17.9
aktiivinen kuntalainen.

tänään oli keskustelutilaisuus kipinässä koskien evitskogin vastaanottokeskusta. olin havaitsevinani,että koko turvapaikanhakijoiden ympärillä vellovaa keskustelua leimaa pelko. pelko,josta kumpuaa epäluulo. varsin ymmärrettävää vai onko??
no oli miten oli,mä oon valmis jo laatimaan jonkinlaisen loppuklausuumin: eikö ole nyt jo vääjäämätöntä,että sulaudumme yhdeksi. koko maailma. liikkuminen on kokoajan vapaampaa. niin ja yhä mahdollisempaa. kaikille. kaikkihan ei siitä tykkää. mut hei,kaikkien mielestä kokoajan ei oo kivaa...
fine... mutta kannattaisiko vaan opetella hyväksymään se ja keskittyä siihen,että kaikilla ois hyvä ja turvallinen elämä. että kaikki tuntis itsensä hyväksytyks. kannattaako vihata? kannattaako hallita muita? onko minun leikkitraktorini sittenkään parempi kuin kaikilla muilla? ja jos ei,niin mitä sitten?? vaikka esteettömyys on tärkeetä,oikeesti,kaikkien siltikää ei tarvii olla kuin mä.
ääh... vaikeita asioita nää on,mutta mä en valita. kosovolainen nuorimies kysyi mitä kohteliaimmin ja sai työntää mut himaan. siellähän liki satoi! maahanmuuuttajat on vammaisellekin voimavara!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!