28.7
tänään oli tosi hieno päivä. kävin taidemökillä ja sit syömässä naisen kanssa. naisen,jota kieltämättä ihailen. käytiin oikein hyvä keskustelu. enkä edes hermoillu. niin,tai urpoillu (jota usein oon tässä ko. seurassa tehnyt.). musta tuntuu,että sain sanottua kaiken mitä halusin. ja jopa ihan ymmärrettäväst. ja oikeessa järjestyksessä. hapuilematta. oon tosi ylpee itsestäni. kiitokset seuralaiselle. oot huippu!!!
jostain syystä (ehkä mun vammaisuus) esiintymiseni naisseurassa herättää ympäristössä ihmettelyä. ilmassa leijuu kysymykset miksi?, nauraako vammainen?,kuka maksaa?,kumpi käyttää kumpaa hyväksi?
miksi kaksi ihmistä ei voi käydä syömässä? ilman taka-ajatuksia? e-r-i-t-t-ä-i-n kiusallista. siis ei kyl mulle. oon katseisiin tottunut. seuralainen usein ei. miks aikuiset ihmiset käyttäytyy usein kuin huonokäytöksiset kakarat. vähän kunnioitusta pliis.
nojoo... mitä näistä...

meeri toi mun toisen kypärän. päästään murun kanssa rakkausmopoilee! se on siistii. *motoristipariskunta*