31.8
no nyt tulikin yllättäin kohtuu tymäkkä tunnelma. sakeana oli taas ilma!!

herkempää saattais tää vauhti hirvittää. mutta e-hei,ei mua.

aamulla kaikki vaikutti tavalliselta tylsältä arjelta. puuro,kahvi ja ohutta yläpilveä. hiukan olin jopa innoissani,koska oli päivällä tarkoitus lähteä syömään yhden vanhan ja oikein rakkaan ystävän kanssa. siis se ystävä ei tietenkään oo vanha,ainoastaan se ystävyys...

ensin lähdin kuitenkin fyssariin. olin niin varhain liikkeellä,että ennätin käydä ensin pankissa maksaa pari laskua. ja koska edelleen jäi aikaa, kävin vielä k-raudassakin. jätin tarjouspyynnön betoniporsaista ynnä tangoista mun slacklineä varten. kaikki suju niin jouhevasti,että epäilysten ois jo pitänyt herätä.
ennätyksen parantuminen "yhdistelmäliikkeessä" fyssarilla ois jo pitänyt johtaa ainakin epäluuloon. mutta ei. lauhkeana kuin teuraslammas jatkoin elämää eteenpäin.

1. takaisku:ystävä ilmoitti tekstarilla,että ei ehdikään syömään. noh,harmitti hiukan,mut sovittiin,että mennään paremmal aikaa...

tulin kotiin ja kärvistelin aikani,koska ajattelin yhtä tyyppiä. korkeapaineella. lopulta soitin ja se kannatti. kivasti silisivät monet pomput meidän väliltä. niinniin,väärinkäsityksiä suurelta osin...

noh,suunnitelmat valtaosin meni uusiks,koska sovittiin tapaamisesta. täällä mun luona. tai sovittiin ja sovittiin... yhtäkaikki pian mun oveen koputettiin.
iiiiik,ihanan lämmin tunnelma. äkkiä tuli taas semmonen olo,että tää on oikein. onko, vet svansen,sen aika näyttää.

tilanne on rauhoittunut. on aika hiukan analyyttisemmän pohdiskelun:
ääh... ei sittenkään. elämähän on elämistä varten. niin ja ihmisen parasta aikaa!