jokseenkin taas hämmentävä kohtaaminen. tai no,emmä kyl hämmentynyt,enemmänkin ihmettelen.
olin jakkaralla liikkeellä. vastaan tuli noin kolme vuotias poika äitinsä kanssa. heti,kun poika näki mut,se alko huutaa ja osoitella mua sormellaan. nyki äitiään hihasta ja silminnöhden innostuneesti huusi: "äiti,kato tota setää! kato,kato,kato!!!!" oikein kuulin,kun äiti niiiiin punastui. heti vei pojan näyteikkunan eteen ja sanoi:"katoppas,täällä on tonttuja ja porojakin! poika meni ihan hiljaseks ja se oli tosi hämmentyneen olonen. jatkoin matkaa,ohitin äidin,pojan ja näyteikkunan. äiti ja poikakin jatkoi matkaa. mä kuitenkin halusin nähdä tonttuja ja porojakin. käännyin ja menin näyteikkunan eteen. öööööh... ei tonttuja,ei poroja vaan jotain helvetin vesiputkia,pumppuja ja jotain tunnistamattomia lvi-härpäkkeitä! mitähän se mutsi kelaili? tai se poika?
onks täs oikeesti jotain hankalaa? maapallolla on erilaisia ihmisiä. niin ja ajatuksiakin. hyväksy ne kaikki. ja opeta lapsesikin hyväksymään. niin on sillai mukavampaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti