tänään oli fyssari. edelleen vajaakuntoisena puuhastelin hiukan niitänäitä.
palatessani kotiin kävin kaupassa. sattui hauska tapaus. tapaus,joka jälleen kerran alleviivaa omaa erinomaisuuttani:
jutustelin tutun myyjän kanssa. tavataan kohtuu usein,vaihdettiin ihan vaan kuulumisia. ehkä hiukan kovaan ääneen. ei olla oikein introverttejä kumpikaa. hyväntuulisia hörähdyksiä. vääjäämättä keskustelumme päättyi ja lähdettiin omille teillemme,jatkettiin toimiamme. olin menossa hakemaan kissanhiekkaa,jota varsinaisesti olin tullut ostamaan. minut pysäytti määrätietoisesti iäkkäämpi,tuntematon nainen. sanoi:"kuuntelin äsken tuon myyjän ja sinun jutustelua. nyt on kuule pakko sanoa,että oot hieno ja hauska mies." häkellyin hetkeksi. tämmöstä sattuu aika harvoin. "aha",onneks tajusin sit kiittää kauniista sanoista. opetus: anna positiivinen palaute heti. ja usein. siitä syntyy kiva tunnelma. negatiivisen palautteen kanssa ole maltillisempi. tarviiko sitä edes antaa? harvoin,kovin harvoin.
nyt loppupäivän halailen puita ja poistan maailmasta eriarvoisuutta ja nälänhätää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti