20.2
olin tänään taas uimahallissa. terapia-altaassa on niiiiin mukava lillutella ja venytellä. nam.
hiihtoloma tarkoitti,että allas oli rohkeesti puolillaan elämöiviä koululaisia. siinä oli semmonen kolmen pojan porukka,jotka piti oikein erityisen kovaa ääntä. pensseli oli kavereilla tosi leveällä. ääntä piisa ja vesi roisku. eipä siinä,mut jäin seuraamaan jätkiä. hyvin pian huomasin mitä on meneillään. teerenpeliä. ukkometsojen lailla siinä tehtiin itsestä hiukan numeroa. kohdekin oli ilmiselvä. kolmen ujonoloisen tytön seurue. aah,mielenkiintoista. näin katseet,veden pärskeet,kiiluvat silmät,tyttöjen hermostuneen kikatuksen. kaunista ja ah,niin ikiaikaista. meno äityi vaan kovemmaksi. mua alkoi jo ärsyttää yhden esipuperteetin aivan liian kimeä ääni. elämäntapatylsimyksenä päätin puuttua peliin. ajattelin kuitenkin tehdä sen niin,että kukaan ei menettäisi kasvojaan. kysyin ohi vilistävältä,koviten kirkuvalta pojalta:"miks sä huudat noin kovaa?" vastaus selvästi kieli tilanteen hektisyydestä ja sen nimenomaisen hetken tärkeydestä:"enmätiä".
mun törkeän vulgääri puuttumiseni tilanteeseen synnytti epäluuloista tuijottelua ja hiljaisuuden. minuutiks.
iik!! HUIPPUSÖDEE!!!!

13.2
mitäpä minä? joutomies.
pitkästä aikaa koin pakottavaa tarvetta henkistyä. kirjallisuus. tarjoaa loistavan keinon siihen. yks opus tossa on oikein odottanut oikeaa hetkeä. olenhan luonteeltani perusteellinen ja pidän itseäni tietty sitkeänä ja erikoistapauksena. haasteet on mun juttu ja haluan aina nähdä syvempiä merkityksiä. ei vaan,pelto oli tältä osin kyntämättä,jopa kaskeamatta. ei muuta kuin toimeen. klassikkokirjailija. ilmari kianto. klassikkoteos kahden vaimon mies. pari vai oliko jopa neljä päivää luin. ei. ei vaan lähtenyt. kauheeta kuraa ts. sekavaa kuraa.
en henkistynyt. ehkä enemmänkin ärsyynnyin. jotain se yritti sanoa. mä en varmaan vaan ymmärtänyt. niinku yhtään.

siirryn takaisin puiden halailuun. olen yksinkertainen.

30.1
nyt oli viikonlopussa vauhtia!! jopa siinä määrin,että oon vähän niinku kadottanut yhden päivän.
oltiin ykän kans radalla. meillä oli... mikälie... uudenmusiikin kilpailu-pizzailu hetki. hiukan pakotettuna seurattiin kamppailua,koska pizzerian telkka oli just siltä kanavalta auki. sen muistan vielä ihan hyvin. show oli tosi paska ja ne biisit oli vielä paskempia.
lähettiin pizzeriasta viereiseen baariin. testikuva alkoi jo hieman säröillä. erimukavia kohtaamisia. paikalle oli kasaantunut pääasiassa hyvin ahdasmielistä porukkaa. mutta tosiaan,oli joukossa oikeinkin miellyttäviäkin kohtaamisia.
seuraava baari. lisää ilakointia. asiakaskunta muuttui olennaisesti. tosi hauskaa oli. mä jorasinkin ja kaikkee. tuli pilkku. joku urpo pölli mun vossikan. joku tyyppi työns mut hinaan. dänks tyyppi!!!!
syy levottomuuteeni tais olla illan mittaan nautitut juomat,mut hiukan kärsimättömänä pyörin sängyssä. lopulta unen lämmin autuus kuitenkin vei voiton. niin oli mukava ilta,että keskikokoinen darrakaan ei tuntunut missään. "velat on saatavia"-tunnelma.
mä niiiiiiin tarvitsin tätä!!!!!!!!!!!!!!

tän yleispositiivisen tunnelman kruunaa se,että lonkka paranee vauhdilla. saan treenit käyntiin pian!!!!

25.1
ihan alkuun,siis välttääkseni mahdolliset epäilyt nykyisestä lääkityksestäni,totean seuraavaa: oon jo tovi sitten lopettanut kaikkien ylimääräisten särkylääkkeitten syönnin. pelkällä marevanilla nyt mennään,joka itseasiassa tuntuu kovinkin helpottavalta.

on kuitenkin kerrottava,että mieliala ja ylipäätään tunnelmat poukkoilee nyt erityisen kovaa. ihmissuhdetilanne on nyt totuttuakin sekaisempi ja se kyl vaivaa mieltä. jos ei nyt ihan mustaa,niin ainakin harmaan eri sävyjä. osaton olo... kun en ymmärrä mitä oon tehnyt väärin,en vo (tai osaa) korjatakaan toimintaani. nojoo,tilanne on nyt tämmönen,ei oikeestaan huvita asiaa enemmän märehtiä. se näkee,joka elää. mitään ei oo hyötyä pelätä,eikä varsinkaan totuutta. noin niinku opiks ja ohjeeks...

tässä muuttuneessa tilanteessa... ajattelin jo,että mun videoprojekti kaatuu. hiffasin kuitenkin jo olla toisaalle yhteydessä ja saan avun,jos (kun) sitä tarviin. se oli helpottava tieto. huomasin nimittäin nojanneeni liiaksi. ja kenties vikasuuntaan.

uhmaten olevaa,huomenna pitää mennä uimahallille. en mee vielä polskuttelee,mut uus uimakortti pitää ostaa valmiiks.

28.12
kovasti paljon on ollut tapahtumia. murtunutta lonkkaa,sairaalaa,joulua ja kaikkee. ei kuitenkaan huvita tilittää niistä,pikemminkin aktiivisesti unohtaa kokemani nöyryytykset. tuleen ei saa jäädä makaamaan,nokka kohti uusia tuulia.

pöly on nyt jo laskeutunut,enää olo ei oo kovinkaan tuskainen. kämppä on tuunattu tarpeisiin sopivaksi,toimintakyky on jo ihan tyydyttävällä tasolla. liikkuminen edelleen sattuu,mut yöt saan nukuttua jo vähäisen kipulääkkeen turvin. jään henkiin,ainakin toistaiseksi!!

syynä voi tietty olla aavistuksen alentunut toimintakyky,mut nyt mua vaivaa kuitenkin riittämättömyyden tunne. tunne siitä,että en pysty olemaan osallisena riittävästi. ts. en riitä edes läheisimmilleni enkä tärkeinmilleni. tuntuu pahalta,kun tunnen menettäväni ihmisiä. tai siis läheisimpien intressit tuntuu olevan muualla. en tiedä,onko tunne oikea,mutta tuntuu väliin,että oon vaan välttämätön paha,velvollisuus.

pienestä alavireestä huolimatta pitää kuitenkin muistaa,että oon edelleen hengissä. ja oon päättänyt näyttää,että mussa on edelleen potentiaalia!!

ps. suuri kiitos sulle. niin just sulle!! en ois selvinnyt ilman sua.

29.11
yllätän itseni nykyään aika usein kurinalaisuudellani. mullahan on massakausi päällä. syödä pitää. usein ja paljon. ja minähän syön. tänkin päivän ravinnolla ruokkis keskikokoisen afrikkalaiskylän. vuodeksi. nojoo... mun kurinalaisuudesta kertoo lähinnä se,kuinka paljon ponnistuksia semmosen ravintovuoren valmistaminen vaatii ja kuinka paljon se vie aikaa!!

                                                *röyh*

mä ehdin käydä tänään uimassakin. vilskettä hallilla piisas. koululaiset lisää huomattavasti levottomuuskerrointa. viihdyttävää seurata,mut en tod. oo kateellinen opettajille.

yhtäkaikki... treenitauko/massakausi tuntuu edelleen hyvältä. syö tai tule syödyksi!

15.11
tänään oli mukavaa myötälettä ja hiukan verenpainetta nostattavaa ylämäkeäkin.

aamulla heräsin mahtavaan tunnelmaan. velat oli saatavia,tuntui,että nyt on luvassa euforinen päivä!
noh,oveen koputettiin ja äkkiä tunnelma olikin pilalla. sisäisen tarpeen ohjaamana koen tarvetta avautua: oven takana oli kotihoito. nyt seuraa pari (vitun)pointtia!
mulla on noin parin kuukauden ajan käynyt uus "omahoitaja". olen hyvin iloinen siitä. hetkinen... ironia ei näykkään tämmöses kirjotetussa tekstissä. eli siis... ollaan otettu jo pari kertaa oikein mojovasti yhteen. vaikkapa siitä,että hän vois ilmottaa tulostaan etukäteen vaiks tekstarilla,että oisin niinku paikalla. ei tullut tekstaria. ei eilen eikä tänään. mut tää johtajatar kyl siis ilmesty oven taa. ei hätää,satuinhan olemaan kotona. muttamutta... mullahan on semmonen muistuttava dosetti. kivasti piippaa,että muistan ottaa marevanin (ainoan lääkkeeni). anyway,dosetti ei tietenkään noin fyysisesti oo samanlainen kuin tavalliset dosetit. se on pyöree. ja siinä on kansi (että lääkkeet pysyy siellä sisällä). kun sinne jaetaan lääkkeitä,kansi pitää ottaa kokonaan pois. kannessa on lukitusvipu mitä pitää kääntää,ennenkuin kansi aukee. tää kotihoidon tähtipää meisseli on käynyt jakamassa lääkkeet mun dosettiin jo kolme kertaa,eikä sen vivun kääntäminen ilman apua onnistu vieläkään. syynä tosin voivat olla tän kämpän riittämättömät laskutilat tai huonot valot. joo,oishan mulla otsalamppu,mutku siinäkin on niin hankala se kytkin. tai sit vika on lääkkeiden sijoituspaikassa. se kun on hänelle A-I-V-A-N liian korkealla. mä tosin yllän lääkkeisiin tuolista käsin.
mua pelottaa,että jonkun elämä on tommosen käsissä. kädettömyys ärsyttää!! ja siihen nähden,että kotihoitoa pyöritetään meidän kaikkien verorahoilla,sitä on kertynyt tänne kotihoitoon aivan liikaa.

loppupäivän valuttelin vitutustani uimahallin viemäriin. nyt oon tosi puhdas.

13.11
rauhaisan isänpäivän kunniaksi miro antoi mulle konsulttiapua,että lopulta sain ton kuvan tänne. siitä aluksi: kuva on masalan nuorisoteatterista. näytelmä on "kielirikot",jonka kävin kattoo jo toistamiseen,niin... oliko se perjantaina? näytelmä oli huippuhyvä. ja tosi lahjakkaita näyttelijöitä. erikoismaininnan saa siiri karjula (ykän tyttö),joka on överihyvä. muutkin näyttelijät on tosi hyviä. suuri hatun nosto heille. useita teatteriesityksiä nähneenä totean,että samanlaista tunnelmaa kuin "kielirikossa" tapaa hyvin harvoin. jotenkin tokalla kertaa se oli yhä vaan sykähdyttävämpi. turvapaikan hakijat on aiheena vaikee,mut kovasti se kyl avas silmiä. ja ihanasti tuputtamatta!! hieno näytelmä. ja mahtavia ajatuksia. niistä kiitos käsikirjoittajalle ja tietty ohjaajalle. olikohan se sama tyyppi?
ja sitten tähän päivään: isänpäivä. lapsille kiitos piristävistä puheluista. ja mirolle erityiskiitos,kun vaivautui isää oikein fyysisesti tervehtimään. niin ja kiitokset myös hautuumaa-avusta. olen etuoikeutettu!

8.11
koen jatkumoa. olen seuraava askel. jani tanskanen-jani heiskanen.
olin tänään hallilla. koin suuria tunteita. ensi kerran tunsin itseni telinevoimistelijaksi!! kaikki tuntui onnistuvan. akrobatian saralla ei taida olla enää mitään mitä en osaisi. ruokin tosin hiukan harhaista minääni riittävän yksinkertaisilla tempuilla.
yhtäkaikki... megalomaaninen itsetuntoni voi nyt oikein hyvin!!

lopulta sain uuden vilkunkin mopoon. ihan vaan pari kuukautta odottelin. enää ei kyl taida olla mopoilukelit. noh... keväällä sit!!!

7.11
kovasti kulttuurinen viikonloppu takana.

perjantaina oli stand up kipinässä.

oikein hauska tilaisuus. naurua piisas ja olihan muassa pari homosiideriäkin. homman jälkeen johkaannuttiin ykän kans pubiin. nojoo,onhan sekin jo nähty...

kulttuurielämykset sai lauantaina jatkoa. oltiin ykän kanssa masalan nuorisoteatterissa tsiigaamassa näytelmää. sen nimi oli muistaakseni "kielirikko" nimeltään. olipa hieno esitys. tuli mieleen,että niille,jotka edelleen on epävarmoja suhtautumisestaan maahanmuuttajia kohtaan,näytelmä varmaan avaa silmiä. upee esitys!! suosittelen. sivumennen sanoen kamera jäi perjantaina kyydistä,joten kuvamateriaalia ei oo. pitää varmaan lähtee uuteen näytökseen kuvaamaan...
mutsilla käytiin sit vielä iltateellä. eivaan... konjakkii ja kaikkee. päädyttiin pubiin. siellä oli jotkut pikkujoulut. paljon väkeä ja rehvakkaan reipas meininki. joopajoo...

tän päivän suunnitelmat meni ihan uusiks. aamulla nimittäin ilmottivat,että saan mopon tänään. huh,liikkuminen helpottuu taas olennaisesti. maailma on taas valintamyymälä!!