tottakai koen itseni uudisraivaajaksi vammaisena. suunnannäyttäjäksi vammaisuuden saloihin. lipunkantajaksi,joka luo vammais-ismejä. silti yllätyin puhelusta,jonka tänään sain. eräs kristillinen järjestö pyysi mua boostaa erästä vastavammautunutta nuorta miestä. pitäis viedä positiivisuuden ilmapiiriä...
tiedän olevani toki positiivinen,mutta suorituspaineita syntyi. kun tässä on kyse vakavista,vaikeista asioista,en yhtään oo varma kuinka tähän voi yhdistää mun melko krouvin,melko fatalistisen tulokulman? osaanko antaa riittävästi tilaa? päätin kuitenkin yrittää. uskon onnistuvani,kun muutkin uskoo. usko muuten ei oo mun ydinosaamisaluetta. korvaan pienet puutteet henkiolentoihin uskomisessa valtavalla tietomäärällä ja korvaamattomalla elämänkokemuksella. kaikenkaikkiaan oon ylpeä,että en oo tehnyt ihan kaikkea väärin. mukava tunne,kun noteerataan.
tänään täytin sen jäsenanomuksen ja faija kävi ihmettelemässä tota mun lamppua. "se on rikk." really? no,sain asiaan varmennuksen. nyt voin keskittyä uuden hankkimiseen ts. mieluisen löytämiseen. valotehoo,sitä oon nyt vailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti