14.12
olin taas tänään salmisaaressa kiipeilemässä. niin. oon tähän ikään ehtinyt kokeilla montaa eri lajia. seinäkiipeily on yks tehokkaimpia juttuja mitä tiedän. ja kaiken lisäks se on huippukivaa!! eli... jos etsit lajia itsellesi suosittelen kokeilemaan kiipeilyä!!!

huomenna taidepikkujouluilemaan ja tarkotus ois vielä ehtiä huippudaamin kanssa syömään!!!

12.12
nyt talvi kyllä yllätti mopoilijan!!! jäin niin jumiin tonne auraamattomalle yielle,että jouduin soittamaan taxin. sain onneks makken kiinni ja pääsin himaan. tunnelma on hieman kohmeinen ja päivän lämmin sauna on muisto vain.

24.11
olipa hauska päivä taas tänään. olin jälleen kiipeilemässä. kiipeily sujuu aina vaan paremmin. oikein specialkivaa oli päästä kokeilemaan uusia ratoja. nyt on kädet ja kyljet kohtuu hellinä,vaikka kävin uimahallissa  antamassa lihaksille lämpöhoitoa.

huomenna edessä on rietastelua alkoholin autereessa. on kipinän yhdistetyt tuparit ja pikkujoulut. odotan iltaa todella,sillä hauskuutta varmaan on luvassa. oon tänään yrittänyt kerätä kaiken mukaan tarvitsemani. ajoissa pitäis päästä koisaamaan,että jaksaa huomenna.

viimeistelen vielä tän kesken olevan tankkauksen. huippupössis!!!!!!

20.11
viikonlopusta kaikki taas alkoi. sunnuntaina havahduin valtavaan tylsyyteen. äkkiä siirsin maanantain treenin sunnuntaille. fiksu liike,joka pelasti sunnuntain. tänään kuitenkin tein harjoituksen uudestaan.
toistan samat asiat usein. jalosti saatan itselleni luvata,että teen nyt näin. palaan kuitenkin vanhaan ja turvalliseen. kai siinäkin on kyse jonkinlaisesta addiktiosta. etenkin kriisitilanteissa toimintatapani on aina samanlainen. pyrin täyttämään tilan toiminnalla. sillai vältyn kivasti ajattelemasta...
totta puhuen,oon nyt aika alamaissa. mikään ei oikein suju,flow puuttuu. uusia,ainakin näennäisesti innostavia juttuja kyllä löytyy,mutta kun ei... ihmissuhdejutut on taas ihan rempallaan ja se tekee mut surulliseks. niin tai oikeestaan pirun turhautuneeks,kun en tajuu joidenkin asioiden yhteyttä. tyhmä kun oon. kivuliaasti törmään säännönmukaisesti kiviseinään. kun en tajuu miksi näin kävi,oon aika eksyksissä.
kirkkaasti tiedän mitä kohti haluan. tuntuu vaan siltä,että se ei riitä. tai sitten vaan teen jotain toistuvasti väärin. en tiiä. korjaisin omaa toimintaani,jos tietäisin miten. sekin tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta,kun sitä ei mulle kerrota. enkö ois sitä ansainnut?

näen kuitenkin valoa. f.e.sillanpää sen niin sattuvasti on muotoillut:"ihmiselon ihanuus ja kurjuus".

10.11.2017

10.11
kiipeily päivä. uutterasti jaksan treenaa,mut edelleen staminapuoli tökkii. nousun saan pidettyä jotakuinkin kontrollissa 5-10 nousua,sit voimat on jo niin loppu etten enää kunnolla näe yhtäkään otekohtaa. mut kiipeily on tosi kivaa. nautin siitä kovasti. ja kestävyyskin siinä kehittyy!

ja koska olen aktiivinen nuorimies,kuntoilin vielä täällä himassa normi perjantaitreenit. kivasti kädet tärisee nyt totuttuakin enemmän,mut fiilis on...mitensennytkuvais...voimakas. oon niiiin valmis nyt nuudeli-illalliseen ja suihkuun.

mietin kovasti miksi treenaan. tekopyhästi voisin todeta sen parantavan terveyttäni ja toimintakykyäni. tai voisin väittää siitä saavutettujen onnistumisen tunteiden tekevän hyvää mun itsetunnolleni tai pääkopalleni noin niinku laajemminkin. mutta ei. ei,ei ja vielä kerran ei. ulkokuori on sisältöä moninverroin tärkeämpää. tällä luonteella on ehdottoman olennaista näyttää hyvältä. se on ainoa syy kuntoiluuni!

21.9

olin tossa pari päivää sit salmisaaren liikuntakeskuksessa seinäkiipeilemässä. seuraa analyysi lajista ja paikasta:

oli kertakaikkiaan hienoa!! laji sopii loistavasti mulle ja on pirun tehokasta. ajattelin,että näkeminen tässäkin on iso este,mutta ei. näin aika hyvin noi otepaikat ja reittikin oli melko helppo seurata. tosin,koska voimat kului aika äkkiä... mitä ylempänä olin en enää hoksannut seurata värikoodeja. pääosin otin kiinni mistä sain.
erikivaa oli ja harjoittelemalla reittienkin seuraaminen onnistuu paremmin. erikoiselta tuntu myös tiputtautuminen alas. selviytymisvaistoa on niiiin vaikeeta sivuuttaa.

paikka muutenkin oli kohtuuesteetön ja viihtyisä. alan käymään siellä säännöllisesti. aluks varmaan eksyn keskuksessa aluks usein. onneks ujous ei estä mua kysymästä neuvoa.

harrastus itsessään on monipuolista ja ainakin erilaista treenaamista. mun kropasta löytyi monta käyttämätöntä lihasta. kivaa kivistystä varsin yllättävissä paikoissa. tippumisvaara on sitäpaitsi tehokas motivaattori. eittämättä hieno harrastus ja sopii mulle sikahyvin!!!

14.9
jo muutama viikko sitten olin hyvin syvissä vesissä. elämän räntää ja hallan vaara.
oikea analyysi oli kai "ihmissuhdeongelma". osin ehkä itseaiheutettua,mutta kuitenkin.
vielä viikko sitten tilanne oli tosi paha. olin masentunut. oli elämänräntää ja hallanvaara oli jo muuttunut ikijääksi. monessakin mielessä kaikki toivo tuntui jo heitetyltä. mikään ei maistunut miltään ja riuduin itsesäälissä. ihan ensimmäistä kertaa en ollut ajautunut siihen tilaan. luulin klaaraavani tilanteen,mutta ei. tajusin taas,että en voi vielä luovuttaa. en halua kauemmas siitä ihmisestä. ei semmosta sielunkumppanuutta voi löytää muualta. ei,ei ja ei!

tuntu tosi paskalta,mut yritin säilyttää malttini. niin ja samalla säilyttää edes pienen rippeen katu-uskottavuudestani. suojaukseni jo rakoili. itku kurkussa yritin elää muiden ihmisten joukossa. takaraivossa kuitenkin tinnitti kokoajan "toi on oikea. ainoa vaihtoehto". ajatus oli silloin  päällimmäisenä,ajatus on edelleen päällimmäisenä,mut nyt sillai vahvalla punakynällä alleviivattu. tässä ei voi välttää tämmöstä kohtalokasta sävyä,sori siitä. haluan vaan painottaa,että kaikki tuntuu nyt hyvältä. ja oikeelta.

tarkkaavaisimmat varmaan jo rivien välistä lukee,että jotain on tapahtunut. on,jotain on tapahtunut,mutta siitä en nyt enempää kerro. lopputulema on tässä nyt se tärkein juttu ja samalla se miellyttävin juttu.
ja senkin haluan sanoa,että ehkä en edes halua tilanteen muuttuvan.
*ajattelen nyt näin*: jotta yskänlääke auttaa,sen pitääkin maistua hieman kitkerältä. tunteet on hienoja. negatiivisetkin tunteet kannattaa opetella kohtaamaan.

2.9 tarve tulla kuulluksi.

jokaisen ihmisen perustarpeisiin taitaa kuulua tarve tulla kuulluksi. (toimituksen huomautus:"puhut kuin kuuroille korville,kunnes teet virheen").
niinpä siis minultakin tämä tarve löytyy. heti on kuitenkin todettava,että ainakin omalla kohdallani se on kiusallisen harvinaista. sen takia osaan ehkä arvostaa niitä hetkiä jotenkin erityisen paljon.
syitä siihen,että mua kuullaan harvoin on monia. isoa osaa syistä pidän jopa ihan ymmärrettävinä. onhan tää mun puhe aika mongerrusta. oma,totuttua jyrkempi latuprofiilini, tekee viesteistäni usein... aika korkealentoisia. oon eittämättä varsin erikoinen tapaus. ja oikein isoilla kirjaimilla. ja edelleen puhun liian nopeasti. ajatukseni ei aina ehdi mukaan. joskus puhun ihan jopa ajattelematta.
no joka tapauksessa... tulin eilen kuulluksi. ainakin musta tuntui siltä.  siitä tuli hyvä olo. ja kun se tapahtu syvästi arvostamani ihmisen suunnalta,velat tuntui muuttuvan saataviksi ja hetken linnut visersi hyvin keväisesti. tunne siitä,että mut pitää tuntea aika hyvin ennenkuin mua voi kuulla,vahvistu. rehvakkaasti edelleen aion pysyä valitsemassani kurssissa.

illalla tässä naapurustossa oli varsinaiset bakkanaalit. viinakin oikein virtas. oli ambulanssi. oli kaikkee muutakin asiaan kuuluvaa. mä pitäydyin enemmänkin kuunteluoppilaan roolissa. ihan hauskaa oli. joo,hiukan sekavaa,mutta ihan hauskaa. tai ainakin tapahtumarikasta.

tänään olin taas uimassa. löylyn hiet hiukan kirvelsi naamaa. ajoin nimittäin parran pois perjantaina. nyt oon taas niin vauvan kasvoinen että!!

27.8
no joo,kirkkonummipäivä-viikonloppu alkaa olla nyt takana. tavallaan oli aika vauhdikasta.

perjantaina oli taiteiden yö. olin taidemökillä. oli kahvia,taidetta ja bändi. hieno ja tulikuuma yllätysesiintyjätärkin.

sit tuli hiukan komplikaatioita. mun vakaa näkemys on,että kyseessä oli iso läjä väärinkäsityksiä. näkemysero. anyway... poistuin paikalta melko teatraalisesti. näin jälkeempäin hätiköity päätös. päätöstä seurasi tapahtumasarja,josta mulle tuli ongelmia. ja paljon. kaaduin tuolilla,luuri hajos ja olihan siinä kaikkee muutakin. onneks max oli kylällä ja pääsin lopulta lämpimää...

lauantaina olinki miltei unohtanut perjantain vastukset. olin kylillä nautiskelemassa juhlahumusta.kävin tervehtimässä puoluetovereitani. hyviä keskusteluja ja olihan reetta siellä. niin ja emmi. ja tietty monia muitakin.
sit kävin kyttiä tervehtimässä. partioautoa ihmettelin. ulkoapäin,tunnen formaatin jo entuudesta sisältä...
vpk:n pisteellä nautin spydärin ja oikein vohveliakin. nam!!

illalla lähin ykän kanssa seiloriin. hieno kattaus paikallisia bändejä.

oli etelän vetelät ja likanen etelä. huippupössis ja paljon kännisiä ihmisiä. ihanan sekavaa. noi räbätyypit on hauskoja!!!!!!!!!!!!!!!
max taas heitti meidät rellestäjät yöllä himaan. epäilee kuulema,että mulla on alkoholiongelma. mut ei oo!! ihan ongelmitta voin nauttia aika paljon. ja kohtuu useinkin.
ainiin... yks jäbä tuli tilittää mulla kuinka olin vedättäny sitä parikyt vuotta sit. fiksun juonen olin kehittänyt ja sain sen avulla sen tarjoomaan mulle bissen. hyvä jani!! fiksu since 1991!!

juhlahumu jatkui vielä tänään. aktivoiduin taas kylillä. toi alemman kuvan steelbändi on sikahyvä!!!

söin hyvää etnistä ruokaa (ts. kiinalaista) ja taivastelin tunnelmaa. aika-ajoin pysähdyin vaihtamaan sanan tai pari jonkun tutun kanssa. mukavan kotoisaa.

nojoo... viikonloppu on ollut ihan hauska. parjaan kuitenkin itseäni suuresta suustani ja ajattelemattomista sanoistani. anteeks. toivottavasti väärinkäsitykset vielä suoristuu.

18.7
no just. eilen oli näyttelyn avajaiset luckanilla. lehdistöäkin oli paikalla.
tapani olla signeeraamatta töitäni ei ehkä ole kaupallisesti kaikkein fiksuinta. en välttämättä tavoita suurta yleisöä. mut hei,poroporvarillinen kapitalismi ei vaan ole mun juttu.
käykää toki kuitenkin tutustumassa näyttelyyn. muusamme ja mesenaattimme katriina oli loihtinut kauniin esillepanon.

huhut siitä,että tämä arvostettu taiteilija ottaa osaa tähän näyttelyyn töillään oli tietty kiirinyt. oikealle ja vasemmalle heitin yläfemmoja. välillä jouduin ojentamaan lippalakkiani,joka meni usein vinoon. niin monta kertaa hartioitani taputeltiin toverillisesti,mutta kunnioittavasti. innokkaimmilta ihailijoiltani sain kukkia,joista kuva tässä.

*taiteilijan elämää*

ainiin. muut taiteilijat näyttelyssä:ryhmä herraskaiset. arja sandelin, jukka juutilainen, marja-liisa andersson, sune holmström, tor andersson.