12.7
hei hulinaa. viikonloppu on ollut taas täynnänsä tapahtumaa... olin apuna maalaamassa päivin kirjahyllyä ja se onnistu. kuntopyörän tuunaus ei niinkään,mutta onneksi sain tarvittavaa apua.
tämä siivittääkin miettimään taas vammaisuuden autuutta. ette kenties usko mutta mun sisällä elää ihan tavallinen,terve mies. senpä takia mua VITUTTAA se,että oon kömpelö,näen huonosti ja kaikkee... mulla ois valtava halu olla itsellisempi ja kun se ei onnistu turhaannun. se taas voi joskus jättää muille kuvan,että osaan olla piittaamaton. mulla siis EI oo halua olla ilkee tms. oikeesti,yritän kehittää kärsivällisyyttä... että tämmöstä...