mahtavaa oli tavata sailaa tänään! toivon,että pieni osa tytön täyspäisyydestä ois periytynyt multa.
ikävämpää oli havaita ilmassa vaappuva,joitain osapuolia sitkeästi vaivaava asennevamma,joka ei ota häipyäkseen. useimmiten vamman "siirtäminen" edes hetkeksi taka-alalle helpottaisi eheytymistä,nopeuttaisi prosessia... nojoo... helpompaa ois,jos kyseessä ei ois lapsen hyvinvointi.
mä kannoin vaatimattoman korteni kekoon pitämällä uuvuttavan yksinpuhelun. vaikka olin "kieli keskellä suuta" sanomisissani,tokkopa auttoi. jopa mun hyvää tarkoittavassa kritiikissäni saattaa jonkun korviin olla vittuilun sävy. ken tietää. se näkee,joka elää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti