15.11
tänään oli mukavaa myötälettä ja hiukan verenpainetta nostattavaa ylämäkeäkin.

aamulla heräsin mahtavaan tunnelmaan. velat oli saatavia,tuntui,että nyt on luvassa euforinen päivä!
noh,oveen koputettiin ja äkkiä tunnelma olikin pilalla. sisäisen tarpeen ohjaamana koen tarvetta avautua: oven takana oli kotihoito. nyt seuraa pari (vitun)pointtia!
mulla on noin parin kuukauden ajan käynyt uus "omahoitaja". olen hyvin iloinen siitä. hetkinen... ironia ei näykkään tämmöses kirjotetussa tekstissä. eli siis... ollaan otettu jo pari kertaa oikein mojovasti yhteen. vaikkapa siitä,että hän vois ilmottaa tulostaan etukäteen vaiks tekstarilla,että oisin niinku paikalla. ei tullut tekstaria. ei eilen eikä tänään. mut tää johtajatar kyl siis ilmesty oven taa. ei hätää,satuinhan olemaan kotona. muttamutta... mullahan on semmonen muistuttava dosetti. kivasti piippaa,että muistan ottaa marevanin (ainoan lääkkeeni). anyway,dosetti ei tietenkään noin fyysisesti oo samanlainen kuin tavalliset dosetit. se on pyöree. ja siinä on kansi (että lääkkeet pysyy siellä sisällä). kun sinne jaetaan lääkkeitä,kansi pitää ottaa kokonaan pois. kannessa on lukitusvipu mitä pitää kääntää,ennenkuin kansi aukee. tää kotihoidon tähtipää meisseli on käynyt jakamassa lääkkeet mun dosettiin jo kolme kertaa,eikä sen vivun kääntäminen ilman apua onnistu vieläkään. syynä tosin voivat olla tän kämpän riittämättömät laskutilat tai huonot valot. joo,oishan mulla otsalamppu,mutku siinäkin on niin hankala se kytkin. tai sit vika on lääkkeiden sijoituspaikassa. se kun on hänelle A-I-V-A-N liian korkealla. mä tosin yllän lääkkeisiin tuolista käsin.
mua pelottaa,että jonkun elämä on tommosen käsissä. kädettömyys ärsyttää!! ja siihen nähden,että kotihoitoa pyöritetään meidän kaikkien verorahoilla,sitä on kertynyt tänne kotihoitoon aivan liikaa.

loppupäivän valuttelin vitutustani uimahallin viemäriin. nyt oon tosi puhdas.