olin tänään uimassa. ihan nastaa oli,pääsin kiipeilemäänkin. terapia-altaassa oli ruuhkaa. paikalla oli ehkä puolenkymmentä aikuista ja kymmenkunta lasta. meteliä piisasi ja tohinaa. lasten kikatusta ja riehakasta älämölöä. eipä siinä,tunnelma kuitenkin ihan jees. äkkiä kiinnitin huomioni lappuun seinällä. oikein lähemmäksi menin,että näin tekstin. onneks lappu oli riittävän iso. siinä luki:"ei leluja lämminvesialtaaseen." viestiä oli tehostettu symbolein,joissa leluihin oli selvästi liitetty kellukkeet. teksti ja viesti oli hyvin selvä ja symbolitkaan eivät jättäneet tulkinnan varaa. katsoin ympärilleni. paikalla olleista viidestätoista henkilöstä kolmellatoista oli lelu,pallo tai kelluke. yhdellä naisella ei ollut. naisen liikkuminen näytti niin epävarmalta,että oisin toivonut vanhukselle kellukkeita. niin ja siis mulla ei ollut lelua eikä kellukkeita.
kaikki tapahtui altaassa kovin avoimesti. nuo säännönrikkojat eivät peitelleet tekosiaan. eräskin isä heitti poikansa kanssa palloa alle kahden metrin päässä kyltistä!
mietin sääntöjä hiukan laajemminkin. elämme maailmassa,jossa kaikki on,jos ei nyt ihan kielletty,ainakin rajoitettu vahvasti. muttamutta... jos kieltäminen ei vaikuta tai muuta mitään,onko kieltämisessä mitään mieltä? minkä viestin haluamme lapsillemme antaa? mitähän se viis vuotias poika,joka heitti palloa isänsä kanssa,ajattelee säännöistä,kielloista tai isästään. mut hetkinen...eihän se osaa lukea. jaa,mut hiffaahan se ne symbolit... kuinka voimme paheksua lapsiamme,kun ne ei opi tottelemaan sääntöjä?
enmätiiä,mitähän se sama poika ajattelee miehestä,joka vaan hiljaisesti hyväksyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti