31.1
aina oon uskonut tieteeseen. ja faktaan. kaikki haihattelut kaikenmaailman henkiolennoista,seitakivistä tai rituaaliteurastuksista ei vaan oo ollut mun juttu. koskaan.

no nyt jopa tiedekin kusettaa mua. ts. mulla oli tänään tasapainotesti. tuloksen mukaan pyörätuoli on mulle niiiiin turha. en itse oo ihan sitä mieltä.
ennenkuin mun vilpitön uskoni tieteeseen murtuu täysin,passivoidun nyt. kuntoilun tai terveelliset elämän tavat... hylkään ne. aamupuuron ja kuoleman venttaajaks siirryn. syvemmälle painaudun jakkaraani. työnnelkää mua ympäriinsä. oikeustoimikelpoisuuttani en enää tarvitse. kuola saa nyt valua.

haluan,että tiede saa järkähtömästi pitää asemansa ja keksiä kaikkia hyödyllisiä,kertakäyttöisiä muovituotteita. siitä ainakin löytyy ihan oikeeta tietoa. tiede rules.

30.12
uimahalli-tuo paheellisuuden ja synnin keskittymä.

könkkäsin taas terapia-altaaseen. porukkaa piisas. kirkuvia kakaroita,lapsiaan paimentavia perheenisiä,vesihieronnasta nautiskeleviä ikäihmisiä, niin ja joukko meitä kantaköpöjä.
pujahdin altaaseen ja raivasin tieni vakiopaikkaani,sitä nurkkaa,kohti. huomasin naisen kyllä heti. oli punaiset biksut ja kaikki. lillutteli jalkojaan vedessä. etenemiseni jatkui ja se huomattiin. niinnojoo,koska se stirba oli ikäänkuin siinä mun tien tukkeena. sanoi hymyillen: "moi,venaa. mä siirrän noi kellukkeet tosta reunalta,että pääset ohi."
kiitin. ilman suurempia sukkeluuksia.

sydän pamppaili,olipas kiva ääni. sillai hento,mutta määrätietoinen. wau!

koska mulla oli edelleenkin ihmisvihaaja-vaihe päällä,en jäänyt juttusille. keskityin venyttelyyn ja sen jälkeen saunomiseen.
poistuin hallista ja muistin,että munhan pitää käydä kaupassa. suuntasin cittariin. perustarpeet keräsin äkkiä,suuntasin kassalle. jonossa takaa kuului:"moi taas."
biksut oli vaihtuneet ulsteriin,mutta ääni oli tuttu.
salaman nopeasti tajusin,että on oivallinen hetki hylätä se ihmisvihaaja ja -perse-juttu ja muuntautua takaisin minulle ominaisempaan hurmurin rooliin. hiukan kokeilevasti ja yskähdellen reinkarnaationi tapahtui. koneeni kuitenkin käynnistyi. mukavaa ja soljuvaa jutustelua,josta pian ymmärsin,että kiinnostus on molemminpuolista. henkinen takkini oli apposen auki,sillai pääjohtaja-asenne. varmuuden tunne vain kasvoi ja uskalsin siirtyä ns. nextille levelille. "lähtisikö neiti kanssani syömään?"...."niinku nyt!" isompia esteitä ei löytynyt,ostokset piti vaan kuulema viedä autolle.
ok,neidin palattua autolta panin heti merkille tuoreen parfyymin tuoksun. kirpeän tyttömäinen tuoksu. ei tuttu,ei ainakaan ihan tutuimpia,mutta varsin miellyttävä.

tuoksun tuoreus on tässä yhteydessä hyvä merkki. "hitto sehän arvostaa jo mua." häpesin parin päivän sänkeäni.

ainoa ruokaravintolaksi mainittava kirkkonummelainen paikka ei pettänyt taaskaan. pääruoaksi järvikuhaa tai mitälie ankeriasta. neitikin otti kalaa. sekin on hyvä merkki.
omat tunnelmat alkoi olemaan lähinnä riehakkaat. rehvakkaasti kyytipojaks tilasin ihan koko pullon valkkaria. kovasti rajoittunut viinitietouteni ei antanut mulle mahdollisuutta tituleerata itseäni järvikuhan kanssa sopivien viinien asiantuntijaksi. toivottavasti rahvaanomaisuuteni ei vallan päällimmäiseksi noussut.

sovittiin,ettemme ihan yhdeltä istumalta tartu muutamiin asioihin. tällaisia asioita ovat yhteinen kivitalo espoossa,farmariauto tai yhteinen labradorin noutaja. mutta hauskaa oli. uusien ihmisten tapaaminen on kivaa ja kivasti muistuttaa muiden tärkeästä roolista. sitäpaitsi... eihän sitä koskaan voi tietää mitä tästäkin saattaa kehiä...

uimahalli on hieno paikka.

27.12
olipa erinomaisen hieno päivä! osin hiukan haikee,mut hieno.
haikee siksi,että katri (mun fyssari) oli tänään viimeistä kertaa mua kuntouttamassa. neiti nimittäin muuttaa periferiaan. koen nyt velvollisuudekseni lausua muutaman sanan katrista: katri on hieno ihminen. ja huippu fyssari. ihailen tietoa ja sitä katrilla todellakin on. ja hienoa on nähdä ihminen,joka nauttii työstään niin paljon. minä ja uudenmaan kaikki vampot ollaan hyvin pahoillamme katrin radikaalista pakenemisesta maalle. eikä unohtaa sovi,että katri on ilo silmälle. ei lainkaan väheksyttävä ominaisuus.

fyssarin jälkeen hyppäsin taxiin ja lähdin salmisaareen kiipeilemään. ekaa kertaa ihan soolona. olipa hienot sessiot,vaikka vähän olin epävarma. funtsin,että kovin helposti näkövammainen eksyy. löydänkö kengät ja valjaat? osaanko laittaa ne oikein päälle? hahmotanko tilan ja hiffaanko radat? saanko köyden oikein kiinni valjaisiin? löydänkö vessan? niin... ja kuka mun pää on?
kaikki meni kuitenkin hyvin. ja jos en jotain osannut,aina löyty joku auttamaan. ujoudesta tai heiveröisestä äänestä mua ei kyl käy syyttäminen.
jotenkin onnistuin luomaan varsin kiireettömän ja inspiroivan ilmapiirin. innostuin kiipeilemään totuttuakin kauemmin. tehneen tuntunen on kroppa.

summa summarum... tein tänään jättiloikan kohti riippumattomuutta ja vapaampaa huomista. se tekee mut tänään hyvin iloiseksi.

18.12
tää kipale tuli radiosta aamulla. niin,mikäs siinä,nätti viisu. hämmentävän syvämietteisiä ajatuksia syntyi. tosin en teosta ihan kokonaisuudessa hiffaa,mut kertosäe oli jotenkin sattuva. sillai mun kokemuskenttään: "puoltakaan en sun kivustasi voi tietää..."
niin,en voikaan,mut se ei johdu siitä ettenkö haluis. kunnioitan sua,välinpitämättömyys ei oo mun tavoite. mainittakoon,että tämmönen yksiselitteinen kunnioittaminen tekee mut varsin aseettomaks. ja se taas tekee mulle tosi kurjan olon. mut hei,oon aikuinen mies,kestän sen kyllä...

en tiiä,pahin ja samalla eitoivotuin vaihtoehto on,että sulla ei ookaan mitään "kipuja". en usko sen olevan totta,mutta onhan se vaihtoehto joka on otettava lukuun. jos se on niinku faktaa,se tekee susta ihan vaan itsekkään kusipään. eikä siis vaikuta muhun.
"kaatunutta maitoa on turha itkeä"

joulu lähestyy perin vinhaan. mä oon valmistautunut totuttuakin paremmin: joulupuuro ei oo valmis. joulusiivousta ei oo tehty. joululahjoja ei oo hankittu. ja mantelitkin on hävöksissä.

14.12
olin taas tänään salmisaaressa kiipeilemässä. niin. oon tähän ikään ehtinyt kokeilla montaa eri lajia. seinäkiipeily on yks tehokkaimpia juttuja mitä tiedän. ja kaiken lisäks se on huippukivaa!! eli... jos etsit lajia itsellesi suosittelen kokeilemaan kiipeilyä!!!

huomenna taidepikkujouluilemaan ja tarkotus ois vielä ehtiä huippudaamin kanssa syömään!!!

12.12
nyt talvi kyllä yllätti mopoilijan!!! jäin niin jumiin tonne auraamattomalle yielle,että jouduin soittamaan taxin. sain onneks makken kiinni ja pääsin himaan. tunnelma on hieman kohmeinen ja päivän lämmin sauna on muisto vain.

24.11
olipa hauska päivä taas tänään. olin jälleen kiipeilemässä. kiipeily sujuu aina vaan paremmin. oikein specialkivaa oli päästä kokeilemaan uusia ratoja. nyt on kädet ja kyljet kohtuu hellinä,vaikka kävin uimahallissa  antamassa lihaksille lämpöhoitoa.

huomenna edessä on rietastelua alkoholin autereessa. on kipinän yhdistetyt tuparit ja pikkujoulut. odotan iltaa todella,sillä hauskuutta varmaan on luvassa. oon tänään yrittänyt kerätä kaiken mukaan tarvitsemani. ajoissa pitäis päästä koisaamaan,että jaksaa huomenna.

viimeistelen vielä tän kesken olevan tankkauksen. huippupössis!!!!!!

20.11
viikonlopusta kaikki taas alkoi. sunnuntaina havahduin valtavaan tylsyyteen. äkkiä siirsin maanantain treenin sunnuntaille. fiksu liike,joka pelasti sunnuntain. tänään kuitenkin tein harjoituksen uudestaan.
toistan samat asiat usein. jalosti saatan itselleni luvata,että teen nyt näin. palaan kuitenkin vanhaan ja turvalliseen. kai siinäkin on kyse jonkinlaisesta addiktiosta. etenkin kriisitilanteissa toimintatapani on aina samanlainen. pyrin täyttämään tilan toiminnalla. sillai vältyn kivasti ajattelemasta...
totta puhuen,oon nyt aika alamaissa. mikään ei oikein suju,flow puuttuu. uusia,ainakin näennäisesti innostavia juttuja kyllä löytyy,mutta kun ei... ihmissuhdejutut on taas ihan rempallaan ja se tekee mut surulliseks. niin tai oikeestaan pirun turhautuneeks,kun en tajuu joidenkin asioiden yhteyttä. tyhmä kun oon. kivuliaasti törmään säännönmukaisesti kiviseinään. kun en tajuu miksi näin kävi,oon aika eksyksissä.
kirkkaasti tiedän mitä kohti haluan. tuntuu vaan siltä,että se ei riitä. tai sitten vaan teen jotain toistuvasti väärin. en tiiä. korjaisin omaa toimintaani,jos tietäisin miten. sekin tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta,kun sitä ei mulle kerrota. enkö ois sitä ansainnut?

näen kuitenkin valoa. f.e.sillanpää sen niin sattuvasti on muotoillut:"ihmiselon ihanuus ja kurjuus".

10.11.2017

10.11
kiipeily päivä. uutterasti jaksan treenaa,mut edelleen staminapuoli tökkii. nousun saan pidettyä jotakuinkin kontrollissa 5-10 nousua,sit voimat on jo niin loppu etten enää kunnolla näe yhtäkään otekohtaa. mut kiipeily on tosi kivaa. nautin siitä kovasti. ja kestävyyskin siinä kehittyy!

ja koska olen aktiivinen nuorimies,kuntoilin vielä täällä himassa normi perjantaitreenit. kivasti kädet tärisee nyt totuttuakin enemmän,mut fiilis on...mitensennytkuvais...voimakas. oon niiiin valmis nyt nuudeli-illalliseen ja suihkuun.

mietin kovasti miksi treenaan. tekopyhästi voisin todeta sen parantavan terveyttäni ja toimintakykyäni. tai voisin väittää siitä saavutettujen onnistumisen tunteiden tekevän hyvää mun itsetunnolleni tai pääkopalleni noin niinku laajemminkin. mutta ei. ei,ei ja vielä kerran ei. ulkokuori on sisältöä moninverroin tärkeämpää. tällä luonteella on ehdottoman olennaista näyttää hyvältä. se on ainoa syy kuntoiluuni!

21.9

olin tossa pari päivää sit salmisaaren liikuntakeskuksessa seinäkiipeilemässä. seuraa analyysi lajista ja paikasta:

oli kertakaikkiaan hienoa!! laji sopii loistavasti mulle ja on pirun tehokasta. ajattelin,että näkeminen tässäkin on iso este,mutta ei. näin aika hyvin noi otepaikat ja reittikin oli melko helppo seurata. tosin,koska voimat kului aika äkkiä... mitä ylempänä olin en enää hoksannut seurata värikoodeja. pääosin otin kiinni mistä sain.
erikivaa oli ja harjoittelemalla reittienkin seuraaminen onnistuu paremmin. erikoiselta tuntu myös tiputtautuminen alas. selviytymisvaistoa on niiiin vaikeeta sivuuttaa.

paikka muutenkin oli kohtuuesteetön ja viihtyisä. alan käymään siellä säännöllisesti. aluks varmaan eksyn keskuksessa aluks usein. onneks ujous ei estä mua kysymästä neuvoa.

harrastus itsessään on monipuolista ja ainakin erilaista treenaamista. mun kropasta löytyi monta käyttämätöntä lihasta. kivaa kivistystä varsin yllättävissä paikoissa. tippumisvaara on sitäpaitsi tehokas motivaattori. eittämättä hieno harrastus ja sopii mulle sikahyvin!!!