniille ja hienolle ihmiselle. kiitos maria,oli etuoikeus rakastaa sua.
mennyt kesä.
takana on hieno kesä. rakastuin kesän alussa ja jotenkin taas löysin kadoksissa olleen tunteen. ihanan vaaleanpunaiselta kaikki näytti. yhteistä aikaa daamin kanssa vietettiin paljon. ja jopa munkin mittapuun mukaan koettiin yhdessä paljon. ja kuinka paljon opinkaan itsestäni? monet jo kiveenhakatut periaatteeni ja tapani muuttuivat. oikeesti kiitollinen niistä tunteista oon.
urheiluharrastus oli hiukan ikäänkuin telakalla ja muutkin jokapäiväiset jutut tuppas unohtumaan. niin kovin huumaantunut olin. ja onnellinen. yhä useammin harhauduin jo suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. jotenkin se kielii kai siitä,kuinka tosissani olin.
muttamutta... kesä alkaa olla ohi... samoin kuin suhde. voisin tietty olla taas katkera ja syyttää suhteen katkeamisesta tätä toista osapuolta. mutta ei,sitä en tee. kaunista jatkoa hänelle toivon. sain suhteelta itsekin paljon. tosi paljon. ja päällimmäiseksi saa jäädä nyt arvostus ja kunnioitus. kiitos kaikista yhteisistä hetkistä ja tunteista,joita en enää tiennyt omaavani.
mutta joo,syksy alkaa tehdä jo tuloaan. hylkään jo hiukan huikentelevaksi muuttuneen kesäminäni ja palaan tuttuun treenimodeen. suhdekiireistäni huolimatta ehdin kesän aikana havainnoida kehitykseni (cooperin testien parantuneet tulokset sekä käsi- että jalkapyörällä) ja se antaa taas älyttömästi potkua treenin jatkamiseen.
elieli... kesä tuli ja meni. käteen jäi läjä hienoja kokemuksia ja upeita tunteita. kiitos niistä kaikista ja erityiskiitos kauniille ja hienolle ihmiselle. kiitos maria,oli etuoikeus rakastaa sua.
keskiviikko 3. elokuuta 2016
3.8
olipa kerrassaan hieno päivä. ja hauskakin.
eilen illalla sain yllättävän viestin. rakas tulee yökylään!! ei tyhmää,ei todellakaan.
me niiiiin sovitaan toisillemme. se tekee mut onnelliseks. niin ja kivasti boostaa mun miehisyyttä,joka kieltämättä on tässä jo hyvän aikaa levännyt laakereillaan. ja ehkä se on viesti jo omasta vanhuudesta,mutta vastapuolen esteettisyyden lisäks, nautin kovasti yhdessä olosta ja yhdessä tekemisestä.
tänäänkin oltiin hiukan shoppailemassa isossa omenassa. ihanaa hulluttelua,jota vailla selkeesti oon ollut.
en häpeile myöntää nauttivani... niin... elämästäni just nyt. jopa kiusallisuuteen saakka kailotan onneani. sori tai silleen...
kokoajan nyt mieleen hiipii ajatuksia,jotka vaan PITÄÄ sanoa. entiiä... tää tunteellisuus sotii nyt kyl tätä mun machoilua vastaan. niin,kumpi oli ensin? muna vai kana??
olipa kerrassaan hieno päivä. ja hauskakin.
eilen illalla sain yllättävän viestin. rakas tulee yökylään!! ei tyhmää,ei todellakaan.
me niiiiin sovitaan toisillemme. se tekee mut onnelliseks. niin ja kivasti boostaa mun miehisyyttä,joka kieltämättä on tässä jo hyvän aikaa levännyt laakereillaan. ja ehkä se on viesti jo omasta vanhuudesta,mutta vastapuolen esteettisyyden lisäks, nautin kovasti yhdessä olosta ja yhdessä tekemisestä.
tänäänkin oltiin hiukan shoppailemassa isossa omenassa. ihanaa hulluttelua,jota vailla selkeesti oon ollut.
en häpeile myöntää nauttivani... niin... elämästäni just nyt. jopa kiusallisuuteen saakka kailotan onneani. sori tai silleen...
kokoajan nyt mieleen hiipii ajatuksia,jotka vaan PITÄÄ sanoa. entiiä... tää tunteellisuus sotii nyt kyl tätä mun machoilua vastaan. niin,kumpi oli ensin? muna vai kana??
maanantai 1. elokuuta 2016
1.8
upee elämys. hallissa oli taas uudet lauteet. eriväriset. muuten kaikki oli ennallaan. kovasti onkin ollut ikävä mukavan kiireetöntä ja leppoisaa tunnelmaa. nam!!!
juup mutta...
isompi ja samalla tärkeempi juttu oli tunnekuohu,jonka sain tänään. se on tehnyt tuloaan jo jotain viikon ja iltapäivällä se sai lopullisen silauksensa. sain nimittäin niiiiiin ihanan vieraan,että oon vieläkin ihan pakahtua. se oli siinä ihan yhtäkkiä,hymyili ja sanoi oikeita sanoja. sitten,kun uskalsin koskea,niin,kun se vaan on niin hyvä! ja oikee!!!!!!!!!!!!
tämmösessä myrskyn silmässä on hyvä olla. ainut murhe on,että suhteellisuuden taju tai joku naurettava realismi on tosi haasteellista säilyttää. ja kun on tilanteessa,jossa tietää mitä haluaa,sitä on kai haavottumimmillaan. riitänkö mä sittenkään? niin... ja kelpaanko mä? pohjalla taitaa olla hylkäämise pelko. perin outo tunne tämmöselle yltiöitsevarmalle tyypille...
anyway... pohjavire on nyt erittäinkin hyvä ja jotenkin alleviivaa kaiken erityisyyttä. niin ja erilaisuutta. saahan ihminen olla hiukan epävarma itsestään uudessa ympäristössä? saahan? pliiiiis!!!
niinjoo... olihan vieraalla ihan agendakin. toi mulle jotain. mut siitä hiukan tuonnempana...
upee elämys. hallissa oli taas uudet lauteet. eriväriset. muuten kaikki oli ennallaan. kovasti onkin ollut ikävä mukavan kiireetöntä ja leppoisaa tunnelmaa. nam!!!
juup mutta...
isompi ja samalla tärkeempi juttu oli tunnekuohu,jonka sain tänään. se on tehnyt tuloaan jo jotain viikon ja iltapäivällä se sai lopullisen silauksensa. sain nimittäin niiiiiin ihanan vieraan,että oon vieläkin ihan pakahtua. se oli siinä ihan yhtäkkiä,hymyili ja sanoi oikeita sanoja. sitten,kun uskalsin koskea,niin,kun se vaan on niin hyvä! ja oikee!!!!!!!!!!!!
tämmösessä myrskyn silmässä on hyvä olla. ainut murhe on,että suhteellisuuden taju tai joku naurettava realismi on tosi haasteellista säilyttää. ja kun on tilanteessa,jossa tietää mitä haluaa,sitä on kai haavottumimmillaan. riitänkö mä sittenkään? niin... ja kelpaanko mä? pohjalla taitaa olla hylkäämise pelko. perin outo tunne tämmöselle yltiöitsevarmalle tyypille...
anyway... pohjavire on nyt erittäinkin hyvä ja jotenkin alleviivaa kaiken erityisyyttä. niin ja erilaisuutta. saahan ihminen olla hiukan epävarma itsestään uudessa ympäristössä? saahan? pliiiiis!!!
niinjoo... olihan vieraalla ihan agendakin. toi mulle jotain. mut siitä hiukan tuonnempana...
torstai 28. heinäkuuta 2016
28.7
tänään oli tosi hieno päivä. kävin taidemökillä ja sit syömässä naisen kanssa. naisen,jota kieltämättä ihailen. käytiin oikein hyvä keskustelu. enkä edes hermoillu. niin,tai urpoillu (jota usein oon tässä ko. seurassa tehnyt.). musta tuntuu,että sain sanottua kaiken mitä halusin. ja jopa ihan ymmärrettäväst. ja oikeessa järjestyksessä. hapuilematta. oon tosi ylpee itsestäni. kiitokset seuralaiselle. oot huippu!!!
jostain syystä (ehkä mun vammaisuus) esiintymiseni naisseurassa herättää ympäristössä ihmettelyä. ilmassa leijuu kysymykset miksi?, nauraako vammainen?,kuka maksaa?,kumpi käyttää kumpaa hyväksi?
miksi kaksi ihmistä ei voi käydä syömässä? ilman taka-ajatuksia? e-r-i-t-t-ä-i-n kiusallista. siis ei kyl mulle. oon katseisiin tottunut. seuralainen usein ei. miks aikuiset ihmiset käyttäytyy usein kuin huonokäytöksiset kakarat. vähän kunnioitusta pliis.
nojoo... mitä näistä...
meeri toi mun toisen kypärän. päästään murun kanssa rakkausmopoilee! se on siistii. *motoristipariskunta*
tänään oli tosi hieno päivä. kävin taidemökillä ja sit syömässä naisen kanssa. naisen,jota kieltämättä ihailen. käytiin oikein hyvä keskustelu. enkä edes hermoillu. niin,tai urpoillu (jota usein oon tässä ko. seurassa tehnyt.). musta tuntuu,että sain sanottua kaiken mitä halusin. ja jopa ihan ymmärrettäväst. ja oikeessa järjestyksessä. hapuilematta. oon tosi ylpee itsestäni. kiitokset seuralaiselle. oot huippu!!!
jostain syystä (ehkä mun vammaisuus) esiintymiseni naisseurassa herättää ympäristössä ihmettelyä. ilmassa leijuu kysymykset miksi?, nauraako vammainen?,kuka maksaa?,kumpi käyttää kumpaa hyväksi?
miksi kaksi ihmistä ei voi käydä syömässä? ilman taka-ajatuksia? e-r-i-t-t-ä-i-n kiusallista. siis ei kyl mulle. oon katseisiin tottunut. seuralainen usein ei. miks aikuiset ihmiset käyttäytyy usein kuin huonokäytöksiset kakarat. vähän kunnioitusta pliis.
nojoo... mitä näistä...
meeri toi mun toisen kypärän. päästään murun kanssa rakkausmopoilee! se on siistii. *motoristipariskunta*
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
24.7
vauhdikas kuvaa ehkä parhaiten tätä viikonloppua.
lauantaina oli kauden päätavoite patsastelussa. rantalentopalloturnaus syviksellä.
hiukan tihkusateinen sää pilasi riehakkaan tunnelman. homosiidereitten riehakoittamana valitsin mielessäni ton alimman kuvan daamin rannan paras peräisimmäks. ujona poikana en kuitenkaan kertonut siitä hälle. humalluin siideristä. olen siideripissis... ja siilti hetero!!!
taidetta kasvissosekeitolla ja juustokakulla.
sunnuntain olin kesäkahvilassa toverillani maisalla kyrkvallassa. maisa asuu siellä ja omaa siellä oikein simsakan ateljeen.
maria ja maisa olivat nähneet paljon vaivaa interjöörin eteen. kaikki oli kovasti kaunista. ja toi yhden taulun tyyppikin näyttää jotenkin tutulta...
kiitos maria,kiitos maisa. niin... kaikesta! ootte huippuja!!!!!!!!!!!!!!
illan sain viettää oikeinkin viehkossa seurassa. suuri punakynä oikein alleviivasi asiain nykytilaa. nyt heiskasta viedään eikä heiskanen valita!!
pöllänenkin soitti vielä tossa illalla. ilmoitti edelleen olevansa puheväleissä naapurinsa kanssa. joka onkin varsin ymmärrettävää,koska naapuri viljelee maata. ikke penaalin terävin kynä! eivaan... saan lopulta sen traktorin renkaan. taino... saaminenkin on kovin suhteellista.. ilmaisia lounaita ei ole olemassa!!!!
vauhdikas kuvaa ehkä parhaiten tätä viikonloppua.
lauantaina oli kauden päätavoite patsastelussa. rantalentopalloturnaus syviksellä.
taidetta kasvissosekeitolla ja juustokakulla.
sunnuntain olin kesäkahvilassa toverillani maisalla kyrkvallassa. maisa asuu siellä ja omaa siellä oikein simsakan ateljeen.
kiitos maria,kiitos maisa. niin... kaikesta! ootte huippuja!!!!!!!!!!!!!!
illan sain viettää oikeinkin viehkossa seurassa. suuri punakynä oikein alleviivasi asiain nykytilaa. nyt heiskasta viedään eikä heiskanen valita!!
pöllänenkin soitti vielä tossa illalla. ilmoitti edelleen olevansa puheväleissä naapurinsa kanssa. joka onkin varsin ymmärrettävää,koska naapuri viljelee maata. ikke penaalin terävin kynä! eivaan... saan lopulta sen traktorin renkaan. taino... saaminenkin on kovin suhteellista.. ilmaisia lounaita ei ole olemassa!!!!
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
17.7
noniin. olipa taas viikonloppu.
niin,erilainen,mutta aika hauska.
olin perjantaina improillassa hvitträskissä. kulttuurimaisemissa hauskaa illanviettoa.
show oli hieno ja seura mitä mainioin. mulla on paljon kuvia,mutta en tiedä mitä voi julkaista ja mitä ei... intimiteettisuoja,you know. kauneusvirheenä mainittakoon,että aina yhtä tyylitömän katariina suuren lokin siivet oli hiukan näköesteenä. hohhoijaa...
anyway,hauskaa oli ja jatkettiin iltaa vielä pubissa,jossa mun oma parisuhde tais ponnahtaa nextille levelille. ei tyhmää,ei todellakaan.
ja yökin oli... varsin tyydyttävä.
lauantaiks johkaannuin taas laajikseen,johon herra kinde toimitti mun uuden kameran.olipa kiva tavata kinde pitkästä aikaa. mut hei,eihän hollola kuulu edes suomeen...
illaks kelasin vielä sailoriin. nojoo,odotin siitä ehkä vähän liikaa...
mut jatkan nyt sunnuntaitankkaista. arki taas lähenee. valmistaudun tuleviin kommervenkkeihin.
noniin. olipa taas viikonloppu.
niin,erilainen,mutta aika hauska.
olin perjantaina improillassa hvitträskissä. kulttuurimaisemissa hauskaa illanviettoa.
anyway,hauskaa oli ja jatkettiin iltaa vielä pubissa,jossa mun oma parisuhde tais ponnahtaa nextille levelille. ei tyhmää,ei todellakaan.
ja yökin oli... varsin tyydyttävä.
lauantaiks johkaannuin taas laajikseen,johon herra kinde toimitti mun uuden kameran.olipa kiva tavata kinde pitkästä aikaa. mut hei,eihän hollola kuulu edes suomeen...
illaks kelasin vielä sailoriin. nojoo,odotin siitä ehkä vähän liikaa...
mut jatkan nyt sunnuntaitankkaista. arki taas lähenee. valmistaudun tuleviin kommervenkkeihin.
17.7
noniin. olipa taas viikonloppu.
niin,erilainen,mutta aika hauska.
olin perjantaina improillassa hvitträskissä. kulttuurimaisemissa hauskaa illanviettoa.
show oli hieno ja seura mitä mainioin. mulla on paljon kuvia,mutta en tiedä mitä voi julkaista ja mitä ei... intimiteettisuoja,you know. kauneusvirheenä mainittakoon,että aina yhtä tyylitömän katariina suuren lokin siivet oli hiukan näköesteenä. hohhoijaa...
anyway,hauskaa oli ja jatkettiin iltaa vielä pubissa,jossa mun oma parisuhde tais ponnahtaa nextille levelille. ei tyhmää,ei todellakaan.
ja yökin oli... varsin tyydyttävä.
lauantaiks johkaannuin taas laajikseen,johon herra kinde toimitti mun uuden kameran.olipa kiva tavata kinde pitkästä aikaa. mut hei,eihän hollola kuulu edes suomeen...
illaks kelasin vielä sailoriin. nojoo,odotin siitä ehkä vähän liikaa...
mut jatkan nyt sunnuntaitankkaista. arki taas lähenee. valmistaudun tuleviin kommervenkkeihin.
noniin. olipa taas viikonloppu.
niin,erilainen,mutta aika hauska.
olin perjantaina improillassa hvitträskissä. kulttuurimaisemissa hauskaa illanviettoa.
anyway,hauskaa oli ja jatkettiin iltaa vielä pubissa,jossa mun oma parisuhde tais ponnahtaa nextille levelille. ei tyhmää,ei todellakaan.
ja yökin oli... varsin tyydyttävä.
lauantaiks johkaannuin taas laajikseen,johon herra kinde toimitti mun uuden kameran.olipa kiva tavata kinde pitkästä aikaa. mut hei,eihän hollola kuulu edes suomeen...
illaks kelasin vielä sailoriin. nojoo,odotin siitä ehkä vähän liikaa...
mut jatkan nyt sunnuntaitankkaista. arki taas lähenee. valmistaudun tuleviin kommervenkkeihin.
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
13.7
niinnojoo... tänään oli oikein riemukas päivä. erittelemättä asiaa sen kummemmin,eheytymistä tapahtui ja olen asioiden nykytilaan enemmän kuin tyytyväinen. olen taas kokonainen.
mut mun varsinainen agenda koskee eilispäivää. olin masalassa,framnäsin kentällä. tunsin suunnatonta ylpeyttä taas kirkkonummelaisuudestani. olin tutustumassa kentän "uusiin" urheilufasiliteetteihin.
erittäinkin inspiroiva ja monipuolinen treenimesta. pidin ja aion ruveta vierailemaan siellä useasti!!!
ainut huomautettava asia on liian pehmeä alusta. tuolilla ei toivoakaan,mä olin liikkeellä fillarilla,jonka kävin hakemassa kesselistä huollosta eilen.
senkin kanssa liikkuminen oli aika haastellista. ei ois luonannut,jos oisin tosi-inva.
fillari itse on nyt loistava. innostuin hiukan ja nyt on oikee takareisi juntturassa ja erikipee.
tän päiväsestä vielä:ootteko kuulleet,jos paita katoaa,on se selkeä merkki jostain. merkki siitä,että silmä ei sitä havainnut. niin... tosiaan s-i-l-m-ä!!!!!!!!!!!!!! tuitui.
niinnojoo... tänään oli oikein riemukas päivä. erittelemättä asiaa sen kummemmin,eheytymistä tapahtui ja olen asioiden nykytilaan enemmän kuin tyytyväinen. olen taas kokonainen.
mut mun varsinainen agenda koskee eilispäivää. olin masalassa,framnäsin kentällä. tunsin suunnatonta ylpeyttä taas kirkkonummelaisuudestani. olin tutustumassa kentän "uusiin" urheilufasiliteetteihin.
ainut huomautettava asia on liian pehmeä alusta. tuolilla ei toivoakaan,mä olin liikkeellä fillarilla,jonka kävin hakemassa kesselistä huollosta eilen.
fillari itse on nyt loistava. innostuin hiukan ja nyt on oikee takareisi juntturassa ja erikipee.
tän päiväsestä vielä:ootteko kuulleet,jos paita katoaa,on se selkeä merkki jostain. merkki siitä,että silmä ei sitä havainnut. niin... tosiaan s-i-l-m-ä!!!!!!!!!!!!!! tuitui.
tiistai 5. heinäkuuta 2016
5.7
tilanne on nyt rauhoittunut,pöly laskeutunut. on aika kerätä raadot viikonlopun jäljiltä,koota ruumiit. tulokulma on nyt tärkeä. analyyttisesti pitäis pystyä arvioimaan tapahtumia. pitää mielessä,että monta oli taas monessa,syytä ei oo tuomita.
noh,tärkeä juttu ensin. vedin elämäni ekat siiderikännit! musta tuli nyt ehkä siideripissis. olin laajiksessa. hannelen ja markon lisäks pelipaikoilla oli larissa ja lasse. niin ja intimiteettisuojastaan kovin tarkat j&j,jotka EI TODELLAKAAN suunnittele yhteistä tuulevaisuutta saatikka perhettä. ei,ei ja ei!! larissa on kaunis,tatuoitu ja kiva,lasse hauska. huono häviämään,mutta hauska. kaikille kiitokset seurasta,jani oli sen tarpeessa. miksikö? tunsin oloni keskivertoa ahtaammaksi ja oli vaan jotenkin pakko päästä vähän niinku livohkaan. kiitos toverit,ootte arvokkaita.. tää siis muuten tapahtu lauantaina.
mut jo perjantaina oli aika myrskyisä tunnelma. kohtuullisen kovassa kondiksessa oleva itsetuntoni pelasti mut masennukselta ja tajusin,että ei tää ookaan mun probleemi,vaan jonkun muun. aika usein rehellisyys on paljon parempi vaihtoehto kuin ontuva ja tökerö valhe. eh? tosin hiffaan senkin,että totuuden puhuminen kyl voi olla joskus pelottavaakin,siis niille jotka pelkää.
ääh,mitä näistä. sopeutuminen vie aikansa. ja koska mulla on näin hyvä fiilis,odottaminen on ihan siedettävää.
loppuun vielä kiitoksen sana HÄNELLE jolle se kuuluu:rakastuminen-sen tuskallisesta tunnemyrskystä huolimatta on se vaan kaiken arvoista. kiitos näistä tunteista. tulevaisuus ei mua pelota. toivottavasti ei suakaan. kiitos.
tilanne on nyt rauhoittunut,pöly laskeutunut. on aika kerätä raadot viikonlopun jäljiltä,koota ruumiit. tulokulma on nyt tärkeä. analyyttisesti pitäis pystyä arvioimaan tapahtumia. pitää mielessä,että monta oli taas monessa,syytä ei oo tuomita.
noh,tärkeä juttu ensin. vedin elämäni ekat siiderikännit! musta tuli nyt ehkä siideripissis. olin laajiksessa. hannelen ja markon lisäks pelipaikoilla oli larissa ja lasse. niin ja intimiteettisuojastaan kovin tarkat j&j,jotka EI TODELLAKAAN suunnittele yhteistä tuulevaisuutta saatikka perhettä. ei,ei ja ei!! larissa on kaunis,tatuoitu ja kiva,lasse hauska. huono häviämään,mutta hauska. kaikille kiitokset seurasta,jani oli sen tarpeessa. miksikö? tunsin oloni keskivertoa ahtaammaksi ja oli vaan jotenkin pakko päästä vähän niinku livohkaan. kiitos toverit,ootte arvokkaita.. tää siis muuten tapahtu lauantaina.
mut jo perjantaina oli aika myrskyisä tunnelma. kohtuullisen kovassa kondiksessa oleva itsetuntoni pelasti mut masennukselta ja tajusin,että ei tää ookaan mun probleemi,vaan jonkun muun. aika usein rehellisyys on paljon parempi vaihtoehto kuin ontuva ja tökerö valhe. eh? tosin hiffaan senkin,että totuuden puhuminen kyl voi olla joskus pelottavaakin,siis niille jotka pelkää.
ääh,mitä näistä. sopeutuminen vie aikansa. ja koska mulla on näin hyvä fiilis,odottaminen on ihan siedettävää.
loppuun vielä kiitoksen sana HÄNELLE jolle se kuuluu:rakastuminen-sen tuskallisesta tunnemyrskystä huolimatta on se vaan kaiken arvoista. kiitos näistä tunteista. tulevaisuus ei mua pelota. toivottavasti ei suakaan. kiitos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
