melkoisen kivuliaasti kapsahdin elämän eritasonojapuilta alas. huomasin,että edelleen oon ärsyttävän riippuvainen tästä yhteiskunnasta ja sen rakenteista. tämmönen epätoivo syntyy aina,kun asiat ei mee suunnittelemallani tavalla. nyt,kun päivän tomu on laskeutunut,tuntuu jo,että ei tää nyt niin paska päivä ollutkaan. toisaalta turpaan taas tuli,mut kutsuvasti raollaan olevia ovia on vielä vaikka kuinka. että asioilla onkin taipumus kääntyä tuolla mun matolaatikossa aina parhain päin,voitoks!!
näillä mennään eikä tuleen jäädä makaamaan!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti