12.5
vakava paikka!!
oon aika suruton mies. joku saattais tulkita mut jopa hiukan haihattelijaks. sehän ei oo totta,mutta tommonen tulkinta sopii mulle. se on nimittäin sopivan vapauttava sosiaalisissa tilanteissa. erittäin harvoin on paineita,koska kukaan ei odota multa mitään syvällistä tai monimutkaista ajatuksen juoksua.
usein kuitenkin tuijotan eteerisesti tyhjyyteen ja mietin. kunnon nuorrunoilijan tapaan puntaroin ja pohdiskelen. (ja vaikka kuinka puntaroin,en useinkaan pääse minkäälaiseen loppuklausuumiin).
no kuitenkin... jotkut asiat on mulle tärkeämpiä kuin toiset. samoin jotkut ihmiset. niin on kai jokaisella,se on kai aika luonnollista.

tapasin tänään mulle tärkeän ihmisen. ja hämmästyin siitä,että mulla voi olla,ihan aidosti,hyvä olla toisen ihmisen kanssa. tämmösen tunteen edessä pieni ihminen on niiiiiin nöyrä. ja hiljainen. enkä osaa olla nyt muuta kuin kiitollinen.


lupaan,että tää olotila ei ole pysyvää. pian oon taas oma vittumainen kukkopoikani. räyhähenki,joka on hyvin mieltynyt omaan ääneensä ja oikeisiin mielipiteisiinsä.