huoh. nyt on jo 31.10. kaikki seuraava koskee 30.10:ttä. päivää,jonka mieluusti unohtaisin. monessakin mielessä.

oli ne faijan hautajaiset. ihan kaunis ja harras tilaisuus,eipä siinä mitään. mieleen jäi kuitenkin tinnittämään tuon liuhuhelman kai lohduttavaksi tarkoitetut kädenlämpöiset sanat oikein herran huoneessa: "elämä ei pääty kuolemaan.". siis hetkinen... kovasti oon väärin asiat ymmärtänyt. ainakin vielä -80-luvulla koulussa väitettiin toisin. nojoo,mäkin sillai hetkeks sydämistyin. kovin lyhythän se hetki oli enkä syytä siihen oikein nyt hahmota,mut kuitenkin! ehkä mä sittenkään en oo kivestä.

peijaisten jälkeen tultiin tänne himaan. siis minä,oosa,saila,miro ja meeri. reunion! kivaa oli viettää aikaa yhdessä. koko tässä ryhmässä näkyy mun kädenjälki. erittäinkin ekstroverttiä porukkaa ollaan kaikki,jonka seuraamuksena on aina hyvin äänekkäät bakkanaalit. sit miro ja meeri lähti kotiin ja saatoin oosan ja sailan junalle.
mä niiiin lähin laajikseen maahanpanijaisten rääppiäisiin. ydinryhmä,hyvää syötävää ja sillai. kauniin ja siloitetun tunnelman rikkoi vaan paikalle eksynyt ykä. eivaan... ykän korkealentoisuudelle oli nyt tilaus.

me juopot keksitään aina syy,ainakin tekosyy.

johkaannuttiin ykän kans baariin. jep,epävireistä karaokea ja muiden juoppojen tekopirteyttä. plaah,ei nyt oikein irronnut. jotain sentään:mulle oikeinkin rakas ihminen tuli paikalle. mutmut... sillä oli "muuta seuraa". fokuksen siirtyminen pois musta on kivuliasta. ja nyt... mua ei ollut. perkele!!! kaikki on jotenkin niin selvää,mut silti... olen hyvin loukkaantunut.

tän päivää nyt jäähdyttelen. ruokaa,valioliigaa,liigaa ja aika-ajot. takki vaan on nyt ihan t-y-h-j-ä.