6.9
ostopäätökseni ei koskaan perustu tarpeeseeni,omaan tahtooni eikä varsinkaan egoistiseen haluuun opetella jokin uusi taito. pyrin täyttämään tämän vaatimattoman elintilani turhilla asioilla. tärkeintä on,että tuote on mahdollisimman kallis ja tyylikäs. asettaa mut oikeaan valoon. tein tänään hankintoja,jotka osaltaa vievät mua lähemmäksi tätä päämäärää.
ensinäkin... tilasin kukkasipuleita. kukat on hyvin esteettisiä. ja mä oon näkövammainen. jep,aika turhanaikainen hankinta,vai mitä?
sitten. mun tarkoitus on luoda kuva,että oon sporttinen mutta samalla hiukan uhkaava. ehkä vähän pelottavakin. niinpä tilasin pistepallon (for boxers you know). halua että se,joka tulee tähän kämppään ja näkee tuon pallon paikalleen asennettuna oikopäätä ymmärtää tän jätkän vaaralliseksi ja arvaamattomaksi.
ymmärrän toki,että pöyrätuoli hiukan haittaa tätä julkikuvaa. ajattelin naamioida sen tarpeen niin vaatiessa vaikka jukkapalmuks. tai ei. ei ehkä sittenkään. mielummin testosteronia puhkuvaks panssarivaunuks.
entäpä jos tulija onkin fiksu? (kuten valtaosa mun trendikkäistä kavereista. mainitsen esimerkkinä ykän). se saattaa kelata,että mitä helvettiä tommonen pyörätuolijamppa tekee pistepallolla? hah,minulla on vastaus valmiina:harjoittelen pallon avulla vastustajan nirhaamista paljain nyrkein. ennen kuin ripustan velton vastustajan trapetsiin se pitää tappaa. "siellä missä tämä tuoli on kulkenut,siellä on vain röykkiöittäin ruumiita."
ihan paikkaansahan tää ei pidä. hento ja rimpulamainen habitukseni muodostaa totuttua suuremman ristiriidan. viattoman vekaran hymynikin saattaa hämätä. se ei haittaa mua. sillä ei oo merkitystä. jos MINÄ sanon jotain muuta,se on totuus! ja kun vielä oon hankkinut kaikkia tuota illuusiota ylläpitäviä tuotteita (joita en tietenkään käytä,ne on kato rekvisiittaa),alan uskoa tähän harhaan itsekin.
*en osaa valehdella itselleni*
torstai 6. syyskuuta 2018
sunnuntai 15. heinäkuuta 2018
15.7
escort vai ihanko oikein kokotti?
pohdiskelin tässä ihmisen oman arvon tuntoa. toi otsikko on kyl hiukan provosoiva,koska mua ei juurikaan notkauta ton alan moraaliset kysymykset. mietin oikeastaan tommosen escortin tai oikeestaan tommosen kokotin työssään jaksamista. ts. jos halu oiskin olla jotain muuta,mut oiskin vaan kokotti. tai kykyjäkin ois vaikka mihin,ois vaan kokotti. niin,että miltähän se tuntuis? miltä tuntuis ylipäänsä tehdä asioita,joita ei halua?
nyt terävimpien päässä syntyi yhteyksiä. ahaa-jani ei tee asioita mitä ei halua.
väärin. jani tekee elämässään moniakin asioita,mitä ei halua. avaan tätä vähän parilla esimerkillä: ajoittain jani imuroi. tai jani vie roskat. jos jani tapaa ihmisen,josta ei pidä,aina paras tapa aloittaa keskustelu ei ole pidäkkeetön haistattelu tai ihan vaan silmitön väkivalta. toisin sanoen oma käytös pitää mukauttaa (kts. toiminnan ohjaus). mutta villakoirana ytimelle tässä nyt on,että jani ei elä niinkuin ei halua. ei koskaan.
ai miten tää liittyy siihen kokottiin? noh,kaikillahan on oikeus omiin valintoihinsa. joku haluaa tiskata alituiseen, toiselle siisteys vaan on tärkee juttu. toiselle putkimiehen hommat on intohimo,joku on kokotti. se on ihan fine,korostan,että jokaisella meillä on oikeus valintoihimme.
nyt tää muuttuu hiukan mutkikkaaksi. putkimies esimerkki ei oo nyt kyl tähän ihan paras. hypoteettinen tilanne:ei ois mitään rajoituksia. työpaikkoja ois rajattomasti. putkimiehen palkka ois aina vakio. ei ois olemassakaan mitään ammattiyhdistysliikettä eikä autoetuja.
tässä maailmassa pitäisin putkimiestä,joka on putkimies,vaikka sanois,että ei halua olla,hyvin valheellisena. edes poresuuttimen vaihtoa en kaverilla uskoisi. epäluuloinen oisin kaverin jokaista sanaa kohtaan. aina tyypin läsnäollessa pitäisin lompakkoani tiukasti silmällä. vähät rahani ja pankkikorttini ainakin piilottaisin pyörätuoliini.
yritän nyt sanoa,että valheellisuus on mielestäni väärin. tai ainakin asia,joka multa ei saa ymmärrystä. ja silloin,kun sitä näen... ainoa asia mikä mua lohduttaa on se,että se valheellinen ihminen tekee suurimmat vahingot toiminnallaan itselleen,ei mulle. hähä!!
escort vai ihanko oikein kokotti?
pohdiskelin tässä ihmisen oman arvon tuntoa. toi otsikko on kyl hiukan provosoiva,koska mua ei juurikaan notkauta ton alan moraaliset kysymykset. mietin oikeastaan tommosen escortin tai oikeestaan tommosen kokotin työssään jaksamista. ts. jos halu oiskin olla jotain muuta,mut oiskin vaan kokotti. tai kykyjäkin ois vaikka mihin,ois vaan kokotti. niin,että miltähän se tuntuis? miltä tuntuis ylipäänsä tehdä asioita,joita ei halua?
nyt terävimpien päässä syntyi yhteyksiä. ahaa-jani ei tee asioita mitä ei halua.
väärin. jani tekee elämässään moniakin asioita,mitä ei halua. avaan tätä vähän parilla esimerkillä: ajoittain jani imuroi. tai jani vie roskat. jos jani tapaa ihmisen,josta ei pidä,aina paras tapa aloittaa keskustelu ei ole pidäkkeetön haistattelu tai ihan vaan silmitön väkivalta. toisin sanoen oma käytös pitää mukauttaa (kts. toiminnan ohjaus). mutta villakoirana ytimelle tässä nyt on,että jani ei elä niinkuin ei halua. ei koskaan.
ai miten tää liittyy siihen kokottiin? noh,kaikillahan on oikeus omiin valintoihinsa. joku haluaa tiskata alituiseen, toiselle siisteys vaan on tärkee juttu. toiselle putkimiehen hommat on intohimo,joku on kokotti. se on ihan fine,korostan,että jokaisella meillä on oikeus valintoihimme.
nyt tää muuttuu hiukan mutkikkaaksi. putkimies esimerkki ei oo nyt kyl tähän ihan paras. hypoteettinen tilanne:ei ois mitään rajoituksia. työpaikkoja ois rajattomasti. putkimiehen palkka ois aina vakio. ei ois olemassakaan mitään ammattiyhdistysliikettä eikä autoetuja.
tässä maailmassa pitäisin putkimiestä,joka on putkimies,vaikka sanois,että ei halua olla,hyvin valheellisena. edes poresuuttimen vaihtoa en kaverilla uskoisi. epäluuloinen oisin kaverin jokaista sanaa kohtaan. aina tyypin läsnäollessa pitäisin lompakkoani tiukasti silmällä. vähät rahani ja pankkikorttini ainakin piilottaisin pyörätuoliini.
yritän nyt sanoa,että valheellisuus on mielestäni väärin. tai ainakin asia,joka multa ei saa ymmärrystä. ja silloin,kun sitä näen... ainoa asia mikä mua lohduttaa on se,että se valheellinen ihminen tekee suurimmat vahingot toiminnallaan itselleen,ei mulle. hähä!!
keskiviikko 4. heinäkuuta 2018
4.7
kovinkaan mielelläni en tätä nyt tee. vahingoniloinen en halua olla. pakko on kuitenkin nyt muutamalla rivillä kommentoida:
elämässäni on nyt parikin tahoa,joiden kipuilua ja elämäntuskaa oon tässä seurannut. kumpainenkin liippaa läheltä mua,joten olen asioista mielipiteeni muodostanut. en kyllä oo kaikista näiden tyyppien valinnoista pitänyt,mutta se ei nyt ole alkuunkaan se relevantein juttu. jokaisella yksilöllä on kuitenkin oikeus tehdä omia valintojaan. muttamutta.
toinen tapauksista on mies,jolle työ on ollut aina tärkeä. hän on ollut siinä hyvä ja se on pitkälti määritellyt elämän sisällön. miehen "sosiaalinen status" on muotoutunut työn ja miehen työhön liittyvien skilssien kautta. iso osa arvostuksesta,mitä mies nautti,tuli työstä.
nyt on kuitenkin käynyt niin,että miehellä ei ole enää tätä työtä. elämän sisältö,iso osa arvostuksesta ja kunnioituksesta mennyt. mies turvautuu alkoholiin,josta seuraa kriisi kotona,perhesuhteissa.
ei yhtään kivaa,eikä hommaa oo kiva seurata vierestäkään. tää on varsin pätevä ukko,kovasti vaan eksyksissä. haluaisin auttaa,en vaan tiedä miten.
toinen tyyppi on nainen. nainen,jonka tunnen. nainen,joka syystä ja toisesta on mulle tärkee. sydäntä riipii seurata tuota päämäärätöntä ajelehtimista. tuon ja tämän hän päättää nopeasti. antaa kuvan hyvinkin päämäärätietoisesta ihmisestä. kunnes huomaa,että päätöksen seuraamukset ei olekaan kaikki kivoja. tekee äkkiä uuden päätöksen,korjausliikkeen. vain huomatakseen,että vieläkään kaikki ei oo kivaa. "entäpä jos palaisinkin uudestaan siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon?" voi hitto,"vieläkään ei ollut kivaa. poltin tossa tokassakin vaihtoehdossa (vai olikse ekassa?) sillat perässäni. ei hätää,kaikki voi varmaan paikata,jos hymyilen nyt pari päivää. muiden elämä ja mielipiteet on mulle yhdentekeviä. aurinko kiertää MUA ja vain mua. olen itsellinen nainen! (toim. huom:itsellinen on vaikee olla,jos on riippuvainen).
eli siis...niitä päätöksiä,jotka koskee vain mua on äärimmäisen vähän. muut osalliset pitää ottaa huomioon. ei,siitä ei kyl oo mitään lakia. mut se on sivistystä ja hyvien tapojen mukaista. isosti siis ottaa päähän itsekkyys ja täydellinen kykenemättömyys tehdä päätöksiä,jotka pitää. päässä tinnittää lause "se on aina päässyt liian vähällä,liian helposti."
kovinkaan mielelläni en tätä nyt tee. vahingoniloinen en halua olla. pakko on kuitenkin nyt muutamalla rivillä kommentoida:
elämässäni on nyt parikin tahoa,joiden kipuilua ja elämäntuskaa oon tässä seurannut. kumpainenkin liippaa läheltä mua,joten olen asioista mielipiteeni muodostanut. en kyllä oo kaikista näiden tyyppien valinnoista pitänyt,mutta se ei nyt ole alkuunkaan se relevantein juttu. jokaisella yksilöllä on kuitenkin oikeus tehdä omia valintojaan. muttamutta.
toinen tapauksista on mies,jolle työ on ollut aina tärkeä. hän on ollut siinä hyvä ja se on pitkälti määritellyt elämän sisällön. miehen "sosiaalinen status" on muotoutunut työn ja miehen työhön liittyvien skilssien kautta. iso osa arvostuksesta,mitä mies nautti,tuli työstä.
nyt on kuitenkin käynyt niin,että miehellä ei ole enää tätä työtä. elämän sisältö,iso osa arvostuksesta ja kunnioituksesta mennyt. mies turvautuu alkoholiin,josta seuraa kriisi kotona,perhesuhteissa.
ei yhtään kivaa,eikä hommaa oo kiva seurata vierestäkään. tää on varsin pätevä ukko,kovasti vaan eksyksissä. haluaisin auttaa,en vaan tiedä miten.
toinen tyyppi on nainen. nainen,jonka tunnen. nainen,joka syystä ja toisesta on mulle tärkee. sydäntä riipii seurata tuota päämäärätöntä ajelehtimista. tuon ja tämän hän päättää nopeasti. antaa kuvan hyvinkin päämäärätietoisesta ihmisestä. kunnes huomaa,että päätöksen seuraamukset ei olekaan kaikki kivoja. tekee äkkiä uuden päätöksen,korjausliikkeen. vain huomatakseen,että vieläkään kaikki ei oo kivaa. "entäpä jos palaisinkin uudestaan siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon?" voi hitto,"vieläkään ei ollut kivaa. poltin tossa tokassakin vaihtoehdossa (vai olikse ekassa?) sillat perässäni. ei hätää,kaikki voi varmaan paikata,jos hymyilen nyt pari päivää. muiden elämä ja mielipiteet on mulle yhdentekeviä. aurinko kiertää MUA ja vain mua. olen itsellinen nainen! (toim. huom:itsellinen on vaikee olla,jos on riippuvainen).
eli siis...niitä päätöksiä,jotka koskee vain mua on äärimmäisen vähän. muut osalliset pitää ottaa huomioon. ei,siitä ei kyl oo mitään lakia. mut se on sivistystä ja hyvien tapojen mukaista. isosti siis ottaa päähän itsekkyys ja täydellinen kykenemättömyys tehdä päätöksiä,jotka pitää. päässä tinnittää lause "se on aina päässyt liian vähällä,liian helposti."
tiistai 12. kesäkuuta 2018
12.6 pohdintaa omasta ihmisarvosta
tänään törmäsin varsin kivuliaasti henkilökohtaiseen pienuuteeni ja arvottomuuteeni.
kävi niin,että mulla oli tapaaminen jonkun kunnan sossutyypin kanssa ja aiheena oli tehdä hakemus kelaan,että ne maksais mun kuntoutuksen. taustaksi tässä mainittakoon,että tällä hetkellä mun kuntoutuksen maksaa kirkkonummi. se taas johtuu siitä,että en saa kelalta vammaisen ihmisen KOROTETTUA hoitotukea. mulla ei oo riittävästi kuluja (lääke,yms),jotta saisin sitä. anyway,näin kela on sysännyt mun kuntoutuksen kunnalle (ymmärtääkseni kelan lakisääteinen velvollisuus loistaa poissaolollaan,koska en saa tukea korotettuna?)
no nyt kuitenkin laki on muuttunut ja kuulunkin nyt kai kelan kuntoutuksen piiriin. kuntoutusta pitää tietty erikseen anoa kelalta ja sitä tää tapaaminen koski. haen siis kelalta kuntoutusta.
mullehan on aivan sama kuka kuntoutuksen maksaa,kunhan joku sen maksaa. ihan sama se varmaan ei oo kunnalle. ja sen tietty kyl ymmärrän.
mut siis... tää juttu alkoi siitä kivuliaasta törmäyksestä. tuntu jotenkin tosi nöyryyttävältä "hattu kourassa" anoa kelalta kuntoutusta,joka mun mielestä lain mukaan kuuluu mulle. musta tuntui,että mut heti sysättiin johonkin yhteiskunnan kusettajan rooliin. katseilta piilossa iloisesti kävelen,käyn töissä ja muutenkin teen kaikkii normaaleja juttuja. vammasta esitän vain siksi,että onnistuisin kusettamaan kelan maksamaan mun kuntoutuksen. jep.
outoja asioita piti perustella ja kertoa. "kuinka hoituu henkilökohtainen hygieniasi?" tai "miten vamma vaikeuttaa elämääsi?" ts ihan relevanttejahan nää on,mutta kun kelan kyl pitäis tietää jo. oon nää kertonut niille useasti useissa eri hakemuksissa. tohon ekaan kysymykseen meinasin muuten vastata:"ite tietty,en kai mä nyt mikään helvetin vammanen oo." ehdin onneks hahmottamaan,että se ei oo nyt hyvä vitsailun aihe.
tällä avautumisella on siis yks ainoa funktio. kertoa,että vammaisuus ei oo mitenkään erityisen helppoa,lystiä tai erityisen mukavaa. se,että joku tiivitaavi alituiseen kyselee samoja kysymyksiä antaa mulle nöyryytetyn tunnelman. ja ihmisarvottoman.
tänään törmäsin varsin kivuliaasti henkilökohtaiseen pienuuteeni ja arvottomuuteeni.
kävi niin,että mulla oli tapaaminen jonkun kunnan sossutyypin kanssa ja aiheena oli tehdä hakemus kelaan,että ne maksais mun kuntoutuksen. taustaksi tässä mainittakoon,että tällä hetkellä mun kuntoutuksen maksaa kirkkonummi. se taas johtuu siitä,että en saa kelalta vammaisen ihmisen KOROTETTUA hoitotukea. mulla ei oo riittävästi kuluja (lääke,yms),jotta saisin sitä. anyway,näin kela on sysännyt mun kuntoutuksen kunnalle (ymmärtääkseni kelan lakisääteinen velvollisuus loistaa poissaolollaan,koska en saa tukea korotettuna?)
no nyt kuitenkin laki on muuttunut ja kuulunkin nyt kai kelan kuntoutuksen piiriin. kuntoutusta pitää tietty erikseen anoa kelalta ja sitä tää tapaaminen koski. haen siis kelalta kuntoutusta.
mullehan on aivan sama kuka kuntoutuksen maksaa,kunhan joku sen maksaa. ihan sama se varmaan ei oo kunnalle. ja sen tietty kyl ymmärrän.
mut siis... tää juttu alkoi siitä kivuliaasta törmäyksestä. tuntu jotenkin tosi nöyryyttävältä "hattu kourassa" anoa kelalta kuntoutusta,joka mun mielestä lain mukaan kuuluu mulle. musta tuntui,että mut heti sysättiin johonkin yhteiskunnan kusettajan rooliin. katseilta piilossa iloisesti kävelen,käyn töissä ja muutenkin teen kaikkii normaaleja juttuja. vammasta esitän vain siksi,että onnistuisin kusettamaan kelan maksamaan mun kuntoutuksen. jep.
outoja asioita piti perustella ja kertoa. "kuinka hoituu henkilökohtainen hygieniasi?" tai "miten vamma vaikeuttaa elämääsi?" ts ihan relevanttejahan nää on,mutta kun kelan kyl pitäis tietää jo. oon nää kertonut niille useasti useissa eri hakemuksissa. tohon ekaan kysymykseen meinasin muuten vastata:"ite tietty,en kai mä nyt mikään helvetin vammanen oo." ehdin onneks hahmottamaan,että se ei oo nyt hyvä vitsailun aihe.
tällä avautumisella on siis yks ainoa funktio. kertoa,että vammaisuus ei oo mitenkään erityisen helppoa,lystiä tai erityisen mukavaa. se,että joku tiivitaavi alituiseen kyselee samoja kysymyksiä antaa mulle nöyryytetyn tunnelman. ja ihmisarvottoman.
lauantai 21. huhtikuuta 2018
21.4
wou!!!!!!!! olin tänään fresun ja malinin kanssa käymässä jerikon kuntoiluportaissa.
fresulla oli videokamera messissä. otos tuonnempana...
mut joo,siis portaat: hienot oli. moitteettomat vois kai sanoa. muutama asia on mulle niissä hankalat.askelmat on tietty rakennustekniikan ja rinteen eri muotojen takia eri syvyisiä. se oli mulle hankalaa. niin ja kaide. se oli liian matala. anyway...konttailin tarvittaessa. portaissa on tehokasta treenaa. jotta mä onnistuisin vielä tekemään treenistä aeroobisen,tekniikkaa tarvii vielä hioa. ja paljon. siitä nyt kyl tulee mun uus harrastus ja mullahan on aikaa harjotella tekniikka kohilleen
tullessa käytiin lounaalla,mikä oli nastaa. omattiin ei taaskaan tarvinnut pettyä.
keli oli sen verran nätti,että jäin sit cittarille. kävin ostoksilla ja koska edelleen oikein pursusin energiää,menin tekemään vielä tän kevään ekat mäkitreenit jakkaralla. nyt sit onkin kädet ja tissit kohtuu hellinä.
jos vaan suinkin huomenna kykenen,lähen treenaamaan rekille. tää kevät,tää on hienoo aikaa!!!!!!!!!!
wou!!!!!!!! olin tänään fresun ja malinin kanssa käymässä jerikon kuntoiluportaissa.
mut joo,siis portaat: hienot oli. moitteettomat vois kai sanoa. muutama asia on mulle niissä hankalat.askelmat on tietty rakennustekniikan ja rinteen eri muotojen takia eri syvyisiä. se oli mulle hankalaa. niin ja kaide. se oli liian matala. anyway...konttailin tarvittaessa. portaissa on tehokasta treenaa. jotta mä onnistuisin vielä tekemään treenistä aeroobisen,tekniikkaa tarvii vielä hioa. ja paljon. siitä nyt kyl tulee mun uus harrastus ja mullahan on aikaa harjotella tekniikka kohilleen
keli oli sen verran nätti,että jäin sit cittarille. kävin ostoksilla ja koska edelleen oikein pursusin energiää,menin tekemään vielä tän kevään ekat mäkitreenit jakkaralla. nyt sit onkin kädet ja tissit kohtuu hellinä.
jos vaan suinkin huomenna kykenen,lähen treenaamaan rekille. tää kevät,tää on hienoo aikaa!!!!!!!!!!
lauantai 14. huhtikuuta 2018
14.4
suuria tunteita. oon mä vaan eritaitava! sain ton kuvan ihan helposti tohon!! joni duunas mulle ohjeet viikolla ja tietotekninen knowhowni on pettämätön. niin söpösti meitsi tossa hymyää uimahallilla. tunnelma hallilla oli jotenkin seesteinen,tarinat jälkipolville jäi hyvin vähiin. olo kuitenkin on nyt putipuhdas ja valmiina oon nyt kaikkeen. jotain tekemistä ois nyt kiva kehittää,mut en tiiä. saa nähä.
eiku,nythän mä muistin,taide sittenkin odottaa mua. mulla on nimittäin lainavehkeitä. niin... ja pari ideaa. pitääkin ehkä syventyä niihin,sais joskut palautettuakin ne...
auringosta saa nyt kivasti energiaa. minä uhkun ja puhkun
eiku,nythän mä muistin,taide sittenkin odottaa mua. mulla on nimittäin lainavehkeitä. niin... ja pari ideaa. pitääkin ehkä syventyä niihin,sais joskut palautettuakin ne...
auringosta saa nyt kivasti energiaa. minä uhkun ja puhkun
keskiviikko 28. maaliskuuta 2018
28.3
no nyt on tutkittu. olin tänään tk:n fyssarin arvioitavana. epäili kai mun tuloksia bergin tasapainotestissä,koska kontrollin varjolla piti tehdä melkein koko testi uudestaan. pyh...tulokset oli ihan yhteneviä minnan tekemän testin kanssa. oon mä vaan eläin,uskottava on!
se fyssari vähän selvittelee (kun kelan kriteerit on taas muuttuneet), mut tekee hakemuksen mun puolesta laitoskuntoutusjaksoon. se oiskin perin virkistävää. saa nähä...
mun seuraava projekti on oma kiipeilyseinä. hankin siihen jo läjän tarvikkeita. lähen huomenna taas kiipeilemään ja haen sieltä lisää otteita. tein kaupat jo sähköpostilla. videokameran otan taas messiin,mulla on pian jo riittävän paljon materiaalia fresulle,joka sit editoi "vampo seinällä"-pätkän. eli tuotos on tiukasti työn alla.
viime päivinä on ollut kuitenkin aikaa maalatakin. sain loistoidean uuteen akvarellityöhön. oon tuhrannut sen parissa nyt muutaman illan. siitäkin työstä oon jo salaa vähän ylpeäkin. se ei oo vielä valmis,mut tänään keksin jo sille nimenkin. ts. se jotenkin vaan annettiin mulle (niinhän meille suurille taiteilijoille vaan tapahtuu). se tunnetaan jo taiteilijoiden sisäpiirissä nimellä "vapauden kaipuu". koska tässä ko. sisäpiirissä ei oo mun lisäkseni muita,se ei oo vielä kovin laajasti tunnettu.
koska tänään oli taas kohtuullisen kiireistä,otin vapauden skipata keskiviikon treenit. urheilullisesti en kuitenkaan oo levännyt ihan laakereilla. vähän vapaa-ajan oon pyhittänyt taas syömiselle. maanista ahmimista.
no nyt on tutkittu. olin tänään tk:n fyssarin arvioitavana. epäili kai mun tuloksia bergin tasapainotestissä,koska kontrollin varjolla piti tehdä melkein koko testi uudestaan. pyh...tulokset oli ihan yhteneviä minnan tekemän testin kanssa. oon mä vaan eläin,uskottava on!
se fyssari vähän selvittelee (kun kelan kriteerit on taas muuttuneet), mut tekee hakemuksen mun puolesta laitoskuntoutusjaksoon. se oiskin perin virkistävää. saa nähä...
mun seuraava projekti on oma kiipeilyseinä. hankin siihen jo läjän tarvikkeita. lähen huomenna taas kiipeilemään ja haen sieltä lisää otteita. tein kaupat jo sähköpostilla. videokameran otan taas messiin,mulla on pian jo riittävän paljon materiaalia fresulle,joka sit editoi "vampo seinällä"-pätkän. eli tuotos on tiukasti työn alla.
viime päivinä on ollut kuitenkin aikaa maalatakin. sain loistoidean uuteen akvarellityöhön. oon tuhrannut sen parissa nyt muutaman illan. siitäkin työstä oon jo salaa vähän ylpeäkin. se ei oo vielä valmis,mut tänään keksin jo sille nimenkin. ts. se jotenkin vaan annettiin mulle (niinhän meille suurille taiteilijoille vaan tapahtuu). se tunnetaan jo taiteilijoiden sisäpiirissä nimellä "vapauden kaipuu". koska tässä ko. sisäpiirissä ei oo mun lisäkseni muita,se ei oo vielä kovin laajasti tunnettu.
koska tänään oli taas kohtuullisen kiireistä,otin vapauden skipata keskiviikon treenit. urheilullisesti en kuitenkaan oo levännyt ihan laakereilla. vähän vapaa-ajan oon pyhittänyt taas syömiselle. maanista ahmimista.
torstai 8. maaliskuuta 2018
8.3
"Janin toimintakyvyn ja kotona pärjäämisen kannalta keskeisintä fysioterapiassa on tasapainon paraneminen/ylläpitäminen. Bergin tasapainotestin mukaan kuntoutujan tasapaino on parantunut vuoden aikana 34:stä jopa 39/56 pisteeseen. Ero on huomattava, mutta erotus johtunee ainakin osittain vuosi sitten vielä tuoreena olleesta oik. lonkkamurtuman leikkauksen jälkitilasta. Aiempina vuosina Berg:n tasapainotestin tulos ollut 36/56, joten parannusta tästäkin 3 pistettä. Tällä hetkellä vaikeuksia ainoastaan testistön viimeisissä osioissa (jalat yhdessä, jalat peräkkäin, ja yhdellä jalalla seisominen, kääntyminen 360 ast. sekä jalan nosto penkille), jotka vaatisivat askeleen ottamista, mikä ei kunnolla onnistu.
Kuntoutujan tasapainon heikkous ei ole kiinni lihasvoiman puutteesta, vaan voimakkaasta ataksiasta ja liikkeen hallinnan heikkoudesta sekä asentotunnon häiriöstä. Esim. kyykkyyn mennessä ilman verbaalista ohjausta oikea polvi karkaa ulospäin ja ylävartalo kallistuu vas:lle. Keskivartalossa ja oikeassa kädessä esiintyy eniten ataksiaa. Kykenee seisomaan ilman tukea leveähköllä tukipinnalla. Tässä onnistuu jopa käsien nostot, ylävartalon kierrot sekä pallon kopittelu ilman tukea, mutta näissä ajoittan horjahtelua (vaatii varmistuksen). Yhden käden tuella Jani pystyy myös potkuttelemaan pallolla. Seisoma-asento on vakaan tuntuinen jopa rauhallisilla horjutuksilla, koska saa horjutuksesta tarvitsemansa tuen, jolloin uskaltaa nojautua sitä vasten. Pystyy siirtymään pyörätuolista itsenäisesti plintille tai Kinesis-laitteelle ja takaisin, mutta käytännössä harppaa vain askeleen ja nojautuu heti ottamaan tukea mistä vain saa. Parantunut tasapaino näkyy käytännössä siinä, ettei juurikaan enää liiku konttaamalla vaikka siirtymämatka olisi pidempikin.
Kävely onnistuu nojapuiden kanssa hyvin, samoin portaissa kaiteen turvin. Ilman tukea ei pysty kunnollista askelta ottamaan hallitusti. Myös tasapainolaudalla kykenee seisomaan, mutta vaatii kunnon tuen käsille (puolapuut). Matalista alkuasennoista polviseisonta ja varsinkin toispolviseisonta ovat edelleen Janille haasteellisia, koska siinä korostuu keskivartalosta lähtevän ataksian vaikutus. Nyt kuitenkin onnistuu jo em. asennon ylläpito yhdistettynä vastusharjoitteluun Kinellä tai vaikka pallotteluihin. Istumatasapaino hyvä paikallaan istuen sekä horjutettuna. Lihasvoimat Janilla kauttaaltaan erinomaiset. Oik. lonkan liikeradat edelleen hieman vajaatvas. verrattuna (lähinnä rotaatiot). Lihaskireyksiä lähinnä takareidet ja lonkan koukistajat sekä pohkeet."
juuh. tossa on mun fyssarin palaute. sain sen eilen ja se siis koskee päättynyttä viime vuotta. hiukan editoin sitä ja poistin kaikki ällöttävät eritejutut...
anyway,kehitystä edelleen tapahtuu,ei siis kannata luovuttaa.
vaikka pieni flunssanen olo painaa,pakko oli tehdä ihan kevyt treeni. esittelen kuvilla tommosen liikesarjan. variaatio siitä,jonka nimeä en nyt muista. toi lopun leuanveto korvaa hypyn (hyppy kun ei kuulu ihan mun ydinosaamiseen. tai no,kyl hyppy luonaa,mut alastulo ei oo järin hallittu)
nojoo,mut huomenna on maalaus (i suppose). hiukka jännittää. siis lähteä mopolla,kun on kai luvattu lumisadetta.
"Janin toimintakyvyn ja kotona pärjäämisen kannalta keskeisintä fysioterapiassa on tasapainon paraneminen/ylläpitäminen. Bergin tasapainotestin mukaan kuntoutujan tasapaino on parantunut vuoden aikana 34:stä jopa 39/56 pisteeseen. Ero on huomattava, mutta erotus johtunee ainakin osittain vuosi sitten vielä tuoreena olleesta oik. lonkkamurtuman leikkauksen jälkitilasta. Aiempina vuosina Berg:n tasapainotestin tulos ollut 36/56, joten parannusta tästäkin 3 pistettä. Tällä hetkellä vaikeuksia ainoastaan testistön viimeisissä osioissa (jalat yhdessä, jalat peräkkäin, ja yhdellä jalalla seisominen, kääntyminen 360 ast. sekä jalan nosto penkille), jotka vaatisivat askeleen ottamista, mikä ei kunnolla onnistu.
Kuntoutujan tasapainon heikkous ei ole kiinni lihasvoiman puutteesta, vaan voimakkaasta ataksiasta ja liikkeen hallinnan heikkoudesta sekä asentotunnon häiriöstä. Esim. kyykkyyn mennessä ilman verbaalista ohjausta oikea polvi karkaa ulospäin ja ylävartalo kallistuu vas:lle. Keskivartalossa ja oikeassa kädessä esiintyy eniten ataksiaa. Kykenee seisomaan ilman tukea leveähköllä tukipinnalla. Tässä onnistuu jopa käsien nostot, ylävartalon kierrot sekä pallon kopittelu ilman tukea, mutta näissä ajoittan horjahtelua (vaatii varmistuksen). Yhden käden tuella Jani pystyy myös potkuttelemaan pallolla. Seisoma-asento on vakaan tuntuinen jopa rauhallisilla horjutuksilla, koska saa horjutuksesta tarvitsemansa tuen, jolloin uskaltaa nojautua sitä vasten. Pystyy siirtymään pyörätuolista itsenäisesti plintille tai Kinesis-laitteelle ja takaisin, mutta käytännössä harppaa vain askeleen ja nojautuu heti ottamaan tukea mistä vain saa. Parantunut tasapaino näkyy käytännössä siinä, ettei juurikaan enää liiku konttaamalla vaikka siirtymämatka olisi pidempikin.
Kävely onnistuu nojapuiden kanssa hyvin, samoin portaissa kaiteen turvin. Ilman tukea ei pysty kunnollista askelta ottamaan hallitusti. Myös tasapainolaudalla kykenee seisomaan, mutta vaatii kunnon tuen käsille (puolapuut). Matalista alkuasennoista polviseisonta ja varsinkin toispolviseisonta ovat edelleen Janille haasteellisia, koska siinä korostuu keskivartalosta lähtevän ataksian vaikutus. Nyt kuitenkin onnistuu jo em. asennon ylläpito yhdistettynä vastusharjoitteluun Kinellä tai vaikka pallotteluihin. Istumatasapaino hyvä paikallaan istuen sekä horjutettuna. Lihasvoimat Janilla kauttaaltaan erinomaiset. Oik. lonkan liikeradat edelleen hieman vajaatvas. verrattuna (lähinnä rotaatiot). Lihaskireyksiä lähinnä takareidet ja lonkan koukistajat sekä pohkeet."
juuh. tossa on mun fyssarin palaute. sain sen eilen ja se siis koskee päättynyttä viime vuotta. hiukan editoin sitä ja poistin kaikki ällöttävät eritejutut...
anyway,kehitystä edelleen tapahtuu,ei siis kannata luovuttaa.
vaikka pieni flunssanen olo painaa,pakko oli tehdä ihan kevyt treeni. esittelen kuvilla tommosen liikesarjan. variaatio siitä,jonka nimeä en nyt muista. toi lopun leuanveto korvaa hypyn (hyppy kun ei kuulu ihan mun ydinosaamiseen. tai no,kyl hyppy luonaa,mut alastulo ei oo järin hallittu)
nojoo,mut huomenna on maalaus (i suppose). hiukka jännittää. siis lähteä mopolla,kun on kai luvattu lumisadetta.
torstai 8. helmikuuta 2018
8.2 pelkkää riemua ja yllätys.
olipa hauska päivä. olin loistoseurassa (tulikuuma vedenneito) uimassa. taino... ehkä "uida"-verbi on tässä yhteydessä hiukan suureellinen. mielumminkin pulikoimista ja aina yhtä sofistikoitunutta sanailua. kun on toisen kanssa samalla sivulla (aina),on siinä mukavaa ja paineetta ihminen on parhaimmillaan. tämmöselle ihmisperseelle tunne ei oo kovinkaan yleistä. nojuu,osaanhan mä toki diipadaapaa heittää,mut tällä tulokulmalla harvoin kokee sillai kumppanuutta. tyhjiä sanoja on maailmassa nyt jo liikaa. ainakaan mä en niitä kaipaa lisää.
näitä fiiliksiä seuras pienehkö yllätys. ts. ihan en tainnut uumoilla oikein asioiden nykytilaa. jos siis vaikutin yllättyneeltä,se ei johtunut pelästyksestä vaan yllätyksestä. komppaan,kovasti komppaan. onhan se sulle selvää?
lähettipoika (niko) toi mulle paketin minnalta. uus rotsi ja pipo. varsin istuvaa sorttia. kiitos everlast.
huomenna on taas taiteilua. uus ope ja maisaakin on mahtava tavata. urheat naiset on niiiiin mun makuuni!!
zirpzirp ja tuitui!!
olipa hauska päivä. olin loistoseurassa (tulikuuma vedenneito) uimassa. taino... ehkä "uida"-verbi on tässä yhteydessä hiukan suureellinen. mielumminkin pulikoimista ja aina yhtä sofistikoitunutta sanailua. kun on toisen kanssa samalla sivulla (aina),on siinä mukavaa ja paineetta ihminen on parhaimmillaan. tämmöselle ihmisperseelle tunne ei oo kovinkaan yleistä. nojuu,osaanhan mä toki diipadaapaa heittää,mut tällä tulokulmalla harvoin kokee sillai kumppanuutta. tyhjiä sanoja on maailmassa nyt jo liikaa. ainakaan mä en niitä kaipaa lisää.
näitä fiiliksiä seuras pienehkö yllätys. ts. ihan en tainnut uumoilla oikein asioiden nykytilaa. jos siis vaikutin yllättyneeltä,se ei johtunut pelästyksestä vaan yllätyksestä. komppaan,kovasti komppaan. onhan se sulle selvää?
lähettipoika (niko) toi mulle paketin minnalta. uus rotsi ja pipo. varsin istuvaa sorttia. kiitos everlast.
huomenna on taas taiteilua. uus ope ja maisaakin on mahtava tavata. urheat naiset on niiiiin mun makuuni!!
zirpzirp ja tuitui!!
keskiviikko 7. helmikuuta 2018
7.2
olin tänään taas kiipeilemässä. tuntuu,että uuden oppimisella ei oo kattoa. tekniikka vaan kehittyy ja liikkeisiin tulee aina vaan enemmän varmuutta. hankalia paikkoja on yhä vaan helpompi tunnistaa ja suunnitella jo ennalta omia reittejä. ja sekin helpottaa,kun nahka käsissä on muuttunut kestävämmäks. kaikki nirhaumat on jääneet pois ja voi paremmin keskittyä olennaiseen. nojoo,raahasin luurin messiin seinälle ja näppäsin ton kuvan.
seura on iso osa hauskuutta. tänään oli oikein ekstrahauskaa!! tällä porukalla vois hyvin lähteä vaikka vesiurheilemaan!!
viltti polville
olen jo eturauhasvaivaiässä. mitäpä selvää seikkaa kieltämään. ilmoitin asiasta nyt viimein omalääkärilleni ja hommaa aletaan nyt tutkia. venatkaa,pitää käydä kusella.
seura on iso osa hauskuutta. tänään oli oikein ekstrahauskaa!! tällä porukalla vois hyvin lähteä vaikka vesiurheilemaan!!
viltti polville
olen jo eturauhasvaivaiässä. mitäpä selvää seikkaa kieltämään. ilmoitin asiasta nyt viimein omalääkärilleni ja hommaa aletaan nyt tutkia. venatkaa,pitää käydä kusella.
keskiviikko 31. tammikuuta 2018
31.1
aina oon uskonut tieteeseen. ja faktaan. kaikki haihattelut kaikenmaailman henkiolennoista,seitakivistä tai rituaaliteurastuksista ei vaan oo ollut mun juttu. koskaan.
no nyt jopa tiedekin kusettaa mua. ts. mulla oli tänään tasapainotesti. tuloksen mukaan pyörätuoli on mulle niiiiin turha. en itse oo ihan sitä mieltä.
ennenkuin mun vilpitön uskoni tieteeseen murtuu täysin,passivoidun nyt. kuntoilun tai terveelliset elämän tavat... hylkään ne. aamupuuron ja kuoleman venttaajaks siirryn. syvemmälle painaudun jakkaraani. työnnelkää mua ympäriinsä. oikeustoimikelpoisuuttani en enää tarvitse. kuola saa nyt valua.
haluan,että tiede saa järkähtömästi pitää asemansa ja keksiä kaikkia hyödyllisiä,kertakäyttöisiä muovituotteita. siitä ainakin löytyy ihan oikeeta tietoa. tiede rules.
aina oon uskonut tieteeseen. ja faktaan. kaikki haihattelut kaikenmaailman henkiolennoista,seitakivistä tai rituaaliteurastuksista ei vaan oo ollut mun juttu. koskaan.
no nyt jopa tiedekin kusettaa mua. ts. mulla oli tänään tasapainotesti. tuloksen mukaan pyörätuoli on mulle niiiiin turha. en itse oo ihan sitä mieltä.
ennenkuin mun vilpitön uskoni tieteeseen murtuu täysin,passivoidun nyt. kuntoilun tai terveelliset elämän tavat... hylkään ne. aamupuuron ja kuoleman venttaajaks siirryn. syvemmälle painaudun jakkaraani. työnnelkää mua ympäriinsä. oikeustoimikelpoisuuttani en enää tarvitse. kuola saa nyt valua.
haluan,että tiede saa järkähtömästi pitää asemansa ja keksiä kaikkia hyödyllisiä,kertakäyttöisiä muovituotteita. siitä ainakin löytyy ihan oikeeta tietoa. tiede rules.
lauantai 30. joulukuuta 2017
30.12
uimahalli-tuo paheellisuuden ja synnin keskittymä.
könkkäsin taas terapia-altaaseen. porukkaa piisas. kirkuvia kakaroita,lapsiaan paimentavia perheenisiä,vesihieronnasta nautiskeleviä ikäihmisiä, niin ja joukko meitä kantaköpöjä.
pujahdin altaaseen ja raivasin tieni vakiopaikkaani,sitä nurkkaa,kohti. huomasin naisen kyllä heti. oli punaiset biksut ja kaikki. lillutteli jalkojaan vedessä. etenemiseni jatkui ja se huomattiin. niinnojoo,koska se stirba oli ikäänkuin siinä mun tien tukkeena. sanoi hymyillen: "moi,venaa. mä siirrän noi kellukkeet tosta reunalta,että pääset ohi."
kiitin. ilman suurempia sukkeluuksia.
sydän pamppaili,olipas kiva ääni. sillai hento,mutta määrätietoinen. wau!
koska mulla oli edelleenkin ihmisvihaaja-vaihe päällä,en jäänyt juttusille. keskityin venyttelyyn ja sen jälkeen saunomiseen.
poistuin hallista ja muistin,että munhan pitää käydä kaupassa. suuntasin cittariin. perustarpeet keräsin äkkiä,suuntasin kassalle. jonossa takaa kuului:"moi taas."
biksut oli vaihtuneet ulsteriin,mutta ääni oli tuttu.
salaman nopeasti tajusin,että on oivallinen hetki hylätä se ihmisvihaaja ja -perse-juttu ja muuntautua takaisin minulle ominaisempaan hurmurin rooliin. hiukan kokeilevasti ja yskähdellen reinkarnaationi tapahtui. koneeni kuitenkin käynnistyi. mukavaa ja soljuvaa jutustelua,josta pian ymmärsin,että kiinnostus on molemminpuolista. henkinen takkini oli apposen auki,sillai pääjohtaja-asenne. varmuuden tunne vain kasvoi ja uskalsin siirtyä ns. nextille levelille. "lähtisikö neiti kanssani syömään?"...."niinku nyt!" isompia esteitä ei löytynyt,ostokset piti vaan kuulema viedä autolle.
ok,neidin palattua autolta panin heti merkille tuoreen parfyymin tuoksun. kirpeän tyttömäinen tuoksu. ei tuttu,ei ainakaan ihan tutuimpia,mutta varsin miellyttävä.
tuoksun tuoreus on tässä yhteydessä hyvä merkki. "hitto sehän arvostaa jo mua." häpesin parin päivän sänkeäni.
ainoa ruokaravintolaksi mainittava kirkkonummelainen paikka ei pettänyt taaskaan. pääruoaksi järvikuhaa tai mitälie ankeriasta. neitikin otti kalaa. sekin on hyvä merkki.
omat tunnelmat alkoi olemaan lähinnä riehakkaat. rehvakkaasti kyytipojaks tilasin ihan koko pullon valkkaria. kovasti rajoittunut viinitietouteni ei antanut mulle mahdollisuutta tituleerata itseäni järvikuhan kanssa sopivien viinien asiantuntijaksi. toivottavasti rahvaanomaisuuteni ei vallan päällimmäiseksi noussut.
sovittiin,ettemme ihan yhdeltä istumalta tartu muutamiin asioihin. tällaisia asioita ovat yhteinen kivitalo espoossa,farmariauto tai yhteinen labradorin noutaja. mutta hauskaa oli. uusien ihmisten tapaaminen on kivaa ja kivasti muistuttaa muiden tärkeästä roolista. sitäpaitsi... eihän sitä koskaan voi tietää mitä tästäkin saattaa kehiä...
uimahalli on hieno paikka.
uimahalli-tuo paheellisuuden ja synnin keskittymä.
könkkäsin taas terapia-altaaseen. porukkaa piisas. kirkuvia kakaroita,lapsiaan paimentavia perheenisiä,vesihieronnasta nautiskeleviä ikäihmisiä, niin ja joukko meitä kantaköpöjä.
pujahdin altaaseen ja raivasin tieni vakiopaikkaani,sitä nurkkaa,kohti. huomasin naisen kyllä heti. oli punaiset biksut ja kaikki. lillutteli jalkojaan vedessä. etenemiseni jatkui ja se huomattiin. niinnojoo,koska se stirba oli ikäänkuin siinä mun tien tukkeena. sanoi hymyillen: "moi,venaa. mä siirrän noi kellukkeet tosta reunalta,että pääset ohi."
kiitin. ilman suurempia sukkeluuksia.
sydän pamppaili,olipas kiva ääni. sillai hento,mutta määrätietoinen. wau!
koska mulla oli edelleenkin ihmisvihaaja-vaihe päällä,en jäänyt juttusille. keskityin venyttelyyn ja sen jälkeen saunomiseen.
poistuin hallista ja muistin,että munhan pitää käydä kaupassa. suuntasin cittariin. perustarpeet keräsin äkkiä,suuntasin kassalle. jonossa takaa kuului:"moi taas."
biksut oli vaihtuneet ulsteriin,mutta ääni oli tuttu.
salaman nopeasti tajusin,että on oivallinen hetki hylätä se ihmisvihaaja ja -perse-juttu ja muuntautua takaisin minulle ominaisempaan hurmurin rooliin. hiukan kokeilevasti ja yskähdellen reinkarnaationi tapahtui. koneeni kuitenkin käynnistyi. mukavaa ja soljuvaa jutustelua,josta pian ymmärsin,että kiinnostus on molemminpuolista. henkinen takkini oli apposen auki,sillai pääjohtaja-asenne. varmuuden tunne vain kasvoi ja uskalsin siirtyä ns. nextille levelille. "lähtisikö neiti kanssani syömään?"...."niinku nyt!" isompia esteitä ei löytynyt,ostokset piti vaan kuulema viedä autolle.
ok,neidin palattua autolta panin heti merkille tuoreen parfyymin tuoksun. kirpeän tyttömäinen tuoksu. ei tuttu,ei ainakaan ihan tutuimpia,mutta varsin miellyttävä.
tuoksun tuoreus on tässä yhteydessä hyvä merkki. "hitto sehän arvostaa jo mua." häpesin parin päivän sänkeäni.
ainoa ruokaravintolaksi mainittava kirkkonummelainen paikka ei pettänyt taaskaan. pääruoaksi järvikuhaa tai mitälie ankeriasta. neitikin otti kalaa. sekin on hyvä merkki.
omat tunnelmat alkoi olemaan lähinnä riehakkaat. rehvakkaasti kyytipojaks tilasin ihan koko pullon valkkaria. kovasti rajoittunut viinitietouteni ei antanut mulle mahdollisuutta tituleerata itseäni järvikuhan kanssa sopivien viinien asiantuntijaksi. toivottavasti rahvaanomaisuuteni ei vallan päällimmäiseksi noussut.
sovittiin,ettemme ihan yhdeltä istumalta tartu muutamiin asioihin. tällaisia asioita ovat yhteinen kivitalo espoossa,farmariauto tai yhteinen labradorin noutaja. mutta hauskaa oli. uusien ihmisten tapaaminen on kivaa ja kivasti muistuttaa muiden tärkeästä roolista. sitäpaitsi... eihän sitä koskaan voi tietää mitä tästäkin saattaa kehiä...
uimahalli on hieno paikka.
keskiviikko 27. joulukuuta 2017
27.12
olipa erinomaisen hieno päivä! osin hiukan haikee,mut hieno.
haikee siksi,että katri (mun fyssari) oli tänään viimeistä kertaa mua kuntouttamassa. neiti nimittäin muuttaa periferiaan. koen nyt velvollisuudekseni lausua muutaman sanan katrista: katri on hieno ihminen. ja huippu fyssari. ihailen tietoa ja sitä katrilla todellakin on. ja hienoa on nähdä ihminen,joka nauttii työstään niin paljon. minä ja uudenmaan kaikki vampot ollaan hyvin pahoillamme katrin radikaalista pakenemisesta maalle. eikä unohtaa sovi,että katri on ilo silmälle. ei lainkaan väheksyttävä ominaisuus.
fyssarin jälkeen hyppäsin taxiin ja lähdin salmisaareen kiipeilemään. ekaa kertaa ihan soolona. olipa hienot sessiot,vaikka vähän olin epävarma. funtsin,että kovin helposti näkövammainen eksyy. löydänkö kengät ja valjaat? osaanko laittaa ne oikein päälle? hahmotanko tilan ja hiffaanko radat? saanko köyden oikein kiinni valjaisiin? löydänkö vessan? niin... ja kuka mun pää on?
kaikki meni kuitenkin hyvin. ja jos en jotain osannut,aina löyty joku auttamaan. ujoudesta tai heiveröisestä äänestä mua ei kyl käy syyttäminen.
jotenkin onnistuin luomaan varsin kiireettömän ja inspiroivan ilmapiirin. innostuin kiipeilemään totuttuakin kauemmin. tehneen tuntunen on kroppa.
summa summarum... tein tänään jättiloikan kohti riippumattomuutta ja vapaampaa huomista. se tekee mut tänään hyvin iloiseksi.
olipa erinomaisen hieno päivä! osin hiukan haikee,mut hieno.
haikee siksi,että katri (mun fyssari) oli tänään viimeistä kertaa mua kuntouttamassa. neiti nimittäin muuttaa periferiaan. koen nyt velvollisuudekseni lausua muutaman sanan katrista: katri on hieno ihminen. ja huippu fyssari. ihailen tietoa ja sitä katrilla todellakin on. ja hienoa on nähdä ihminen,joka nauttii työstään niin paljon. minä ja uudenmaan kaikki vampot ollaan hyvin pahoillamme katrin radikaalista pakenemisesta maalle. eikä unohtaa sovi,että katri on ilo silmälle. ei lainkaan väheksyttävä ominaisuus.
fyssarin jälkeen hyppäsin taxiin ja lähdin salmisaareen kiipeilemään. ekaa kertaa ihan soolona. olipa hienot sessiot,vaikka vähän olin epävarma. funtsin,että kovin helposti näkövammainen eksyy. löydänkö kengät ja valjaat? osaanko laittaa ne oikein päälle? hahmotanko tilan ja hiffaanko radat? saanko köyden oikein kiinni valjaisiin? löydänkö vessan? niin... ja kuka mun pää on?
kaikki meni kuitenkin hyvin. ja jos en jotain osannut,aina löyty joku auttamaan. ujoudesta tai heiveröisestä äänestä mua ei kyl käy syyttäminen.
jotenkin onnistuin luomaan varsin kiireettömän ja inspiroivan ilmapiirin. innostuin kiipeilemään totuttuakin kauemmin. tehneen tuntunen on kroppa.
summa summarum... tein tänään jättiloikan kohti riippumattomuutta ja vapaampaa huomista. se tekee mut tänään hyvin iloiseksi.
maanantai 18. joulukuuta 2017
tää kipale tuli radiosta aamulla. niin,mikäs siinä,nätti viisu. hämmentävän syvämietteisiä ajatuksia syntyi. tosin en teosta ihan kokonaisuudessa hiffaa,mut kertosäe oli jotenkin sattuva. sillai mun kokemuskenttään: "puoltakaan en sun kivustasi voi tietää..."
niin,en voikaan,mut se ei johdu siitä ettenkö haluis. kunnioitan sua,välinpitämättömyys ei oo mun tavoite. mainittakoon,että tämmönen yksiselitteinen kunnioittaminen tekee mut varsin aseettomaks. ja se taas tekee mulle tosi kurjan olon. mut hei,oon aikuinen mies,kestän sen kyllä...
en tiiä,pahin ja samalla eitoivotuin vaihtoehto on,että sulla ei ookaan mitään "kipuja". en usko sen olevan totta,mutta onhan se vaihtoehto joka on otettava lukuun. jos se on niinku faktaa,se tekee susta ihan vaan itsekkään kusipään. eikä siis vaikuta muhun.
"kaatunutta maitoa on turha itkeä"
joulu lähestyy perin vinhaan. mä oon valmistautunut totuttuakin paremmin: joulupuuro ei oo valmis. joulusiivousta ei oo tehty. joululahjoja ei oo hankittu. ja mantelitkin on hävöksissä.
torstai 14. joulukuuta 2017
olin taas tänään salmisaaressa kiipeilemässä. niin. oon tähän ikään ehtinyt kokeilla montaa eri lajia. seinäkiipeily on yks tehokkaimpia juttuja mitä tiedän. ja kaiken lisäks se on huippukivaa!! eli... jos etsit lajia itsellesi suosittelen kokeilemaan kiipeilyä!!!
huomenna taidepikkujouluilemaan ja tarkotus ois vielä ehtiä huippudaamin kanssa syömään!!!
tiistai 12. joulukuuta 2017
perjantai 24. marraskuuta 2017
olipa hauska päivä taas tänään. olin jälleen kiipeilemässä. kiipeily sujuu aina vaan paremmin. oikein specialkivaa oli päästä kokeilemaan uusia ratoja. nyt on kädet ja kyljet kohtuu hellinä,vaikka kävin uimahallissa antamassa lihaksille lämpöhoitoa.
huomenna edessä on rietastelua alkoholin autereessa. on kipinän yhdistetyt tuparit ja pikkujoulut. odotan iltaa todella,sillä hauskuutta varmaan on luvassa. oon tänään yrittänyt kerätä kaiken mukaan tarvitsemani. ajoissa pitäis päästä koisaamaan,että jaksaa huomenna.
viimeistelen vielä tän kesken olevan tankkauksen. huippupössis!!!!!!
maanantai 20. marraskuuta 2017
20.11
viikonlopusta kaikki taas alkoi. sunnuntaina havahduin valtavaan tylsyyteen. äkkiä siirsin maanantain treenin sunnuntaille. fiksu liike,joka pelasti sunnuntain. tänään kuitenkin tein harjoituksen uudestaan.
toistan samat asiat usein. jalosti saatan itselleni luvata,että teen nyt näin. palaan kuitenkin vanhaan ja turvalliseen. kai siinäkin on kyse jonkinlaisesta addiktiosta. etenkin kriisitilanteissa toimintatapani on aina samanlainen. pyrin täyttämään tilan toiminnalla. sillai vältyn kivasti ajattelemasta...
totta puhuen,oon nyt aika alamaissa. mikään ei oikein suju,flow puuttuu. uusia,ainakin näennäisesti innostavia juttuja kyllä löytyy,mutta kun ei... ihmissuhdejutut on taas ihan rempallaan ja se tekee mut surulliseks. niin tai oikeestaan pirun turhautuneeks,kun en tajuu joidenkin asioiden yhteyttä. tyhmä kun oon. kivuliaasti törmään säännönmukaisesti kiviseinään. kun en tajuu miksi näin kävi,oon aika eksyksissä.
kirkkaasti tiedän mitä kohti haluan. tuntuu vaan siltä,että se ei riitä. tai sitten vaan teen jotain toistuvasti väärin. en tiiä. korjaisin omaa toimintaani,jos tietäisin miten. sekin tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta,kun sitä ei mulle kerrota. enkö ois sitä ansainnut?
näen kuitenkin valoa. f.e.sillanpää sen niin sattuvasti on muotoillut:"ihmiselon ihanuus ja kurjuus".
viikonlopusta kaikki taas alkoi. sunnuntaina havahduin valtavaan tylsyyteen. äkkiä siirsin maanantain treenin sunnuntaille. fiksu liike,joka pelasti sunnuntain. tänään kuitenkin tein harjoituksen uudestaan.
toistan samat asiat usein. jalosti saatan itselleni luvata,että teen nyt näin. palaan kuitenkin vanhaan ja turvalliseen. kai siinäkin on kyse jonkinlaisesta addiktiosta. etenkin kriisitilanteissa toimintatapani on aina samanlainen. pyrin täyttämään tilan toiminnalla. sillai vältyn kivasti ajattelemasta...
totta puhuen,oon nyt aika alamaissa. mikään ei oikein suju,flow puuttuu. uusia,ainakin näennäisesti innostavia juttuja kyllä löytyy,mutta kun ei... ihmissuhdejutut on taas ihan rempallaan ja se tekee mut surulliseks. niin tai oikeestaan pirun turhautuneeks,kun en tajuu joidenkin asioiden yhteyttä. tyhmä kun oon. kivuliaasti törmään säännönmukaisesti kiviseinään. kun en tajuu miksi näin kävi,oon aika eksyksissä.
kirkkaasti tiedän mitä kohti haluan. tuntuu vaan siltä,että se ei riitä. tai sitten vaan teen jotain toistuvasti väärin. en tiiä. korjaisin omaa toimintaani,jos tietäisin miten. sekin tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta,kun sitä ei mulle kerrota. enkö ois sitä ansainnut?
näen kuitenkin valoa. f.e.sillanpää sen niin sattuvasti on muotoillut:"ihmiselon ihanuus ja kurjuus".
perjantai 10. marraskuuta 2017
10.11.2017
kiipeily päivä. uutterasti jaksan treenaa,mut edelleen staminapuoli tökkii. nousun saan pidettyä jotakuinkin kontrollissa 5-10 nousua,sit voimat on jo niin loppu etten enää kunnolla näe yhtäkään otekohtaa. mut kiipeily on tosi kivaa. nautin siitä kovasti. ja kestävyyskin siinä kehittyy!
ja koska olen aktiivinen nuorimies,kuntoilin vielä täällä himassa normi perjantaitreenit. kivasti kädet tärisee nyt totuttuakin enemmän,mut fiilis on...mitensennytkuvais...voimakas. oon niiiin valmis nyt nuudeli-illalliseen ja suihkuun.
mietin kovasti miksi treenaan. tekopyhästi voisin todeta sen parantavan terveyttäni ja toimintakykyäni. tai voisin väittää siitä saavutettujen onnistumisen tunteiden tekevän hyvää mun itsetunnolleni tai pääkopalleni noin niinku laajemminkin. mutta ei. ei,ei ja vielä kerran ei. ulkokuori on sisältöä moninverroin tärkeämpää. tällä luonteella on ehdottoman olennaista näyttää hyvältä. se on ainoa syy kuntoiluuni!
torstai 21. syyskuuta 2017
21.9
olin tossa pari päivää sit salmisaaren liikuntakeskuksessa seinäkiipeilemässä. seuraa analyysi lajista ja paikasta:
oli kertakaikkiaan hienoa!! laji sopii loistavasti mulle ja on pirun tehokasta. ajattelin,että näkeminen tässäkin on iso este,mutta ei. näin aika hyvin noi otepaikat ja reittikin oli melko helppo seurata. tosin,koska voimat kului aika äkkiä... mitä ylempänä olin en enää hoksannut seurata värikoodeja. pääosin otin kiinni mistä sain.
erikivaa oli ja harjoittelemalla reittienkin seuraaminen onnistuu paremmin. erikoiselta tuntu myös tiputtautuminen alas. selviytymisvaistoa on niiiin vaikeeta sivuuttaa.
paikka muutenkin oli kohtuuesteetön ja viihtyisä. alan käymään siellä säännöllisesti. aluks varmaan eksyn keskuksessa aluks usein. onneks ujous ei estä mua kysymästä neuvoa.
harrastus itsessään on monipuolista ja ainakin erilaista treenaamista. mun kropasta löytyi monta käyttämätöntä lihasta. kivaa kivistystä varsin yllättävissä paikoissa. tippumisvaara on sitäpaitsi tehokas motivaattori. eittämättä hieno harrastus ja sopii mulle sikahyvin!!!
oli kertakaikkiaan hienoa!! laji sopii loistavasti mulle ja on pirun tehokasta. ajattelin,että näkeminen tässäkin on iso este,mutta ei. näin aika hyvin noi otepaikat ja reittikin oli melko helppo seurata. tosin,koska voimat kului aika äkkiä... mitä ylempänä olin en enää hoksannut seurata värikoodeja. pääosin otin kiinni mistä sain.
erikivaa oli ja harjoittelemalla reittienkin seuraaminen onnistuu paremmin. erikoiselta tuntu myös tiputtautuminen alas. selviytymisvaistoa on niiiin vaikeeta sivuuttaa.
paikka muutenkin oli kohtuuesteetön ja viihtyisä. alan käymään siellä säännöllisesti. aluks varmaan eksyn keskuksessa aluks usein. onneks ujous ei estä mua kysymästä neuvoa.
harrastus itsessään on monipuolista ja ainakin erilaista treenaamista. mun kropasta löytyi monta käyttämätöntä lihasta. kivaa kivistystä varsin yllättävissä paikoissa. tippumisvaara on sitäpaitsi tehokas motivaattori. eittämättä hieno harrastus ja sopii mulle sikahyvin!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
