20.6
eilen oli oikein juhannusaatto. varsin haikeaksi kävi mieli. sekun oli mun vammautumisen vuosipäivä. niin... hetkinen... 13. vau.
muistikuvia tuosta vuosien takaisesta juhannusaatosta ei oo,käytän nyt hieman värikynää rekonstruktiossani: kiivaalla innolla humaltua lähdin siskolle kylään. pari kaljaa,vähitellen tuttu nousu lähti liikkeelle. kivaa oli kai ja kaikkee... sitten pum! seuraavat jonkinlaiset muistikuvat jorvista tapahtuneesta ehkä kuukauden kuluttua. (olivat siirtäneet mut sinne meikusta)
mulle oli tullut aivoinfarkti. liikuntakyky ja näkökyky tiessään. vähän saatto heiskasen poikaa jännittää,ehkä jopa pelottaakin.
sen jälkeen ei oo pelottanut. muitakin muutoksia on tullut. oon eronnut. saannut lapsen yhden naisen kanssa. mennyt toisen kanssa naimisiin,eronnut siitäkin. sit tonne väliin mahtuu vielä hyvin merkittävä ihmissuhde. kovin oon ehtiväistä sorttia...
niin... tupakoinninkin oon lopettanut. ja viinaa otan enää aniharvoin.

en ottanut eilenkään. olin kantvikissa,cafe purjeessa. paikalla olivat mm. piia,anne,kimi,tepe,minna,tytti, tomppa,esko ja riitta. vain siis muutamia mainitakseni. ja olkoonkin niin,että tytti ponkaisi laakista kymmenen parhaiten kahvia keittävän joukkoon,koskee tää seuraava kyl ihan muuta tyyppiä: tiedättekö sen tunteen,kun vahvasti on viehättynyt toisesta ihmisestä? kun pitää siitä,miten tää toinen reagoi ja liikkuu (tarkotan tässä nyt ensisijaisesti henkistä liikkumista,vaikka myönnän viehätykseni ulottuvan fyysiseen puoleen kans)?
kun siihen tuntemukseen sekoitetaan vielä voimavarat,joita en tiennyt olevankaan,ollaan lähellä kombinaatiota,joka on miltei vastustamaton. ainakin toivon lisää syventäviä keskusteluita ko. tyypin kanssa.
miks kaikki näyttää nyt niin vaaleanpunaiselta??
ja,jos joku kysyy,urheilu tuntuu kiinnostavan. perkele!!