upee elämys. hallissa oli taas uudet lauteet. eriväriset. muuten kaikki oli ennallaan. kovasti onkin ollut ikävä mukavan kiireetöntä ja leppoisaa tunnelmaa. nam!!!
juup mutta...
isompi ja samalla tärkeempi juttu oli tunnekuohu,jonka sain tänään. se on tehnyt tuloaan jo jotain viikon ja iltapäivällä se sai lopullisen silauksensa. sain nimittäin niiiiiin ihanan vieraan,että oon vieläkin ihan pakahtua. se oli siinä ihan yhtäkkiä,hymyili ja sanoi oikeita sanoja. sitten,kun uskalsin koskea,niin,kun se vaan on niin hyvä! ja oikee!!!!!!!!!!!!
tämmösessä myrskyn silmässä on hyvä olla. ainut murhe on,että suhteellisuuden taju tai joku naurettava realismi on tosi haasteellista säilyttää. ja kun on tilanteessa,jossa tietää mitä haluaa,sitä on kai haavottumimmillaan. riitänkö mä sittenkään? niin... ja kelpaanko mä? pohjalla taitaa olla hylkäämise pelko. perin outo tunne tämmöselle yltiöitsevarmalle tyypille...
anyway... pohjavire on nyt erittäinkin hyvä ja jotenkin alleviivaa kaiken erityisyyttä. niin ja erilaisuutta. saahan ihminen olla hiukan epävarma itsestään uudessa ympäristössä? saahan? pliiiiis!!!
niinjoo... olihan vieraalla ihan agendakin. toi mulle jotain. mut siitä hiukan tuonnempana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti