24.11
olipa hauska päivä taas tänään. olin jälleen kiipeilemässä. kiipeily sujuu aina vaan paremmin. oikein specialkivaa oli päästä kokeilemaan uusia ratoja. nyt on kädet ja kyljet kohtuu hellinä,vaikka kävin uimahallissa  antamassa lihaksille lämpöhoitoa.

huomenna edessä on rietastelua alkoholin autereessa. on kipinän yhdistetyt tuparit ja pikkujoulut. odotan iltaa todella,sillä hauskuutta varmaan on luvassa. oon tänään yrittänyt kerätä kaiken mukaan tarvitsemani. ajoissa pitäis päästä koisaamaan,että jaksaa huomenna.

viimeistelen vielä tän kesken olevan tankkauksen. huippupössis!!!!!!

20.11
viikonlopusta kaikki taas alkoi. sunnuntaina havahduin valtavaan tylsyyteen. äkkiä siirsin maanantain treenin sunnuntaille. fiksu liike,joka pelasti sunnuntain. tänään kuitenkin tein harjoituksen uudestaan.
toistan samat asiat usein. jalosti saatan itselleni luvata,että teen nyt näin. palaan kuitenkin vanhaan ja turvalliseen. kai siinäkin on kyse jonkinlaisesta addiktiosta. etenkin kriisitilanteissa toimintatapani on aina samanlainen. pyrin täyttämään tilan toiminnalla. sillai vältyn kivasti ajattelemasta...
totta puhuen,oon nyt aika alamaissa. mikään ei oikein suju,flow puuttuu. uusia,ainakin näennäisesti innostavia juttuja kyllä löytyy,mutta kun ei... ihmissuhdejutut on taas ihan rempallaan ja se tekee mut surulliseks. niin tai oikeestaan pirun turhautuneeks,kun en tajuu joidenkin asioiden yhteyttä. tyhmä kun oon. kivuliaasti törmään säännönmukaisesti kiviseinään. kun en tajuu miksi näin kävi,oon aika eksyksissä.
kirkkaasti tiedän mitä kohti haluan. tuntuu vaan siltä,että se ei riitä. tai sitten vaan teen jotain toistuvasti väärin. en tiiä. korjaisin omaa toimintaani,jos tietäisin miten. sekin tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta,kun sitä ei mulle kerrota. enkö ois sitä ansainnut?

näen kuitenkin valoa. f.e.sillanpää sen niin sattuvasti on muotoillut:"ihmiselon ihanuus ja kurjuus".

10.11.2017

10.11
kiipeily päivä. uutterasti jaksan treenaa,mut edelleen staminapuoli tökkii. nousun saan pidettyä jotakuinkin kontrollissa 5-10 nousua,sit voimat on jo niin loppu etten enää kunnolla näe yhtäkään otekohtaa. mut kiipeily on tosi kivaa. nautin siitä kovasti. ja kestävyyskin siinä kehittyy!

ja koska olen aktiivinen nuorimies,kuntoilin vielä täällä himassa normi perjantaitreenit. kivasti kädet tärisee nyt totuttuakin enemmän,mut fiilis on...mitensennytkuvais...voimakas. oon niiiin valmis nyt nuudeli-illalliseen ja suihkuun.

mietin kovasti miksi treenaan. tekopyhästi voisin todeta sen parantavan terveyttäni ja toimintakykyäni. tai voisin väittää siitä saavutettujen onnistumisen tunteiden tekevän hyvää mun itsetunnolleni tai pääkopalleni noin niinku laajemminkin. mutta ei. ei,ei ja vielä kerran ei. ulkokuori on sisältöä moninverroin tärkeämpää. tällä luonteella on ehdottoman olennaista näyttää hyvältä. se on ainoa syy kuntoiluuni!