Yksinpuhelu pelosta ja ennakkoluuloista.

Perimmäinen kysymys:kumpi seuraa kumpaa? Kumpi oli ensin?
Ihmisen luontainen kyky peitellä negatiivisia tunteitaan lienee tässä keskiössä. Öykkärimäisen esiintymisen alle kätkee näppärästi monia asioita. Ikävää on se,että silloin syntyy vastakkainasettelua ja usein turhaa provosointia. Osapuolet ajautuu vaan kauemmas toisistaan.

Omana vakaana mielipiteenäni esitän,että ennakkoluuloon tarvitaan aina pelko. Se,että onko ko. pelko aiheellinen vai aiheeton,ei ole lainkaan relevanttia. Pelko on tunne,johon kaikilla on oikeus.

Ratkaisukeskeisen miehen oivallus:kehitä itseäsi pelottomammaksi. pääset eroon ennakkkoluuloista. Näinkö yksinkertaista tää oli??

26.3 huumorin ja vaalityön viikonloppu

vauhdikkaana eteni taas koko viikonloppu.

perjantai 24.3
stand up picnic kipinässä oli tän viikonlopun prologi. väkeä oli paikalla mukavasti.
koomikot (aatu rajala,tuula kolehmainen,antti syrjä,jari teurajärvi,albert kajava) oli kaikki hyviä.
ja illan mc kaisa pylkkänen oli kans hyvä. iltaa yritti terrorisoida tero ja kaisalta tais palaa proput. jälki ei ollut erityisen ammattimaista... kokonaisuudessaan ilta oli hauska. järjestelyt oli hienot ja puitteet totutut paitsi,että lava oli eri paikassa... mikä oli järjestävältä taholta hyvä oivallus!

tietty shown jälkeen piti lähtee jatkoille baarikierrokselle. koko seurue oli oikein viehko. niin viehko,että taisin jopa oikein sydämistyä. joskus kunnon retropössis vaan toimii.
juu iltahan toki pimeni ja johkaannuttiin vielä kristan johdolla takas kipinään. jatkojen jatkoille tietty! työntäjänä oli pitkätukkanoviisi ja kaatuminenhan siitä seuras. vieläkin niska hiukan kipunoi. kuvia  stand upista tai tapahtuneesta tragikoomisesta keikautuksesta ei oo,koska ei ollut kameraa messissä. sori...

kipinällä touhu oikein kiihtyi lauantaina. siellä oli perhepäivä. oli kasvomaalausta,poniratsastusta,pelle ja eija ahvokin kuulema kävi. mä en ollut enää silloin paikalla.
muutamia oikeinkin mukavia kohtaamisia ja taisin siinä muutaman flyerinkin jakaa. meillä vihreillä oli siellä hyvä edustus.

tänään sunnuntaina jatkoin flyereiden jakamista ja mainosten kiinnittämistä ympäri kyliä eri kohteisiin. teippiä kului enkä ihan satavarma oo tuliko kaikki mainokset ihan suoraan. mukavia kohtaamisia oli edelleen ja kovasti avartavia keskusteluita. mopolla liikkuminen alkaa olla kohtuu mukavaa,kun lähes kaikki kadut on jo lakaistu. hengessäni oon aika tyytyväinenkin viikonlopun vaalisaldoon. "kaikkeni annoin,hetken heilua jaksoin." (e. leino)

20.3
kevät tulee ja olosuhteet paranee!!
tänään koitti se suuri päivä,että näin kylillä ihkaoikean lakaisukoneen. ihan piti jäädä hetkeks moista ihmettä pällistelemään ja sen jälkeen ajoin mopollaa 200 metriä putipuhdasta asfalttia myöten! helposti joku nyt lakonisesti toteaa:"vau,onpa mahtavaa...",mut sepelittömät kadut on meille tuolilla liikkuville iso juttu. nyt jo innolla odottelen,että saan jättää mopolla liikkumisen vähemmällä!

näen jo itseni sieluni silmin ilman paitaa,plehat päässä kurvailemassa ympäri kyliä jakkaralla!
kevät-vapaus koittaa.
pitääkin soittaa petelle,että se tulis huoltaa mun fillarin. se kaveri saa ihmeitä aikaan työkalupakin ja öljyn kanssa. samalla saa tsekkaa ton mun käsipyörän.

tätä tunnelmaa ei voi pilata mikään. aurinkoa ainoastaa kaipailen. paljon.

19.3

touhukas viikonloppu takana. koska en itse oikein saa mitään vaali-oheis-juttua aikaan,vierailen aktiivisesti kanssaehdokkaiden vaivalla väsäämissä tapahtumissa. tässä kuvia viikonlopun ensimmäisestä. tapatumapaikkana prisman parkkis,jossa suuresti ihailemani ehdokas Reetta Hyvärinen (ehdokasnro 188) piti linnunpöntttötyöpajaa. niinkuin tossa ylemmästä kuvasta huomaatte,on mulla nyt uus linnunpönttö,jonka asennan tohon lähimetsään jo kenties ens viikolla.

tähän väliin käytän nyt lauseen tai pari kertoakseni teille mielipiteeni Reetasta: siinäpä ihailtava tyyppi!! enpä olekaan pitkään aikaan tavannut noin fiksua ihmistä! Reetalla on vankka tieto-taito ympäristön hyvnvoinnista,luonnosta ylipäätään ja kunnan tapahtumista ja rakenteista. nopea äly ja kaunis ulkokuori,ketä se ei miellyttäis? tähän kun vielä yhdistää Reetan selvän verbaalisen lahjakkuuden,voin vaan haukkoa henkeäni! minun lisäksi Reetan olemassaolo on hyväksi tälle kunnalle!! ja rohkenen olettaa,että myös tasavertaisemmalle maailmalle. kiitos Reetta,että oot olemassa!
*tunteellinen avautuminen viimein irtosi musta*

illalla käytiin vielä ykän kanssa viettämässä äijien iltaa pizzan merkeissä. ts. oli meillä PiHin hallituksen kokous samalla.

meillä vihreillä oli tänään semmonen lähimetsä-tempaus. tarkoituksena oli mennä lähimetsään ja ottaa kuva. en mennytkään yksin tohon lähimmäiseen metsään termarin kanssa.
vaan menin tähän lähelle ns. valmiiseen pöytään.. oli kahvia ja pannukakkua.
pyydän jo anteeks,jos nimet on nyt menneet sekasin... mä kun en vieläkään oikeen näe...
tilaisuuden kai järjesti saara huhmarniemi. paikalla oli jonkin verran porukkaa. mm. päivi kujasalo (ainakin facen mukaan) ja emmi wehkaoja,jonka tunnistin äänestä. se kun on aivan ihana!!!




mulla oli kuvaajakin messissä,mut se tais sössii jotain mun kameralla. noi kuvat uunotin netistä...

taas yks viikonloppu takana. hauskaa oli,kiitos osallistujille. ja anteeks uimahalli,kun en tullut lauantaina. en ehtinyt. en oo sua hylännyt. nähdään vaiks huomenna.

16.3
hitto,että alkaa olla perin epämiellyttävää liikkua mopolla. tai siis ei muuten,mut teillä on aika rohkeesti tota hiekoitus-sepeliä. en voi kieltää etteikö siitä ois apua lumella ja pakkasilla,mutta ei ehkä näillä keleillä. matkanteko on nyt tosi röykköstä ja sit sitä kulkeutuu sisällekin. niin... ja joka paikkaan. lähde mopon kanssa ulos,takas tullessa saa aina siivota tunnin. imuri on keksinnöistä parhaimpia!!
sain kivan yhteydenoton tänään. yks sairaanhoito-opiskelija haluis käyttää mua esimerkkitapauksena aivoinfarktipotilaasta esitelmässään. innolla autan,jos vaan voin.

mulla oli fyssari taas tänään. totutun hienoo. katri on kunkku! ja sivumennen mainiten... huippuprofyssari!!
meen fyssariin taas huomenna,kun pitää tehdä palaute,koska maksari taas loppuu. yritetään saada homma jatkumaan nyt ilman taukoa. palautetta varten pitää tehdä bergin tasapainotesti. hiukka jännittää,en oo oikein treenannut tota pystyasentoo tän vuoden puolella...

14.3
tilasin tänään lisäravinteita. paljon. kun halvalla sain!

sit lähdin viettämään aikaani uimahalliin. paikalla oli parikin luokallista vekaroita ruotsinkielisestä koulusta. huuto oli melkoista. vesi pärsky ja ohi kiitävät oppilaat... niin no... kiisivät vaan ohi. oikealta. vasemmalta. joka puolelta. pojat ne on vaan poikia!! iloisesti sekottui ruotsinkieli suomalaisiin ilmaisuihin ja anglisiin teinifraaseihin.
terapia-allas kuitenkin oli tyhjä. tai ei nyt tyhjä. olihan siellä vettä ja yks nainen avustajansa kanssa. mä sain venyteltyä rauhassa ja tein vähän kävelyharjotuksia. hermeettistä.
homman jälkeen menin saunaan. matkalla sinne kuulin,että läjä esiteinejä on löylyssä. tästä toipumisajasta johtuen,menin tuolilla sisään. parkkeerasin jakkaran ja kipusin lauteille poikien viereen. tulipa hiljasta! pojat epätietoisina laskivat seinistä paneleita,kurkkuja köhittiin. lopulta yhden pojan kärsivällisyys petti. ilmoille sinkosi kysymys "kuinka sä pääset tänne lauteille, vaikka liikut rullatuolilla?" vastasin,että tietty pääsen. kyl mun jalat pelaa,en vaan oikein näe eikä mulla oikein oo tasapainoo. vastaus avasi jonkun kysymysten tulvaportin. sain selvittää kaiken musta ja mun vammaisuudestani. lopuksi pojat viimeisteli kysymyspatterin kysymyksillä mun kengän numerosta ja lemmikeistäni. lopuksi kerroin kundeille,että ei multa yleensä kysytä,kun kukaan ei kehtaa. muistin ylistää jäbien rohkeutta ja varoitin,että kaikki vammaiset ei välttämättä halua vastata tämmösiin kysymyksiin. painotin pelisilmän tärkeyttä.

tämmöset kohtaamiset on hienoja. ja lapset on hienoja. -jos en tiedä,kysyn-
osaisimpa itsekin olla noin vilpitön.

20.2
olin tänään taas uimahallissa. terapia-altaassa on niiiiin mukava lillutella ja venytellä. nam.
hiihtoloma tarkoitti,että allas oli rohkeesti puolillaan elämöiviä koululaisia. siinä oli semmonen kolmen pojan porukka,jotka piti oikein erityisen kovaa ääntä. pensseli oli kavereilla tosi leveällä. ääntä piisa ja vesi roisku. eipä siinä,mut jäin seuraamaan jätkiä. hyvin pian huomasin mitä on meneillään. teerenpeliä. ukkometsojen lailla siinä tehtiin itsestä hiukan numeroa. kohdekin oli ilmiselvä. kolmen ujonoloisen tytön seurue. aah,mielenkiintoista. näin katseet,veden pärskeet,kiiluvat silmät,tyttöjen hermostuneen kikatuksen. kaunista ja ah,niin ikiaikaista. meno äityi vaan kovemmaksi. mua alkoi jo ärsyttää yhden esipuperteetin aivan liian kimeä ääni. elämäntapatylsimyksenä päätin puuttua peliin. ajattelin kuitenkin tehdä sen niin,että kukaan ei menettäisi kasvojaan. kysyin ohi vilistävältä,koviten kirkuvalta pojalta:"miks sä huudat noin kovaa?" vastaus selvästi kieli tilanteen hektisyydestä ja sen nimenomaisen hetken tärkeydestä:"enmätiä".
mun törkeän vulgääri puuttumiseni tilanteeseen synnytti epäluuloista tuijottelua ja hiljaisuuden. minuutiks.
iik!! HUIPPUSÖDEE!!!!

13.2
mitäpä minä? joutomies.
pitkästä aikaa koin pakottavaa tarvetta henkistyä. kirjallisuus. tarjoaa loistavan keinon siihen. yks opus tossa on oikein odottanut oikeaa hetkeä. olenhan luonteeltani perusteellinen ja pidän itseäni tietty sitkeänä ja erikoistapauksena. haasteet on mun juttu ja haluan aina nähdä syvempiä merkityksiä. ei vaan,pelto oli tältä osin kyntämättä,jopa kaskeamatta. ei muuta kuin toimeen. klassikkokirjailija. ilmari kianto. klassikkoteos kahden vaimon mies. pari vai oliko jopa neljä päivää luin. ei. ei vaan lähtenyt. kauheeta kuraa ts. sekavaa kuraa.
en henkistynyt. ehkä enemmänkin ärsyynnyin. jotain se yritti sanoa. mä en varmaan vaan ymmärtänyt. niinku yhtään.

siirryn takaisin puiden halailuun. olen yksinkertainen.

30.1
nyt oli viikonlopussa vauhtia!! jopa siinä määrin,että oon vähän niinku kadottanut yhden päivän.
oltiin ykän kans radalla. meillä oli... mikälie... uudenmusiikin kilpailu-pizzailu hetki. hiukan pakotettuna seurattiin kamppailua,koska pizzerian telkka oli just siltä kanavalta auki. sen muistan vielä ihan hyvin. show oli tosi paska ja ne biisit oli vielä paskempia.
lähettiin pizzeriasta viereiseen baariin. testikuva alkoi jo hieman säröillä. erimukavia kohtaamisia. paikalle oli kasaantunut pääasiassa hyvin ahdasmielistä porukkaa. mutta tosiaan,oli joukossa oikeinkin miellyttäviäkin kohtaamisia.
seuraava baari. lisää ilakointia. asiakaskunta muuttui olennaisesti. tosi hauskaa oli. mä jorasinkin ja kaikkee. tuli pilkku. joku urpo pölli mun vossikan. joku tyyppi työns mut hinaan. dänks tyyppi!!!!
syy levottomuuteeni tais olla illan mittaan nautitut juomat,mut hiukan kärsimättömänä pyörin sängyssä. lopulta unen lämmin autuus kuitenkin vei voiton. niin oli mukava ilta,että keskikokoinen darrakaan ei tuntunut missään. "velat on saatavia"-tunnelma.
mä niiiiiiin tarvitsin tätä!!!!!!!!!!!!!!

tän yleispositiivisen tunnelman kruunaa se,että lonkka paranee vauhdilla. saan treenit käyntiin pian!!!!

25.1
ihan alkuun,siis välttääkseni mahdolliset epäilyt nykyisestä lääkityksestäni,totean seuraavaa: oon jo tovi sitten lopettanut kaikkien ylimääräisten särkylääkkeitten syönnin. pelkällä marevanilla nyt mennään,joka itseasiassa tuntuu kovinkin helpottavalta.

on kuitenkin kerrottava,että mieliala ja ylipäätään tunnelmat poukkoilee nyt erityisen kovaa. ihmissuhdetilanne on nyt totuttuakin sekaisempi ja se kyl vaivaa mieltä. jos ei nyt ihan mustaa,niin ainakin harmaan eri sävyjä. osaton olo... kun en ymmärrä mitä oon tehnyt väärin,en vo (tai osaa) korjatakaan toimintaani. nojoo,tilanne on nyt tämmönen,ei oikeestaan huvita asiaa enemmän märehtiä. se näkee,joka elää. mitään ei oo hyötyä pelätä,eikä varsinkaan totuutta. noin niinku opiks ja ohjeeks...

tässä muuttuneessa tilanteessa... ajattelin jo,että mun videoprojekti kaatuu. hiffasin kuitenkin jo olla toisaalle yhteydessä ja saan avun,jos (kun) sitä tarviin. se oli helpottava tieto. huomasin nimittäin nojanneeni liiaksi. ja kenties vikasuuntaan.

uhmaten olevaa,huomenna pitää mennä uimahallille. en mee vielä polskuttelee,mut uus uimakortti pitää ostaa valmiiks.