Ryhdyin kirjoittamaan blogia, koska haluan kertoa lukijoille arjen vaikeuksista ja iloista, joita vammaisen ihmisen elämään kuuluu.
Lyhyt henkilöhistoria:
-Synnyin vuonna 1973
-Sain aivoinfarktin vuonna 2002.
-Olen näkö- ja liikuntavammainen ja liikun pyörätuolilla.
-Käytössäni on myös invamopo,josta tämä blogin nimi.
-Minulla on viisi lasta,mutta olen eronnut.
-Minulla on myös kissa (Luna),jonka kanssa asun kahden Kirkkonummella.
perjantai 31. tammikuuta 2014
31.1
voihan rähmä! ne jumppa-ohjeet piti valmistua tänään. mut ei. johkaannuin duunaa hiilellä kuvaa nais-torsosta. se oli niin makeeta,että kaikki muut hommat jäi. päätin hankkia himaan semmoset hiili-vehkeet!!!
kuvataide sympoosiumissamme kuohui. siellä sattui "tapaus",josta kerron myöhemmin. annan tunnelmien ensin asettua etten tuomitse ketään väärin perustein. nyt kyl vielä puhisen... ärsyttää...
nojoo,taiteilun jälkeen kävin taas kaupassa.
söin ja tekemisen puutteessa laitoin kirjan taas päälle ja jumppasin. hyvät hiet ja hyvä syy käydä suihkussa. nyt ajattelin vielä väsää annoksen nuudeleita ennen unia...
torstai 30. tammikuuta 2014
30.1
oikeestaan ihan hyvä päivä. aamulla kävin pankissa maksamassa kuukauden viimeiset laskut. selviin tästäkin kuusta ilman velkavankeutta! siitä tuli hyvä pössis.
pelipäivä oli. sekin oli ihan jees,vaikka samat "ongelma-ihmiset" on aina vaan. hermot ei mennyt,onnistuin jättämään ne omaan arvoonsa ts. arvottomuuteensa. anteeks,vähän tollai purskahti...
kipukynnyksen tänään pääsi ylittämään mun ajatukset laiskoista ihmisistä. ärsyttää ihmiset,jotka antaa turhia,katteettomia lupauksia. ja kehtaa vielä patsastella. ihmettelen ja mietin mikä oikeesti saa ihmisen antamaan lupauksia,joita ei täytä. kyseessä täytyy olla joku jonninjoutava itsetehostus,muuta syytä en ole keksinyt. myötätuntoni ei taida kuitenkaan riittää heikolla itsetunnolla varustetuille ihmisille. en sääli,mutta oma pettymiseni heihin tuntuu aina pahalta.
ainiin... eskon kanssa käytiin nauttii päivä-teet babylonissa. joojoo,uskokaa ny,ihan hetero-hengessä!!!
huomenna on taas kuvataide-päivä,jospa ne mun jummppa-ohjeet lopulta valmistuis! yks muukin työ on kesken,mulla on siihenkin tässä kahdessa viikossa kehittynyt pari ideaa...
hienoo on,että suvee kohti ollaan jo voimakkaasti matkalla. yhä useammin mieleen tulee ne viipyilevät kesäyöt. ja ne ihanat tuoksut!!!!! yeah!!!
tiistai 28. tammikuuta 2014
28.1
matkailua ulkomaailmassa. kävin huoltamassa tuolin pt-keskuksessa. aikaa jäi muuhunkin. kuvassa koe-astelen tommosella... ööö... jutulla.
kelaus-vanteiden lisäks jakkaraan vaihdettiin uudet fillarit,joitain rikki-menneitä osia uusiin. sit sitä vähän putsattiin ja paijailtiin. nyt se on sika-hyvä ja ne uudet kelaus-vanteet helpottaa liikkumista tuhottomasti!!
muutenkin hyvä reissu. sain sovittua.että ne fixaa käsi-pyörän (ne kun maahantuo quickyeta) vaihteet,kunhan saan fillarin toimitettua sinne. pienin harppauksin edistystä taas tapahtuu. huomiselle suosiolla siirsin soiton kuutamon oskulle pajulahteen.
kaupasta kävin hakee lisää proteiini-jauhoo,sais ton painon nousee. epäilin jo vähän vaakaakin,mut joni testas sen tänään. toimii. oon vaan mikki hiiri...
ainiin... tän viikon lätkät sain tänään fikan kalenteriin. en missaa,en!!!
lauantai 25. tammikuuta 2014
25.1
muutama sananen katumisesta: mä en kadu mitään. näkemykseni mukaan musta ei ois tullut tämmöistä nykyistä ilman aikaisempaa. kaatunutta maitoa on turha itkeä. vaikka en kadu mitään,oon oppinut ja opin edelleen paljon. oon oppinut,että kun tuntuu kaikista vaikeimmalta,ei kannata sanoa paljoakaan. koska semmoisina hetkinä ihminen on taipuvainen sanomaan asioita,joita välttämättä ei tarkota. eli hissukseen oon tänään ollut.
monien asioiden toivoisin olevan toisin. toivoisin,että pystyisin säilyttämään tyyneyteni aina. pakko on kuitenkin sanoa,että aina en pysty. asiat jotka ei pitäis edes liikuttaa,liikuttaa silti... minä heikko,tunteellinen hömppä..
kaipaan,helvetisti kaipaan!!
perjantai 24. tammikuuta 2014
24.1
elämme vaikeita aikoja. mulla on ollut pitkään yks ongelma. mun jakkarassa olevat kelaus-vanteet on huonot. ts. kosteena tuolilla ei oikein voi kelaa (ne on liukkaat,ei ote pidä). tai voi,mut se on sika-hankalaa. olin siellä tampereen apuväline-messuilla. testasin siellä pt-keskuksen osastolla semmosii toisenlaisia kelaus-vanteita. hyvät,sillai nahkeet. oon siitä saakka vähän niinku semi-aktiivisesti pyytänyt semmosii täältä kunnalta. sain puhelun tänään kirkkonummen fyssarilta. lupas nyt mulle maksu-sitoomuksen!! tarkottaa nyt sitä,että mahdollisesti jo heti ens viikolla lähen pt-keskukseen vaihtaa nää kelaus-vanteet. yeah!! muutamia kuukausia taas kului,mut lopultahan systeemi toimii!! oikeesti kirkkonummella nää apuväline-hommat on aina toiminut liki ongelmitta. valittamista ei paljon asiasta oo. muut suomen kunnat sais ottaa kirkkonummesta mallia...
niin kovasti olin tänään sydämistynyt kirkkonummen mallikkaasta toiminnasta,että siirsin tälle päivälle suunnitellut treenit huomiseks. se taas tarkottaa,että skippaan huomisen uimahalli-reissun. oikeestaan ihan hyvä,on taas luvattu rapsakan viileetä keliä. tämmönen vilunen hanki-hyttynen ei selviäis pakkasessa.
kävin kaupassa tänään,joten huomenna ei oo tarvetta muutenkaan liikkua täältä lämpimästä. ainiin... uus vaaka pitää varmaan ostaa. ostin tohon vanhaan vaakaan tänään uudet patterit. vaihdoin ne,mut en saanut sitä toimii. yritin kyl taas tihrustaa,mut voihan olla että tungin patterit väärinpäin. joni saa tsekkaa ens viikolla...
muuten kaikki on ihan kohtuu-hyvin. tsirilimpsis!!
23.1
elämän laadun-parannus-päivä!!
posti viimein toi mulle näkövammaisten keskusliitosta mun elämäni 1. näkövammaiskortin. viimein,12 vuoden jälkeen oon nyt oikee näkövammanen! odotan vain tilaisuutta vilauttaa sitä. sopivassa paikassa,tarvittaessa. vaikka kortissa on haitta-aste ja kaikki,se vielä ei taida parantaa mun elämänlaatua. kävin pistää ilmaa mun jakkaran renkaisiin. se sitävastoin paransi elämänlaatua like samantien. tuoli kulkee nyt pelkällä ajatuksen voimalla!
nojoo... mutta ennen kaikkea tätä oli pelit. mun on nyt pakko kertoa tapahtumista pelissä. mun näkövinkkelistä. kaikki saa muodostaa oman mielipiteensä siitä. seuraava on siis mun ajatuksia. myönnän,ei kovinkaan objektiivistä. sori: pelin nimi on siis boccia. siinä viskotaan sillai nahkapalloja,vähän niinku siinä ranskalaisessa pelissä. "snadi" siinä ei oo kovin snadi,vaan kooltaan samanmoinen kuin muutkin pallot. väriltään vaan valkonen. sit on 6 kpl sinisiä palloja ja 6 kpl punasia palloja. nyt pelaajia oli kuus,joten jokaiselle kaks palloo ja alottajalle vielä valkoinen. jos yhtä osallisujaa uskoo KAIKKI ja AINA heittää valkoisen joko liian pitkälle,liikaa vasemmalle tai liikaa oikealle. paitsi siis tää yks osallistuja. ollaan sovittu,että pelataan aina kymmeneen pisteeseen. yleensä kierroksia tulee 5-10. eli joukkueita oli kaks ja tilanne oli jotain 9-4. oltiin saamassa kymmenes piste. kaikki muut oli heittänyt pallonsa paitsi mulla oli vika pallo. oltiin siis saamassa kymmenes piste ja päätin heittää palloni noin 1,5 metrin päähän,etten vaan sössis tulossa olevaa kymmenettä pistettä. jo alkoi tapahtua. tää yks jäsen (,joka joukkueineen oli häviämässä ja jonka mielestä valkoinen on aina väärässä paikassa) alkoi avautumaan mulle:"ei noin saa tehdä,toi on epäurheilijamaista" öö,ahaa... sanoin sille:"mä teen niinkuin mä haluun." saako niin sanoa vai olinko tosiaan vain epäurheilijamainen? se nainen on jotain 60v ei siis kakaramainen teini... joskus ihmisten kompetenssi mietityttää,tän ko. rouvan ollessa kyseessä,mietin ihmisten kompetenssia usein.
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
22.1
alavirettä!! kaiken petasin valmiiks. huolella. oli äänikirja (hyvä kirja,hyvässä kohtaa),oli sileä jumppamatto,jonka pyyhin rätillä vanhoista hiki-roippeista puhtaaks.edessä oli helpohko keskiviikko-jumppa. koska fyssariakaan ei ollut tänään,siitäkin säästyneet energiat oli valmiina käyttöön. mutta ei!! nihkeeks suorittamiseks taipui. ei odotettua liikunan iloa!! mautonta puurtamista. suoritin.
taka-askeleet tulee aina pareittain. huomasin,että mun jakkaran renkaat on löysät. huomenna edessä on keikka teboilille.
tiistai 21. tammikuuta 2014
21.1
valtavan itsenäinen olo. oon onnistunut luomaan hyvän ja aktiivisen kontaktin tohon mun quickie mach2-käsipyörään liittyen. tän päivän oon lähettänyt paljon sähköpostia. vastauksia tarkentaviin kysymyksiin. varma olin etten tähän kykene,mut ehkä kuitenkin. en millään nähnyt merkkejä renkaista. tutkin neliö-sentti kerrallaan ja lopulta numerot löytyi. aikaa meni ja paljon erilaisii apuvälineitä (pääasiassa erilaisia valoja) piti sählää kohilleen,mut lopputuloksena sain vastaukset kysymyksiin selville. mahtavan tärkee olo!! hommat taas etenee. muutamia yhteistietoja ja soittoja... ja huomenna oon jo niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin asian ytimessä. oikein en näe,mut silti pystyn toimimaan!! jee!!!!
maanantai 20. tammikuuta 2014
20.1
melkein tänään alkoi sapettaa ja sylettää. melkein sapetti katteettomat lupaukset,syletti melkein ne ihmiset,jotka keekoilee tekemättömillä töillä. soitin tuirelle ja purin sydäntäni. ihme nainen,saa mut aina rauhottumaan. palikat mun päässä löysivät oikeat paikkansa. olo oli taas viileän analyyttinen ja jalostui toiminnaksi. lähetin sähköpostia (tekemättömien asioiden tiimoilta). vaivan näkö(postin laatimiseen kului pari tuntia) kannatti. sain jo vastauksenkin,homma etenee. eikä muuten sivumennen sanoen ollut lainkaan niin tikkusta kuin mulle on annettu ymmärtää. näin "jälkeenpäin" uskallan sanoa,että oon luottanut väärään ihmiseen.
kevyessä vitutuksessa alkanut päivä kääntyikin ihan hyväks.
voimieni tunnossa suoritin kotona sit oikein hyvät maanantai-jumpat. samalla sain luettua yhden kirjan loppuun. nyt oon taas jo aloittanut uuden.
huomenna homma taas jatkuu.
päivän opetus vois vaikka olla: jos et lupauksiasi osaa pitää,älä nyt helvetti niin tyhmä oo,että lupaat!!!
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
19.1
miauuu! täällä luna mestoilla!
aamulla kiinitin huomiota stirbojen mekastukseen tossa pihalla. tyypeillä oli tiukka pössis. hyökki oudon euforian vallassa ja niitä oli paljon!! niin hauskaa niillä tuntui olevan,että aloin harkitsemaan pikku-kuokkimista niiden kekkereihin. ukon huolimattomuus tossa ovella saattais avata mulle tilaisuuden karata. vaanin,kun ukko laittoi taas takkia päälle. olin kissapuussa silmät sillai puoli-unessa. olin valmiina. kunhan väliovi aukee,silloin mä livahdan. meni odotettua paremmin,ei toi urpo mitään huomaa. olin ihan hiljaa ukon renkaiden välissä. väliovi meni kiinni ja kuten olin suunnitellutkin,ovi ulos alkoi avautumaan. n-y-t,antaa mennä. nyt siivekkäät saa kyytiä!! ihan kaikkia yksityiskohtia en ollut ottanut huomioon. kun säntäsin parhaaseen pako-laukkaan,askeleeni pysähtyivät. syitä siihen oli useita:huomasin,että siellä on kylmä. äkkiä muistin,että siellä on lunta. kaiken kukkuraks mulla oli hätä-pissahätä. äkkiä ukon huomiota kiinnitin surullisesti maukumalla."MÄ EN HALUU PIHALLE,ÄLKÄÄ PAKOTTAKO!!". armelias,kyl se lopulta on armelias! pääsin vessaan,lämpimään ja laatikolle.
tänään ei siis ollut hyvä päivä karata. olin olosuhteiden uhri. ensi kertaa varten,aikataulu-hommiin pitää kiinnittää enemmän huomiota. oppia ikä kaikki,pako lähestyy!!!
Olen 40 -vuotias mies. Ryhdyin kirjoittamaan blogia, koska haluan kertoa lukijoille niistä tavallisen arjen vaikeuksista ja iloista, joita vammaisen ihmisen elämään kuuluu. Blogin kirjoittamiselle on syynä myös se, että se tarjoaa oivan keinon harjaannuttaa kirjoitustaitoani.
Olen saanut vuonna 2002 aivoinfarktin ja siinä yhteydessä menetin näkö-, liikunta- ja työkykyni. Olen siis harjoitellut vammaisena olemista jo yli 9 vuotta. Noihin vuosiin on sisältynyt paljon iloja ja suruja ja ennen kaikkea uuden opettelua. Vammaisena kuulun jo lähes sukupuuttoon kuolleeseen kapinallisten rotuun. Olen ylpeä itsestäni, eikä nöyryys ole toinen nimeni.
Liikun tällä hetkellä pyörätuolilla ja invamopolla. Asun Kirkkonummella kissani Lunan kanssa. Minulla on 5 lasta. Lapset asuvat äitiensä luona. Tapaan lapsiani säännöllisesti. Harrastan äänikirjojen kuuntelemista, maalaamista ja akvaarion hoitoa. Viikkorytmiini kuuluu terapiakäyntejä, ystävien tapaamista ja harrastuksia.
Palautetta ja kysymyksiä voit lähettää sähköpostiini jani.heiskanen@elisanet.fi