melko tuoreeltani pääsen ruotimaan tuntojani eiliseltä,avautumaan. oli nimittäin isänpäivä. olin juhlittu sankari. noh,aino ja iina tuli aamulla. sain ainolta paidan ja kortin. upeita olivat kummatkin. kortissa on muumi-papan kuva. sillai markkeeraamassa mun valtiomeismäistä viisauttani. ainiin... ja kakun toivat.
oikein tätä ko. kakkua kummempaa tarjottavaa ei täältä himasta löytynytkään. hyppäsin mopoon ja lähdettiin tohon taidemökille.
musta-näyttely oli viimeistä päivää auki ja oikein fb:ssä mainostivat isänpäiväkahvejaan... mentiin siis mestoille. joo,kahvia oli ja kakkua. tunnelmaa muutenkin ja katja. uhraankin nyt muutaman arvokkaista ja korvaamattomista sanoistani katjaan. seuraavasta voi löytyä muutamia asiavirheitä,mutta tulkittakoon ne taiteilijan vapauksiksi: niin... oli synkkä ja myrskyinen yö. vain outo tuuli humisi pitkin kaupungin alijäähtyneitä katuja...ei vaan... tunnetaan siis katjan kanssa pitkän ajan takaa,koulusta. häpeäkseni myönnän,että en muistanut sitä. toi näkö kun on...no ...mitä on ja muistikin kohtuu skeida. no,chattailtiin yks päivä tossa fb:ssä ja jotain piuhoja mun päässä yhdisty... oltiin oltu yläasteella samassa venäjän ryhmässä. voivoi... mun muistikuvat koko yläasteesta on kovin usvasia. en siis edelleenkään,ainakaan tarkkaan,muista tunnelmaa. mutmut...eilen taidemökillä kaikkea leimas ainakin mutkattomuus. mun oma tulokulmani on hiukan erikoinen,eikä sitä kovin moni hiffaa. katja hiffas. olen onnellinen,mun elämässä ei oo liikaa kauniita ja fiksuja naisia.
meidän huonetta ja sukua on kohdannut perhe-tragedia. mun pullan tuoksuinen,vanha äitini kaatui tossa männäviikolla. hiusmurtuma kädessä. aiai,osteoporoosi on ikääntyvien naisten sairaus. tää tarkotti nyt sitä,että perinteisen isänpäiväaterian valmistikin siskoni hannele. hain miron ja meerin messiin ja suunnattiin laajakallioon. lapset oli tehnnet mulle kauniit kortit ja miro toi mulle läjän legoja (alan treenaamaan rakentamista). niin ja sit sain lasten tuoreimmat koulukuvat. matkalla oosa ja saila soitti. tarjoilut laajakalliossa oli totutun ruhtinaalliset. tämäkin lapsienkasvatusveteraani sai kuvun ravittua.
siitä matka jatkuikin vielä tohon väestönsuojaan. nikolla oli säbä-peli. ylivoimainen voitto...taas. lipunmyyjä hetken luuli,että yritän ilmatteeks mopon kanssa sisään. livahdin nimittäin kojun ohi,kun en sitä nähnyt. stirba juoksi mut kiinni. saatiin väärinkäsitys oiottua. huoh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti