en malttanut. ajatuksena oli,että lepäisin. pieni urheilija-nuorukainen minussa kärtti,vikisi ja lopulta vaati mua lähtemään käsipyöräilee. menin urheilu-kentälle. matkalla liki törmäsin tuireen,joka lähtikin ikuistamaan mun edesottamuksia. varottiin ettei tavata paikallista kummolaa,joka taannoin ohjeisti mua oikealle radalle,ettei ratkaisevat juoksuradat kulu (kun olin nokkapyörän ja tuolin kanssa kentällä). nojoo,käsipyöräily radalla tuoksahtaa mun uudelta harrastukselta.
huomenna ois punttiksen vuoro (taas),mut ennen sitä ainakin mestareiden liigan finaali. go dortmund!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti