10.8
mennyt kesä.
takana on hieno kesä. rakastuin kesän alussa ja jotenkin taas löysin kadoksissa olleen tunteen. ihanan vaaleanpunaiselta kaikki näytti. yhteistä aikaa daamin kanssa vietettiin paljon. ja jopa munkin mittapuun mukaan koettiin yhdessä paljon. ja kuinka paljon opinkaan itsestäni? monet jo kiveenhakatut periaatteeni ja tapani muuttuivat. oikeesti kiitollinen niistä tunteista oon.
urheiluharrastus oli hiukan ikäänkuin telakalla ja muutkin jokapäiväiset jutut tuppas unohtumaan. niin kovin huumaantunut olin. ja onnellinen. yhä useammin harhauduin jo suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. jotenkin se kielii kai siitä,kuinka tosissani olin.
muttamutta... kesä alkaa olla ohi... samoin kuin suhde. voisin tietty olla taas katkera ja syyttää suhteen katkeamisesta tätä toista osapuolta. mutta ei,sitä en tee. kaunista jatkoa hänelle toivon. sain suhteelta itsekin paljon. tosi paljon. ja päällimmäiseksi saa jäädä nyt arvostus ja kunnioitus. kiitos kaikista yhteisistä hetkistä ja tunteista,joita en enää tiennyt omaavani.

mutta joo,syksy alkaa tehdä jo tuloaan. hylkään jo hiukan huikentelevaksi muuttuneen kesäminäni ja palaan tuttuun treenimodeen. suhdekiireistäni huolimatta ehdin kesän aikana havainnoida kehitykseni (cooperin testien parantuneet tulokset sekä käsi- että jalkapyörällä) ja se antaa taas älyttömästi potkua treenin jatkamiseen.

elieli... kesä tuli ja meni. käteen jäi läjä hienoja kokemuksia ja upeita tunteita. kiitos niistä kaikista ja erityiskiitos kauniille ja hienolle ihmiselle. kiitos maria,oli etuoikeus rakastaa sua.