28.12
kovasti paljon on ollut tapahtumia. murtunutta lonkkaa,sairaalaa,joulua ja kaikkee. ei kuitenkaan huvita tilittää niistä,pikemminkin aktiivisesti unohtaa kokemani nöyryytykset. tuleen ei saa jäädä makaamaan,nokka kohti uusia tuulia.

pöly on nyt jo laskeutunut,enää olo ei oo kovinkaan tuskainen. kämppä on tuunattu tarpeisiin sopivaksi,toimintakyky on jo ihan tyydyttävällä tasolla. liikkuminen edelleen sattuu,mut yöt saan nukuttua jo vähäisen kipulääkkeen turvin. jään henkiin,ainakin toistaiseksi!!

syynä voi tietty olla aavistuksen alentunut toimintakyky,mut nyt mua vaivaa kuitenkin riittämättömyyden tunne. tunne siitä,että en pysty olemaan osallisena riittävästi. ts. en riitä edes läheisimmilleni enkä tärkeinmilleni. tuntuu pahalta,kun tunnen menettäväni ihmisiä. tai siis läheisimpien intressit tuntuu olevan muualla. en tiedä,onko tunne oikea,mutta tuntuu väliin,että oon vaan välttämätön paha,velvollisuus.

pienestä alavireestä huolimatta pitää kuitenkin muistaa,että oon edelleen hengissä. ja oon päättänyt näyttää,että mussa on edelleen potentiaalia!!

ps. suuri kiitos sulle. niin just sulle!! en ois selvinnyt ilman sua.