21.4
wou!!!!!!!! olin tänään fresun ja malinin kanssa käymässä jerikon kuntoiluportaissa.

fresulla oli videokamera messissä. otos tuonnempana...
mut joo,siis portaat: hienot oli. moitteettomat vois kai sanoa. muutama asia on mulle niissä hankalat.askelmat on tietty rakennustekniikan ja rinteen eri muotojen takia eri syvyisiä. se oli mulle hankalaa. niin ja kaide. se oli liian matala. anyway...konttailin tarvittaessa. portaissa on tehokasta treenaa. jotta mä onnistuisin vielä tekemään treenistä aeroobisen,tekniikkaa tarvii vielä hioa. ja paljon. siitä nyt kyl tulee mun uus harrastus ja mullahan on aikaa harjotella tekniikka kohilleen

tullessa käytiin lounaalla,mikä oli nastaa. omattiin ei taaskaan tarvinnut pettyä.

keli oli sen verran nätti,että jäin sit cittarille. kävin ostoksilla ja koska edelleen oikein pursusin energiää,menin tekemään vielä tän kevään ekat mäkitreenit jakkaralla. nyt sit onkin kädet ja tissit kohtuu hellinä.
jos vaan suinkin huomenna kykenen,lähen treenaamaan rekille. tää kevät,tää on hienoo aikaa!!!!!!!!!!

14.4

suuria tunteita. oon mä vaan eritaitava! sain ton kuvan ihan helposti tohon!! joni duunas mulle ohjeet viikolla ja tietotekninen knowhowni on pettämätön. niin söpösti meitsi tossa hymyää uimahallilla. tunnelma hallilla oli jotenkin seesteinen,tarinat jälkipolville jäi hyvin vähiin. olo kuitenkin on nyt putipuhdas ja valmiina oon nyt kaikkeen. jotain tekemistä ois nyt kiva kehittää,mut en tiiä. saa nähä.

eiku,nythän mä muistin,taide sittenkin odottaa mua. mulla on nimittäin lainavehkeitä. niin... ja pari ideaa. pitääkin ehkä syventyä niihin,sais joskut palautettuakin ne...

auringosta saa nyt kivasti energiaa. minä uhkun ja puhkun

28.3
no nyt on tutkittu. olin tänään tk:n fyssarin arvioitavana. epäili kai mun tuloksia bergin tasapainotestissä,koska kontrollin varjolla piti tehdä melkein koko testi uudestaan. pyh...tulokset oli ihan yhteneviä minnan tekemän testin kanssa. oon mä vaan eläin,uskottava on!
se fyssari vähän selvittelee (kun kelan kriteerit on taas muuttuneet), mut tekee hakemuksen mun puolesta laitoskuntoutusjaksoon. se oiskin perin virkistävää. saa nähä...

mun seuraava projekti on oma kiipeilyseinä. hankin siihen jo läjän tarvikkeita. lähen huomenna taas kiipeilemään ja haen sieltä lisää otteita. tein kaupat jo sähköpostilla. videokameran otan taas messiin,mulla on pian jo riittävän paljon materiaalia fresulle,joka sit editoi "vampo seinällä"-pätkän. eli tuotos on tiukasti työn alla.

viime päivinä on ollut kuitenkin aikaa maalatakin. sain loistoidean uuteen akvarellityöhön. oon tuhrannut sen parissa nyt muutaman illan. siitäkin työstä oon jo salaa vähän ylpeäkin. se ei oo vielä valmis,mut tänään keksin jo sille nimenkin. ts. se jotenkin vaan annettiin mulle (niinhän meille suurille taiteilijoille vaan tapahtuu). se tunnetaan jo taiteilijoiden sisäpiirissä nimellä "vapauden kaipuu". koska tässä ko. sisäpiirissä ei oo mun lisäkseni muita,se ei oo vielä kovin laajasti tunnettu.

koska tänään oli taas kohtuullisen kiireistä,otin vapauden skipata keskiviikon treenit. urheilullisesti en kuitenkaan oo levännyt ihan laakereilla. vähän vapaa-ajan oon pyhittänyt taas syömiselle. maanista ahmimista.

8.3
"Janin toimintakyvyn ja kotona pärjäämisen kannalta keskeisintä fysioterapiassa on tasapainon paraneminen/ylläpitäminen. Bergin tasapainotestin mukaan kuntoutujan tasapaino on parantunut vuoden aikana 34:stä jopa 39/56 pisteeseen. Ero on huomattava, mutta erotus johtunee ainakin osittain vuosi sitten vielä tuoreena olleesta oik. lonkkamurtuman leikkauksen jälkitilasta. Aiempina vuosina Berg:n tasapainotestin tulos ollut 36/56, joten parannusta tästäkin 3 pistettä. Tällä hetkellä vaikeuksia ainoastaan testistön viimeisissä osioissa (jalat yhdessä, jalat peräkkäin, ja yhdellä jalalla seisominen, kääntyminen 360 ast. sekä jalan nosto penkille), jotka vaatisivat askeleen ottamista, mikä ei kunnolla onnistu.
   Kuntoutujan tasapainon heikkous ei ole kiinni lihasvoiman puutteesta, vaan voimakkaasta ataksiasta ja liikkeen hallinnan heikkoudesta sekä asentotunnon häiriöstä. Esim. kyykkyyn mennessä ilman verbaalista ohjausta oikea polvi karkaa ulospäin ja ylävartalo kallistuu vas:lle. Keskivartalossa ja oikeassa kädessä esiintyy eniten ataksiaa. Kykenee seisomaan ilman tukea leveähköllä tukipinnalla. Tässä onnistuu jopa käsien nostot, ylävartalon kierrot sekä pallon kopittelu ilman tukea, mutta näissä ajoittan horjahtelua (vaatii varmistuksen). Yhden käden tuella Jani pystyy myös potkuttelemaan pallolla. Seisoma-asento on vakaan tuntuinen jopa rauhallisilla horjutuksilla, koska saa horjutuksesta tarvitsemansa tuen, jolloin uskaltaa nojautua sitä vasten. Pystyy siirtymään pyörätuolista itsenäisesti plintille tai Kinesis-laitteelle ja takaisin, mutta käytännössä harppaa vain askeleen ja nojautuu heti ottamaan tukea mistä vain saa. Parantunut tasapaino näkyy käytännössä siinä, ettei juurikaan enää liiku konttaamalla vaikka siirtymämatka olisi pidempikin.
   Kävely onnistuu nojapuiden kanssa hyvin, samoin portaissa kaiteen turvin. Ilman tukea ei pysty kunnollista askelta ottamaan hallitusti. Myös tasapainolaudalla kykenee seisomaan, mutta vaatii kunnon tuen käsille (puolapuut). Matalista alkuasennoista polviseisonta ja varsinkin toispolviseisonta ovat edelleen Janille haasteellisia, koska siinä korostuu keskivartalosta lähtevän ataksian vaikutus. Nyt kuitenkin onnistuu jo em. asennon ylläpito yhdistettynä vastusharjoitteluun Kinellä tai vaikka pallotteluihin. Istumatasapaino hyvä paikallaan istuen sekä horjutettuna. Lihasvoimat Janilla kauttaaltaan erinomaiset. Oik. lonkan liikeradat edelleen hieman vajaatvas. verrattuna (lähinnä rotaatiot). Lihaskireyksiä lähinnä takareidet ja lonkan koukistajat sekä pohkeet."

juuh. tossa on mun fyssarin palaute. sain sen eilen ja se siis koskee päättynyttä viime vuotta. hiukan editoin sitä ja poistin kaikki ällöttävät eritejutut...
anyway,kehitystä edelleen tapahtuu,ei siis kannata luovuttaa.

vaikka pieni flunssanen olo painaa,pakko oli tehdä ihan kevyt treeni. esittelen kuvilla tommosen liikesarjan. variaatio siitä,jonka nimeä en nyt muista. toi lopun leuanveto korvaa hypyn (hyppy kun ei kuulu ihan mun ydinosaamiseen. tai no,kyl hyppy luonaa,mut alastulo ei oo järin hallittu)

nojoo,mut huomenna on maalaus (i suppose). hiukka jännittää. siis lähteä mopolla,kun on kai luvattu lumisadetta.

8.2 pelkkää riemua ja yllätys.
olipa hauska päivä. olin loistoseurassa (tulikuuma vedenneito) uimassa. taino... ehkä "uida"-verbi on tässä yhteydessä hiukan suureellinen. mielumminkin pulikoimista ja aina yhtä sofistikoitunutta sanailua. kun on toisen kanssa samalla sivulla (aina),on siinä mukavaa ja paineetta ihminen on parhaimmillaan. tämmöselle ihmisperseelle tunne ei oo kovinkaan yleistä. nojuu,osaanhan mä toki diipadaapaa heittää,mut tällä tulokulmalla harvoin kokee sillai kumppanuutta. tyhjiä sanoja on maailmassa nyt jo liikaa. ainakaan mä en niitä kaipaa lisää.
näitä fiiliksiä seuras pienehkö yllätys. ts. ihan en tainnut uumoilla oikein asioiden nykytilaa. jos siis vaikutin yllättyneeltä,se ei johtunut pelästyksestä vaan yllätyksestä. komppaan,kovasti komppaan. onhan se sulle selvää?

lähettipoika (niko) toi mulle paketin minnalta. uus rotsi ja pipo. varsin istuvaa sorttia. kiitos everlast.

huomenna on taas taiteilua. uus ope ja maisaakin on mahtava tavata. urheat naiset on niiiiin mun makuuni!!

zirpzirp ja tuitui!!

7.2

olin tänään taas kiipeilemässä. tuntuu,että uuden oppimisella ei oo kattoa. tekniikka vaan kehittyy ja liikkeisiin tulee aina vaan enemmän varmuutta. hankalia paikkoja on yhä vaan helpompi tunnistaa ja suunnitella jo ennalta omia reittejä. ja sekin helpottaa,kun nahka käsissä on muuttunut kestävämmäks. kaikki nirhaumat on jääneet pois ja voi paremmin keskittyä olennaiseen. nojoo,raahasin luurin messiin seinälle ja näppäsin ton kuvan.

seura on iso osa hauskuutta. tänään oli oikein ekstrahauskaa!! tällä porukalla vois hyvin lähteä vaikka vesiurheilemaan!!

viltti polville
olen jo eturauhasvaivaiässä. mitäpä selvää seikkaa kieltämään. ilmoitin asiasta nyt viimein omalääkärilleni ja hommaa aletaan nyt tutkia. venatkaa,pitää käydä kusella.

31.1
aina oon uskonut tieteeseen. ja faktaan. kaikki haihattelut kaikenmaailman henkiolennoista,seitakivistä tai rituaaliteurastuksista ei vaan oo ollut mun juttu. koskaan.

no nyt jopa tiedekin kusettaa mua. ts. mulla oli tänään tasapainotesti. tuloksen mukaan pyörätuoli on mulle niiiiin turha. en itse oo ihan sitä mieltä.
ennenkuin mun vilpitön uskoni tieteeseen murtuu täysin,passivoidun nyt. kuntoilun tai terveelliset elämän tavat... hylkään ne. aamupuuron ja kuoleman venttaajaks siirryn. syvemmälle painaudun jakkaraani. työnnelkää mua ympäriinsä. oikeustoimikelpoisuuttani en enää tarvitse. kuola saa nyt valua.

haluan,että tiede saa järkähtömästi pitää asemansa ja keksiä kaikkia hyödyllisiä,kertakäyttöisiä muovituotteita. siitä ainakin löytyy ihan oikeeta tietoa. tiede rules.

30.12
uimahalli-tuo paheellisuuden ja synnin keskittymä.

könkkäsin taas terapia-altaaseen. porukkaa piisas. kirkuvia kakaroita,lapsiaan paimentavia perheenisiä,vesihieronnasta nautiskeleviä ikäihmisiä, niin ja joukko meitä kantaköpöjä.
pujahdin altaaseen ja raivasin tieni vakiopaikkaani,sitä nurkkaa,kohti. huomasin naisen kyllä heti. oli punaiset biksut ja kaikki. lillutteli jalkojaan vedessä. etenemiseni jatkui ja se huomattiin. niinnojoo,koska se stirba oli ikäänkuin siinä mun tien tukkeena. sanoi hymyillen: "moi,venaa. mä siirrän noi kellukkeet tosta reunalta,että pääset ohi."
kiitin. ilman suurempia sukkeluuksia.

sydän pamppaili,olipas kiva ääni. sillai hento,mutta määrätietoinen. wau!

koska mulla oli edelleenkin ihmisvihaaja-vaihe päällä,en jäänyt juttusille. keskityin venyttelyyn ja sen jälkeen saunomiseen.
poistuin hallista ja muistin,että munhan pitää käydä kaupassa. suuntasin cittariin. perustarpeet keräsin äkkiä,suuntasin kassalle. jonossa takaa kuului:"moi taas."
biksut oli vaihtuneet ulsteriin,mutta ääni oli tuttu.
salaman nopeasti tajusin,että on oivallinen hetki hylätä se ihmisvihaaja ja -perse-juttu ja muuntautua takaisin minulle ominaisempaan hurmurin rooliin. hiukan kokeilevasti ja yskähdellen reinkarnaationi tapahtui. koneeni kuitenkin käynnistyi. mukavaa ja soljuvaa jutustelua,josta pian ymmärsin,että kiinnostus on molemminpuolista. henkinen takkini oli apposen auki,sillai pääjohtaja-asenne. varmuuden tunne vain kasvoi ja uskalsin siirtyä ns. nextille levelille. "lähtisikö neiti kanssani syömään?"...."niinku nyt!" isompia esteitä ei löytynyt,ostokset piti vaan kuulema viedä autolle.
ok,neidin palattua autolta panin heti merkille tuoreen parfyymin tuoksun. kirpeän tyttömäinen tuoksu. ei tuttu,ei ainakaan ihan tutuimpia,mutta varsin miellyttävä.

tuoksun tuoreus on tässä yhteydessä hyvä merkki. "hitto sehän arvostaa jo mua." häpesin parin päivän sänkeäni.

ainoa ruokaravintolaksi mainittava kirkkonummelainen paikka ei pettänyt taaskaan. pääruoaksi järvikuhaa tai mitälie ankeriasta. neitikin otti kalaa. sekin on hyvä merkki.
omat tunnelmat alkoi olemaan lähinnä riehakkaat. rehvakkaasti kyytipojaks tilasin ihan koko pullon valkkaria. kovasti rajoittunut viinitietouteni ei antanut mulle mahdollisuutta tituleerata itseäni järvikuhan kanssa sopivien viinien asiantuntijaksi. toivottavasti rahvaanomaisuuteni ei vallan päällimmäiseksi noussut.

sovittiin,ettemme ihan yhdeltä istumalta tartu muutamiin asioihin. tällaisia asioita ovat yhteinen kivitalo espoossa,farmariauto tai yhteinen labradorin noutaja. mutta hauskaa oli. uusien ihmisten tapaaminen on kivaa ja kivasti muistuttaa muiden tärkeästä roolista. sitäpaitsi... eihän sitä koskaan voi tietää mitä tästäkin saattaa kehiä...

uimahalli on hieno paikka.

27.12
olipa erinomaisen hieno päivä! osin hiukan haikee,mut hieno.
haikee siksi,että katri (mun fyssari) oli tänään viimeistä kertaa mua kuntouttamassa. neiti nimittäin muuttaa periferiaan. koen nyt velvollisuudekseni lausua muutaman sanan katrista: katri on hieno ihminen. ja huippu fyssari. ihailen tietoa ja sitä katrilla todellakin on. ja hienoa on nähdä ihminen,joka nauttii työstään niin paljon. minä ja uudenmaan kaikki vampot ollaan hyvin pahoillamme katrin radikaalista pakenemisesta maalle. eikä unohtaa sovi,että katri on ilo silmälle. ei lainkaan väheksyttävä ominaisuus.

fyssarin jälkeen hyppäsin taxiin ja lähdin salmisaareen kiipeilemään. ekaa kertaa ihan soolona. olipa hienot sessiot,vaikka vähän olin epävarma. funtsin,että kovin helposti näkövammainen eksyy. löydänkö kengät ja valjaat? osaanko laittaa ne oikein päälle? hahmotanko tilan ja hiffaanko radat? saanko köyden oikein kiinni valjaisiin? löydänkö vessan? niin... ja kuka mun pää on?
kaikki meni kuitenkin hyvin. ja jos en jotain osannut,aina löyty joku auttamaan. ujoudesta tai heiveröisestä äänestä mua ei kyl käy syyttäminen.
jotenkin onnistuin luomaan varsin kiireettömän ja inspiroivan ilmapiirin. innostuin kiipeilemään totuttuakin kauemmin. tehneen tuntunen on kroppa.

summa summarum... tein tänään jättiloikan kohti riippumattomuutta ja vapaampaa huomista. se tekee mut tänään hyvin iloiseksi.

18.12
tää kipale tuli radiosta aamulla. niin,mikäs siinä,nätti viisu. hämmentävän syvämietteisiä ajatuksia syntyi. tosin en teosta ihan kokonaisuudessa hiffaa,mut kertosäe oli jotenkin sattuva. sillai mun kokemuskenttään: "puoltakaan en sun kivustasi voi tietää..."
niin,en voikaan,mut se ei johdu siitä ettenkö haluis. kunnioitan sua,välinpitämättömyys ei oo mun tavoite. mainittakoon,että tämmönen yksiselitteinen kunnioittaminen tekee mut varsin aseettomaks. ja se taas tekee mulle tosi kurjan olon. mut hei,oon aikuinen mies,kestän sen kyllä...

en tiiä,pahin ja samalla eitoivotuin vaihtoehto on,että sulla ei ookaan mitään "kipuja". en usko sen olevan totta,mutta onhan se vaihtoehto joka on otettava lukuun. jos se on niinku faktaa,se tekee susta ihan vaan itsekkään kusipään. eikä siis vaikuta muhun.
"kaatunutta maitoa on turha itkeä"

joulu lähestyy perin vinhaan. mä oon valmistautunut totuttuakin paremmin: joulupuuro ei oo valmis. joulusiivousta ei oo tehty. joululahjoja ei oo hankittu. ja mantelitkin on hävöksissä.